Browsing by Author "Zilliacus, Henrik"

Urheilun oikeusturvalautakunta yksityisenä lautakuntana on yksi vaihtoehtoisen riidanratkaisun muodoista. Lautakunta perustettiin 1990-luvun alkupuolella. Perustaminen liittyi siihen, että Suomi hyväksyi Euroopan neuvoston dopingin vastaisen yleissopimuksen. Vielä 2000-luvun alkupuolella lautakunta ratkaisi keskimäärin alle kymmenen tapausta vuodessa. 2010-luvulla valitusten määrä on noussut noin kolminkertaiseksi ja vuonna 2015 lautakunta käsitteli ennätykselliset 46 tapausta. Lautakunnassa käsiteltyjen asioiden määrän lisääntyminen osoittaa, että lautakunnan merkitys urheiluriitojen ratkaisussa on kasvanut. Toimivaltakysymyksistä on tullut keskeinen ongelman aihe lautakunnan ratkaisuissa. Toimivaltaan liittyvät ongelmat voivat selittyä sillä, että urheiluun liittyvien riitojen määrän kasvuun ei osattu varautua, kun lautakunta perustettiin 1990-luvulla. Jos toimivaltaan liittyviä ongelmia ei ratkaista lähitulevaisuudessa, lautakunta voi menettää uskottavuutensa ja osapuolet voivat ryhtyä hakemaan oikeutta muilla keinoin. Toisaalta lautakunnan toimivallan muodostuminen liian laajaksi voi johtaa siihen, että tapausten määrä kasvaa entisestään ja lautakunnan toiminta vaarantuu jutturuuhkan ja käsittelyaikojen venymisen vuoksi. Riitojen lisääntyminen kuormittaa myös seuroja ja lajiliittoja. Ensimmäinen tutkimuskysymys käsittelee lautakunnan asiallista toimivaltaa. Tutkin sitä, millaiseksi lautakunnan toimivalta on sen ratkaisukäytännössä muodostunut ja arvioin kriittisesti vastaako käytäntö lautakunnan sääntöjä. Toinen tutkimuskysymykseni käsittelee lautakunnan asiallisen toimivallan tarkoituksenmukaisuutta. Tarkastelen kysymystä ensiksi urheilijoiden oikeusturvan tarpeen näkökulmasta ja toiseksi riitojen hallinnan näkökulmasta. Lautakunnan toimivalta on tällä hetkellä jonkin verran epäselvä. Toimivalta ei selviä pelkistä säännöistä vaan käymällä läpi useita eri tapauksia ja lautakunnan ratkaisut toimivaltakysymyksissä eivät aina vastaa lautakunnan sääntöjä. Tämän hetken merkittävin epäselvyys liittyy siihen, voiko lautakunta tutkia päätösten lainvastaisuutta vai ainoastaan sääntöjen vastaisuutta. Lautakunnan toimivalta on myös laajentunut viime vuosina lautakunnan harjoittaman dynaamisen tulkinnan kautta. Mielestäni lautakunnan tulevaisuuden kannalta yksi tärkeimmistä asioista on se, että lautakunnan toimivalta saadaan selkeäksi ja ennustettavaksi. Tämä edellyttäisi ainakin lautakunnan sääntöjen päivittämistä vastaamaan nykyistä tulkintakäytäntöä. Urheilijoiden oikeusturvan näkökulmasta lautakunnan olemassaololla on ollut positiivisia vaikutuksia. Oikeusturvan tarve on kuitenkin urheilijoille merkityksellisempi niissä asioissa, joissa intressi liittyy suoraan urheilemiseen. Näin on erityisesti kurinpitoa ja kilpailutoimintaa koskevissa päätöksissä. Urheilujärjestöjen näkökulmasta lautakunnan olemassaolo on hyvä asia, jos sen avulla vältetään turhaa riitelyä ja saadaan aikaan nopeita ja asiantuntevia päätöksiä. Urheilun oikeusturvalautakunnan olemassaololla voidaan kuitenkin nähdä myös vastakkaista vaikutusta. Se on madaltanut kynnystä valittaa seurojen ja liittojen päätöksistä, mikä on lisännyt riitojen määrää. Lautakunnan toimivaltaa voidaan tulevaisuudessa kehittää joko laajaan, suppeaan tai joustavaan suuntaan. Lähtökohtaisesti riitojen hallinta puoltaa suppeampaa toimivaltaa ja urheilijoiden oikeusturva laajempaa toimivaltaa. Ehkä parhaiten hajanaiseen urheilukenttään näyttäisi sopivan joustava toimivalta. Siinä seurat ja liitot voisivat säännöissään määrätä, missä asioissa on valitusoikeus lautakuntaan. Lisäksi urheilusopimuksissa voisi olla ehto, joka osoittaa sopimukseen liittyvän riidan lautakunnan käsiteltäväksi. Joustavan toimivallan hyötynä on se, että se palvelee parhaiten erityyppisten lajien tarpeita. Tosin valitusten määrää voisi olla nykyistä vaikeampi ennustaa.