Browsing by Author "Ylönen, Teresa"

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää miltä normipohjalta Suomen lainsäädännössä arvioidaan terroristisia tekoja aseellisessa selkkauksessa. Tutkimuksessa tarkastellaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden (IHL) ja RL 34 a luvun soveltamisalaa sekä näiden suhteutumista toisiinsa. Tarkastelujen pohjalta selvitetään rajanvetoa sotarikoksen, terroristisen teon ja oikeutetun teon välillä. Tutkimus vastaa siihen tiedontarpeeseen, jota lainsoveltamistilanteissa kohdataan, kun pohditaan millaista normistoa tulisi käyttää terroristisiin tekoihin aseellisen selkkauksen yhteydessä. Täten tutkimuksessa tuotettua tietoa voidaan hyödyntää sekä lainsoveltamistilanteissa että terrorismintorjunnassa. Nykypäivän aseelliset selkkaukset ovat yhä enenevässä määrin asymmetrisia. Asymmetrisyys on näkynyt konflikteissa osapuolten taisteluvarustuksessa; selkkauksen toisena osapuolena on modernisti varustetut asejoukot ja vastapuolena taas suhteellisen kevyesti varustetut joukot. 2000-luvulla asymmetrisyys on kuitenkin saanut aivan uudenlaisen normatiivisen ulottuvuuden. Selkkauksia on alkanut luonnehtia sodan oikeussääntöjen ja eettisten ohjeiden noudattamatta jättäminen. Tällainen on tyypillistä konflikteille, joihin osallistuu terroristiryhmiä, jotka eivät erottele teoissaan siviilejä sotilaista. Kyseisen ongelman vuoksi selvitän tutkimuksessa, miten terroristisia tekoja säännellään aseellisten konfliktien yhteydessä. Tarkastelun lähtökohtana on Suomen lainsäädäntö, sillä terrorismia ei ole sen poliittisen latautuneisuuden vuoksi vielä onnistuttu määrittelemään kansainvälisellä tasolla. Tutkimuksen teoreettisena taustana on IHL:n säännöt, erityisesti vuoden 1949 Geneven yleissopimukset lisäpöytäkirjoineen vuodelta 1977. Terrorismirikoksen määritelmän yhteydessä taustalla vaikuttaa erityisesti EU:n terrorismipuitepäätös 2002/475/YOS, johon Suomen RL 34 a luvun terrorismirikossäännökset pohjautuvat. Lisäksi tarkastelen terrorismirikosdirektiiviä 2017/541/EU, joka tulee korvaamaan terrorismipuitepäätöksen. Tutkimuksessa on käyty läpi myös Suomen konkurrenssioppi, jotta terrorismirikosten suhdetta pystytään teoreettisesti arviomaan paremmin suhteessa IHL:ään ja sen alla oleviin sotarikoksiin. Tutkimusta luonnehtii oikeusdogmaattinen tutkimusote. Tutkimus sisältää praktista oikeusvertailua suomalaisen ja ruotsalaisen oikeuskäytännön välillä. Tutkimuksen lopussa esitän de lege ferenda –kannanottoja eli miten lainsäädäntöä tulisi mahdollisesti muuttaa, jotta terrorismirikoksen soveltamisala olisi selkeämpi suhteessa IHL:ään. Tutkimuksen keskeisinä tuloksina on, että IHL:n lex specialis -asemasta johtuen IHL:n tunnistamien aseellisen selkkauksen osapuolten toimet selkkauksen aikana on rajattu terrorismipuitepäätöksessä terrorismirikossäännösten soveltamisalan ulkopuolelle. Tällä on pyritty vetämään raja aseellista selkkausta koskevien sodan oikeussääntöjen ja terrorismirikossääntelyn välille. Asevoimien toimintaa aseellisessa selkkauksessa tulee tarkastella IHL:n viitekehyksessä, joka antaa normipohjan oikeutetun ja oikeudettoman teon tarkasteluun. IHL:n tunnistamien osapuolten teot tulee arvioida IHL:n kannalta, jolloin terrorismirikoksia koskevaa RL 34 a lukua ei ole mahdollista soveltaa. Sen sijaan aseelliseen selkkaukseen osallistuvia siviilejä voidaan syyttää sekä sota- että terrorismirikoksista tapauksissa, joissa siviilit osoittavat systemaattista piittaamattomuutta sodan oikeussääntöjä kohtaan. Täten aseellisessa konfliktissa tapahtuneiden tekojen laillisuutta ja laittomuutta tulee tarkastella tekijän, teon kohteen ja käytettyjen aseiden suhteen. Tutkimuksessa läpikäydyt oikeustapaukset ovat osoittaneet terrorismirikossäännösten ongelmallisuuden ja vaaran, että terrorismirikoksia koskevia säännöksiä aletaan soveltaa aseellisen selkkauksen kontekstissa. Tällöin on vaarana sekä piittaamattomuus IHL:n sääntöjä kohtaan, sekä laillisten asevoimien tekojen luokitteleminen RL 34 a luvun mukaisiksi terrorismirikoksiksi.