Browsing by Author "Ylikorpi, Anne"

Tutkielmassa tarkastellaan syytesidonnaisuuden ja materiaalisen prosessinjohdon välistä suhdetta rikosprosessin perustavien arvojen, aineellisen totuuden ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin valossa. Tutkimuskysymyksenä on: Miten tuomioistuin voi pääkäsittelyssä materiaalisen prosessinjohdon keinoin kiinnittää syyttäjän huomiota syytteen tarkistamisen tarpeeseen? Syytesidonnaisuuden tarkoituksena on turvata syytetyn puolustautumismahdollisuudet. Taustalla ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 a- ja b-kohdat, joita koskevaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntöä tutkielmassa tarkastellaan ja verrataan korkeimman oikeuden syytesidonnaisuutta koskeviin ratkaisuihin. Syytesidonnaisuutta tulkitaan Suomessa syyttäjän subjektiivisen väittämistaakan muodossa, ja korkein oikeus on omaksunut syytesidonnaisuudesta äärimmäisen tiukan tulkinnan. Oikeustila on sellainen, että syyte voi tulla jopa kokonaan hylätyksi hyvinkin pienen vetoamisvelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi. Tätä voidaan pitää kyseenalaisena syytesidonnaisuuden tarkoituksen kannalta. Tiukan syytesidonnaisuuden vallitessa on ilmeinen tarve tuomioistuimen harjoittamalle materiaaliselle prosessinjohdolle. Rikosprosessiuudistuksen yhteydessä päähuomio oli keskittynyt menettelyn akkusatorisen luonteen vahvistamiseen ja syyttäjän rooliin asian eteenpäin viemisessä, ja materiaalisen prosessinjohdon sääntely jäi vajavaiseksi. Tuomarin prosessinjohtovaltuudet ongelmallisissa syytesidonnaisuustilanteissa eivät ole täysin selvät, ja tutkielmassa suositetaankin materiaalisen prosessinjohdon sääntelyn selkeyttämistä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnan mukaan syytesidonnaisuus ei tarkoita syyttäjän ehdotonta väittämistaakkaa, vaan arvioinnissa ratkaisevaa ovat syytetyn tosiasialliset puolustautumismahdollisuudet. Tutkielmassa suositetaan, että myös kotimaisessa syytesidonnaisuuden tulkinnassa kiinnitettäisiin huomiota väittämistaakkaoppien lisäksi myös vastaajan tosiasiallisiin puolustautumismahdollisuuksiin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen omaksuma tulkinta antaa paremmat mahdollisuudet aineellisesti oikeiden ratkaisujen saavuttamiseen vaarantamatta kuitenkaan vastaajan oikeusturvaa menettelyn ollessa kontradiktorista kaikilta osin.