Browsing by Author "Yli-Pelkonen, Olivia"

Arvopaperimarkkinalainsäädännön keskeisimpänä tavoitteena voidaan nähdä tehokkaiden pääomamarkkinoiden toiminnan turvaaminen ja sijoittajansuojan takaaminen. Arvopaperimarkkinat ovat lähtökohtaisesti toimivia vain silloin, kun osapuolet voivat luottaa markkinoiden puolueettomuuteen. Rahoitusvälineen markkinoiden vääristämisestä eli markkinamanipulaatiosta puhutaan silloin, kun säännellyllä markkinalla tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä vääristetään kaupankäynnin kohteena olevan rahoitusvälineen markkinoita. Manipulaation tunnusmerkistö on tarkoituksella jätetty joustavaksi ja avoimeksi johtuen markkinoiden nopeasti muuttuvasta luonteesta. Toisaalta taas markkinoiden tehokkuus vaatii taakseen normiston, jotta luotettavuus markkinoiden toimivuuteen voisi säilyä. Tasapainon hakeminen näiden kahden muodon, riittävän normiston ja riittävän säännösten avoimuuden välillä vaatii sitä, että markkinatoimijat ovat tietoisia niistä seuraamuksista, jotka tulevat sovellettavaksi silloin, kun normeja rikotaan manipulatiivisin toimin. Vahingonkorvausoikeuden merkitys kansallisessa arvopaperimarkkinaoikeudellisessa kentässä on ollut suhteellisen vähäistä. Tähän voidaan pitää yhtenä syynä sitä, että arvopaperimarkkinoilla tapahtuvien väärinkäytösten seuraamusjärjestelmä on rakennettu lähtökohtaisesti markkina- ja rikosoikeudelliselle pohjalle, jolloin vahingonkorvausoikeudellinen sääntely on jäänyt vähäisemmäksi, Toisaalta taas yksi arvopaperimarkkinalainsäädännön tavoitteista, sijoittajan suojaaminen, jäisi toteutumatta, jos siviilioikeudellinen suoja ei toteutuisi. Arvopaperimarkkinoilla tapahtuvissa väärinkäytöksissä on pidetty epäselvänä korvausvastuun suojaaman henkilöpiirin ulottuvuutta. Vastuu ei voi toisaalta ulottua liian pitkälle meneviin henkilörelaatioihin, mutta korvausvastuun tulisi kuitenkin ulottua niihin toimijoihin, jotka tekevät kauppaa manipulaation rasittamalla rahoitusvälineellä. Arvopaperimarkkinoiden kollektiivisesta ja anonyymistä luonteesta johtuen vahingonkorvausvastuun kohdentamista ei voida pitää yksinkertaisena, mutta tapauskohtaisten syy-yhteysharkinnan ja tehokkaiden oikeussuojakeinojen avulla myös yksittäisen sijoittajan tulisi saada riittävä suoja manipulaatiotilanteita vastaan. Näin tehokkaiden markkinoiden ja sijoittajien luottamuksen turvaamisen lähtökohtana tulevaisuudessa tulisi nähdä se, ettei arvopaperimarkkinaoikeudellinen kenttä olisi ainoastaan yleisen edun suojaama, vaan taustalla olisi hyvä nähdä myös ne edut, jotka ovat yksittäisen sijoittajan sijoituspäätöksiä ohjaavia seikkoja. Markkinoiden tasapainon ja niiden luotettavuuden kannalta olisi erityisen tärkeää taata osapuolten käyttöön riittävät ja tehokkaat oikeussuojakeinot. Jos yksittäinen sijoittaja ei voi vaatia vahingonkorvausta markkinamanipulaatiotilanteessa, on tämä omiaan luomaan epäluotettavuutta markkinoiden toimivuuteen. Sijoittajan näkökulmasta katsottuna ei ole järkevää, että tavanomaisen markkinariskin lisäksi sijoituspäätökseen kuuluisi riski tulla myös harhaanjohdetuksi ilman minkäänlaista mahdollisuutta vahingonkorvaukseen. Tutkielmassa tuodaan näin esiin erilaisia näkökulmia vahingonkorvausoikeudellisen suojan ja manipulaation välisestä suhteesta.