Browsing by Author "Wihonen, Jenny"

Oikeudenkäynnin julkisuudella on keskeinen merkitys 2010-luvun tietoyhteiskunnassamme. Etenkin sosiaalisen median räjähdysmäisen kasvun myötä myös yksilön oikeusturva ja yksityisyyden suoja ovat nousseet aivan uudella tavalla keskustelunaiheiksi. Oikeus julkiseen oikeudenkäyntiin on jokaisen oikeusturvaan kuuluva perus- ja ihmisoikeus, joka on turvattu niin kansallisessa perustuslaissamme kuin lukuisissa erilaisissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissakin. Tutkimuksen kannalta keskeisimpiä ovat etenkin perustuslain 21 § sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla, joissa säädetään asianosaisen oikeusturvasta ja oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Kansallisella tasolla oikeudenkäynnin julkisuudesta säädetään laissa oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa sekä laissa oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa. Tämä tutkimus keskittyy laeista ensiksi mainitun alaisiin tapauksiin, sillä tutkimuksessa tarkoituksenani on selvittää asianosaisjulkisuuden rajoja riita-asian oikeudenkäynnissä. Yleensä puhuttaessa oikeudenkäynnin julkisuudesta tarkoitetaan julkisuutta suhteessa jutun ulkopuolisiin eli niin sanottua yleisöjulki-suutta. Asianosaisjulkisuudella puolestaan tarkoitetaan oikeudenkäynnin asianosaisen laajempaa, erityistä oikeutta osallistua asiansa käsittelyyn myös silloin, kun käsittely muutoin pidetään yleisöltä suljettuna. Tutkimuksessa etsitään vastausta kysymykseen, onko asianosaisjulkisuus Suomessa riittävällä tasolla turvatakseen riita-asian asianosaisen oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tutkimustehtävää lähestytään tarkastelemalla ensin, miten asianosaisjulkisuus näkyy riita-asian oikeudenkäynnissä ja millaisia oikeuksia se luo prosessin asianosaisille. Tutkimuksessa etsitään erityisesti vastausta siihen, kuinka rajoittamattomasta oikeudesta asianosaisjulkisuudessa on kyse. Onko asianosaisjulkisuus ehdoton vai onko sitä mahdollista rajoittaa? Mikäli vastaus jälkimmäiseen on myöntävä, tutkimuksessa pyritään analysoi-maan rajoitusperusteita sekä pohtimaan asianosaisjulkisuuden merkitystä nimenomaan oikeudenkäynnin asianosaiselle. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää asianosaisen tiedonsaanti- ja osallistumisoikeuksia oikeudenkäynnin eri vaiheissa. Lisäksi tarkastellaan edellä mainittuihin oikeuksiin ja tätä kautta asianosaisjulkisuuteen mahdollisesti kohdistuvia rajoituksia. Tutkimuksen kannalta keskeisiksi periaatteiksi nousevat etenkin kontradiktorinen periaate sekä tähän läheisesti liittyvä, alun perin rikosoikeudenkäyntejä varten syntynyt equality of arms -periaate. Tutkimuksen tulosten perusteella ongelmalliseksi saattavat muodostua tilanteet, joissa kaksi perus- ja ihmisoikeutta ajautuvat keskinäiseen ristiriitaan, kollisioon. Tutkielmassa tarkastellaan asianosaisten vastakkaisten intressien yhteensovittamista silloin, kun yhden asianosaisen asianosaisjulkisuuden ja kontradiktorisen periaatteen täysimittainen toteuttaminen vaarantaa toisen asianosaisen yksityisyyden suojaa. Tutkimusaihetta käsittelevästä lainsäädännöstä on löydettävissä myös yksittäisiä säännöksiä, jotka tosiasiassa puuttuvat asianosaisen lähtökohtaisesti niin rajoittamattomiin tiedonsaanti- ja osallistumisoikeuksiin oikeudenkäynnissä. Tutkielmassa eritellään näitä säännöksiä sekä pohditaan lainkohtien rajoituksien vaikutusta asianosaisen oikeusturvaan käytännössä. Tutkielman johtopäätösluvussa päädytään lopputulemaan, jonka mukaan asianosaisjulkisuuden taso on suhteellisen hyvällä mallilla Suomessa. Tutkimuksen perusteella ei siis esitetä varsinaisia sisällöllisiä muutoksia voimassa olevaan oikeuteen oikeussuojan tasolla, mutta eräänlaisena de lege ferenda -kannanottona katsotaan, että nykyistä lainsäädäntöä olisi tarpeen selkeyttää ja yhdenmukaistaa. Näin olisi mahdollista saada asianosaisen oikeusturva ja lainsäädännön takaamat laajat tiedonsaanti- sekä osallistumisoikeudet tosiasiallisesti turvatuiksi yksittäisessä riita-asian oikeudenkäynnissä.