Browsing by Author "Vuorinen, Miikka"

Tekijänoikeuden luovutussopimuksiin, kirjakustannussopimukset mukaan lukien, on perinteisesti sovellettu tekijänoikeuslain nykyisen 29 §:n viittaussäännöksen kautta varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) 36 §:n yleistä kohtuuttomien sopimusten sovittelusäännöstä. Luovien alojen tekijäjärjestöjen näkemyksen mukaan tekijänoikeuslain nykyinen 29 § ei kuitenkaan ole ollut riittävä tekijöiden oikeuksien tarpeelliseen turvaamiseen, ja alojen järjestöjen aloitteesta tekijänoikeuslakiin on ruvettu ajamaan muutosta. Tekijänoikeuslain 29 §:ään on päädytty säätämään oma tekijänoikeussopimusten sovittelusäännös, jonka on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2015. Pyrin tutkielmassani selvittämään, mitä vaikutuksia uudella tekijänoikeuslain sovittelupykälällä mahdollisesti olisi kirjallisuudenalan sopimuskäytäntöihin ja -tilanteisiin. Olen suorittanut arvioinnin vertaamalla voimassaolevan oikeustoimilain 36 §:n kohtuuden arvioimiskriteereitä uuden tekijänoikeuslain 29 §:n mukaisiin kriteereihin. Tämän tueksi olen arvioinut olemassa olevaa tekijänoikeussopimuksien kohtuullisuuteen liittyvää oikeuskäytäntöä sekä kirjakustannusalan sopimuskäytäntöä. Olen haastatellut tutkielmaani varten kirjailijaliittojen ja kustannusyhtiöiden edustajia. Kirjailijat ja heitä edustavat liitot ovat puoltaneet lakimuutosta. Suurimpana ongelmana alalla on pidetty sitä, että kirjailijoiden neuvotteluvoima suhteessa kustannusyhtiöihin on epätasapainoinen. Epäsuhdan on katsottu johtaneen jossain määrin ongelmallisiin ehtoihin kirjojen kustannussopimuksissa. Oikeuskäytäntöä kirjakustannussopimuksiin liittyen ei oikeustoimilain 36 §:n perusteella ole muodostunut. Uusi tekijänoikeuslain 29 § vastaa suurelta osin oikeustoimilain 36 §:ää. Kohtuuttomuuden arviointikriteerien lisääminen erityisesti tekijänoikeussopimuksia ajatellen on suurin muutos edelliseen verrattuna. Kirjailijoiden kannalta suurimmaksi ongelmaksi oikeudenkäyntien osalta on kuitenkin nähty niistä koituva suuri maine- ja kuluriski, eikä uusi 29 § tuo muutosta oikeustilaan tämän osalta. Tämän vuoksi uusi tekijänoikeuslain 29 § ei luultavasti lisääkään oikeudenkäyntejä kirjakustannusalalla. Toisaalta mikäli kirjallisuusalan sopimuskulttuuri muuttuu kirjailijoiden kannalta vielä tukalammaksi on mahdollista, että sopimuksia riitauttamalla pyritään selkeyttämään oikeustilaa. Lain tavoitteeksi on asetettu ennallistava sopimuksia kohtuullistava vaikutus. Selvitykseni antaa viitteitä siitä, että ongelmat osapuolten välillä ovat sen verran lieviä, että niistä voitaisiin menestyksellisesti neuvotella yhdessä. Mikäli näin toimitaan, lain ennallistava vaikutus voi olla mahdollinen. Yhteisistä puitesopimuksista sopiminen olisi mielestäni järkevää, koska se loisi alan sopimuskäytäntöön ennakoitavuutta ja varmuutta.