Browsing by Author "Wilkko, Jenni"

Poliisi on yksi viranomaisista, joiden velvollisuudeksi on säädetty lastensuojeluilmoituksen tekeminen tilanteissa, joissa herää epäily lapsen hyvinvoinnin heikentymisestä. Tässä tutkielmassa on pyritty selvittämään, millaisissa tapauksissa poliisi laatii lastensuojeluilmoituksen. Lisäksi työssä esitellään poliisin lapsiteemaan liittyvää lainsäädäntöä lastensuojelulaista, poliisilaista, esitutkintalaista ja lyhyesti perus- ja ihmisoikeussäännöksiä sekä ennalta estävän poliisitoiminnan perusteita. Tässä pro gradu -tutkielmassa on hyödynnetty oikeusdogmaattisen tutkimus-metodin ohella empiiristä tutkimusta sekä laadullisen että määrällisen tutkimuksen keinoin. Tutkielma perustuu vuosien 2011-2013 aikana Poliisiasiaintietojärjestelmään (ns. PATJA-järjestelmään) kirjattuihin rikos- ja sekalaisilmoituksiin. Tutkimusmateriaali koostuu 600:sta poliisin kirjaamasta ilmoituksesta. Niihin kirjattujen tietojen perusteella on löydettävissä neljä erilaista kategoriaa, joissa lastensuojeluilmoitus on laadittu poliisissa. Tyypillisimmin poliisi kirjaa lastensuojeluilmoituksen perheväkivaltatilanteesta (ryhmä 1). Toiseksi yleisin kategoria on lasten tekemät näpistykset (ryhmä 2). Kolmantena kategoriana on muu lapsen tekemä julkisella paikalla pahennusta aiheuttanut teko (ryhmä 3). Neljäs ja harvinaisin kategoria muodostuu haastavista tilanteista, joissa lapsi on tyypillisesti uhrin asemassa aikuisen toiminnan vuoksi (ryhmä 4). Tutkimusmateriaalin sisältöä esitellään sanallisesti kuvailemalla sekä numeerisesti. Tutkielmassa havainnollistetaan neljää edellä mainittua kategoriaa tapausesimerkkien kautta. Jokaisesta kategoriasta on esitelty tutkimusmateriaaliin kuuluva todellinen tapaus, jossa lastensuojeluilmoitus on kirjattu. Tapauskuvaukset on esitetty ilman henkilöiden tunnistetietoja salassapito-säännösten vuoksi. Keskeisenä ryhmiä yhdistävänä tekijänä voidaan todeta, että lastensuojeluilmoitus toimii viran-omaisten kommunikaatiovälineenä, jolla välitetään tietoa lapsen hyvinvoinnin heikentymisestä. Pro gradu -tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että voimassaoleva ja viimevuosina merkittävästi uudistunut lainsäädäntö huomioi perus- ja ihmisoikeudet laajasti ja sisältää asianmukaisen sääntelyn ilmoitusvelvollisuuden osalta. Sääntely mahdollistaa poliisin tekemän tapauskohtaisen harkinnan siitä, milloin lastensuojeluilmoitus tulisi kirjata. Tällä hetkellä kuitenkin toisinaan ryhmien 2 ja 3 tapauksissa lastensuojeluilmoituksia kirjataan ”rutiinin-omaisesti”. Vaihtoehtoisena toimintamallina tutkielmassa esitetään tapa, joka perustuu perheensisäiseen käsittelyyn ja sovittelutoiminnan laajempaan käyttöön erityisesti ryhmien 2 ja 3 kohdalla. Sen sijaan ryhmien 1 ja 4 kohdalla lastensuojeluilmoitus näyttäytyy porttina laaja-alaisemman viranomaisavun käyttöön, mikä on erittäin tärkeää moniulotteisten ongelmien ratkaisemisessa. Nämä tapaukset poliisissa tulee tunnistaa ja raportoida niistä lastensuojeluilmoituksella sosiaaliviranomaisille. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen voidaan nähdä poliisitoiminnan näkö-kulmasta sekä ennalta estävän toiminnan että jälkikäteisen puuttumisen osaksi.