Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Wevar, Asta"

Sort by: Order: Results:

  • Wevar, Asta (2016)
    Tutkimuskysymyksenä on opettajien ja päivähoitohenkilökunnan käyttäminen todistajina sekä tiedonantajina lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevissa oikeudenkäynneissä. Tutkimuksessa käsitellään myös tuomioistuimen roolia todisteiden hankinnassa ja arvioinnissa. Kysymystä tarkastellaan niin lapsen edun näkökulmasta kuin toisaalta perusoikeuksien, julkisuuslain ja todistamisvelvollisuuden näkökulmasta. Pystyäkseen arvioimaan lasten hoitohenkilökuntaa todistajina, käsitellään myös sitä, miksi todistamaan kutsutaan. Siksi työssä käsitellään myös huoltajasopivuuden arviointia. Läpi työn tarkastelussa taustalla vaikuttaa voimakkaasti perusoikeudet, perustuslaki ja lapsen edun ensisijaisuus. Työn lähtökohtana on lainsäädäntö ja sen esityöt. Reiluun oikeudenkäyntiin kuuluu osapuolten tasavertaisen aseman vaatimus, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että asianosaisilla on samanlaiset mahdollisuudet vaikuttaa käsittelyn lopputulokseen esittämällä tarpeellista todistelua. Huoltoriidoissa todistuskeinot ovat pääasiassa samanlaisia kuin muissakin siviiliprosesseissa. Lähtökohtana on, että asianosaiset hankkivat itse tarvittavat todisteet. Suomalaisessa prosessissa sovelletaan vapaata todistelua ja todistusharkintaa. Asianosainen voi OK 17:1.1 nojalla periaatteessa esittää minkälaista todistelua tahansa ja toisaalta tuomioistuin voi vapaasti harkita todisteiden arvon ratkaistavan seikan kannalta ja tehdä näyttöratkaisun. Mikäli tuomioistuin puuttuu asiassa esitettävään todisteluun, kyse on materiaalisesta prosessinjohdosta. Opettaja voi joutua todistajaksi niin rikos- kuin siviiliprosessiinkin. Tavallisimpia tapauksia, joissa opettajia kutsutaan todistajaksi ovat lapsen huoltoa koskevat riita-asiat. Opettajaa kuullaan todistajana eikä OK 17:34 mukaisena asiantuntijana, sillä asiantuntija kertoo kokemussäännöistä ja todistaja tyypillisesti havainnoista. Opettaja voi huoltoriidassa antaa joko kirjallisen tai suullisen selvityksen sosiaalitoimelle tai toimia henkilötodistajana. Mikäli vanhempi on pyytänyt opettajalta, päiväkodista tai rehtorilta kirjallisen lausunnon lapsesta tämä ei riitä todisteeksi, vaan lausunnon antajaa tulee kuulla myös todistajana pääkäsittelyssä. Jos lausunto on sosiaalitoimen olosuhdeselvityksen liitteenä, on se osa olosuhdeselvitystä ja näin ollen tiedonantajaa ei tarvitse kuulla todistajana. Opettaja voi kertoa lapsen työskentelystä koulussa, käyttäytymisestä sekä mahdollisista poissaoloista. Mikäli opettajalla nousee huoli lapsesta, tulee hänen tehdä lastensuojeluilmoitus. Voidaan miettiä, korvaako lastensuojeluilmoituksen tekeminen todistajana toimimisen. Pohdittavaksi nousee lapsen etu arvioitaessa toisaalta todistusaineiston laajuutta ja laatua, mutta toisaalta lapsen edun huomioiminen lapsen arjessa riita-asian käsittelyn aikana ja tulevaisuudessa. Todistaja on velvollinen vastaamaan esitettyihin kysymyksiin ellei lainsäädännössä ole erityistä säädöstä, joka vapauttaisi tai velvoittaisi olemaan vastaamatta esitettyyn kysymykseen. Opettaja ei saa todistaa siitä, mikä hänen työssään on salassa pidettävää. Opettaja ei saa ilmaista ulkopuoliselle henkilölle, mitä on saanut tietää oppilaiden tai heidän perheensä henkilökohtaisista oloista tai taloudellisesta tilanteesta. Tuomioistuimen tulisi prosessijohdolla varmistaa, ettei opettaja todistaessaan riko vaitiolovelvoitettaan. Huoltoriidat ovat koko perhettä koskettavia kriisitilanteita. Mietittäessä opettajien roolia todistusaineiston muodostamisessa vanhemmilla tulisi olla vahva tunne puolueettomuudesta ja myös oppilaiden tulisi voida kokea, ettei koulu ole mukana mitenkään huoltoriidassa, vaan pysyisi huoltoriidasta rauhoitettuna paikkana. Mitä varttuneemmasta lapsesta on kyse, tulisi miettiä, saataisiinko tarvittavat tiedot lasta suoraan kuulemalla, sillä lapsi voi kokea tilanteen vaikeana ja kiusallisena. On pohdittava, onko opettajien kuuleminen todistajana lapsen edun mukaista ja toisaalta, toteutuisiko lapsen etu, mikäli opettajia ei kuultaisi. Voitaisiinko lapsia suojella poistamalla opettajien kuuleminen käytettävistä todistelukeinoista?