Browsing by Author "Wigrén, Emmasofia"

Tutkielmassa perehdytään viranomaisen valitusoikeuteen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa ja sitä edeltäneessä hallintolainkäyttölaissa. Tarkoituksena on tutkia, miten viranomaisen valitusoikeutta tulisi ymmärtää yleisen hallintoprosessilain valossa, miten valitusoikeus on muotoutunut sellaiseksi kuin se nykyään on sekä mitä tulevaisuuden osalta on odotettavissa. Viranomaisen valitusoikeus muotoutui aluksi laillisen oikeudenkäyntijärjestyksen varaan. Hallintolainkäyttölain säätämisellä valitusoikeus sai säädännäisen perustan. Valitusoikeuden laajuus on tämän jälkeen muotoutunut tarkemmin oikeuskäytännössä ja perustuslakivaliokunnan vakiintuneessa käytännössä. Perustuslain tulkinta etenkin yksilön oikeusturvaa korostaen on vaikuttanut viranomaisen valitusoikeuteen sitä supistavasti. Lisäksi säännöksiä viranomaisen valitusoikeudesta on useissa erityislaeissa. Uuden hallintoprosessilain säätämisen ja yleisen valituslupajärjestelmän käyttöönoton vaikutus ei vielä ole selvillä. Viranomaisella on valitusoikeus hallintopäätöksestä asianosaisaseman, erityislain säännöksen sekä sen valvottavana olevan yleisen edun perusteella. Valitusoikeus hallintotuomioistuimen päätöksestä viranomaisella on mainittujen kolmen perusteen lisäksi, jos hallintotuomioistuin on kumonnut viranomaisen päätöksen tai muuttanut sitä. Viranomaisen valitusoikeuden epäselvimpänä pidetty osa on yleisen edun käsite. Sen tarkempi sisältö, yhdistettynä viranomaisen valvontatehtävään, on täsmentynyt oikeuskäytännössä. Muutoksenhaku korkeimmasta hallinto-oikeudesta edellyttää valituslupaa. Valituslupa tulee myöntää, jos se on lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää. Tyypillinen syy viranomaisen valitustarpeelle on oikeuskäytännön epäyhtenäisyys. Viranomaisen valitusoikeus on perustuslakivaliokunnan vakiintuneessa käytännössä rakentunut perustuslain tulkinnan varaan. Erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö vaikuttaa siihen, miten perusoikeuksia tulkitaan kansallisesti. Ihmisoikeustuomioistuin ei ole kuitenkaan ottanut kantaa viranomaisen valitusoikeuden sallittavuuteen suhteessa yksilön oikeusturvaan. Tulevaisuudessa viranomaisen valitusoikeuden kehitys nojaa voimakkaasti siihen, miten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja unionin tuomioistuin muotoavat yksilön oikeusturvan tarkempaa sisältöä.