Browsing by Issue Date
Now showing items 1-20 of 3383
-
(2023)Edellytykset tyytyä vangitun juttuun ovat määritelty vankeuslain 2:2§:ssä. Tyytymisen johdosta vangittuna oleva tuomittu aloittaa suorittamaan rangaistustaan jo ennen tuomion lainvoimaiseksi tulemista. Tuomio tulee lainvoimaiseksi syyksi lukemisen ja rangaistuksen osalta, joiden osalta tuomittu menettää oikeutensa hakea muutosta. Vastavalitusoikeus säilyy, vaikka tuomioon tyydyttäisiin. Tyytymisen oikeusvaikutukset ovat näin ollen merkittävät. Tyytymisilmoitus voidaan antaa ilman avustajan läsnäoloa, mutta avustajalle on ilmoitettava tyytymisilmoituksen vastaanottamisesta. Oikeuskäytännön perusteella vankilan viranomaisten on varmistuttava siitä, että tuomittu todella ymmärtää tyytymisen oikeusvaikutukset. Kynnys oikeusvaikutusten ymmärtämiseen voi olla eri tasolla esimerkiksi alaikäisten ja täysi-ikäisten kohdalla. Työssä pohditaan miten viranomaiset varmistuvat siitä, että tyytymisen oikeusvaikutukset ovat ymmärretty ja mikä on avustajan rooli tyytymisilmoituksen antamisessa. Lopuksi työssä vertaillaan oikeudenkäymiskaaren mukaista tyytymistä vankeuslain mukaiseen tyytymiseen. Tyytymisten välillä on eroja sen osalta, mihin juttuun voidaan tyytyä, milloin tuomion täytäntöönpano alkaa sekä mitä oikeusvaikutuksia tyytymisestä seuraa.
-
(2023)Yritysjärjestelyt tulevat ajankohtaiseksi lähes jokaisen yrityksen elinkaareen aikana. Yhtiöjärjestelyjen syynä voi olla esimerkiksi yhtiön toiminta- tai omistusrakenteen muutosten tarpeet. Laissa elinkeinotulon verottamisesta (360/1968) säädetään useista yritysjärjestelydirektiivin 2009/133/EY mukaisista yritysjärjestelyistä. Yksi näistä järjestelyistä on osakevaihto, josta säädetään kansallisessa lainsäädännössämme elinkeinoverolain 52 f §:ssä. Osakevaihto on järjestely, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet hankittavan yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Osakkeita vastaan annetaan hankkivan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai yhtiön hallussa olevia omia osakkeita. Lisäksi on mahdollista antaa enintään 10 prosenttia rahavastiketta. Säännöksen edellytykset täyttäen toteutettu osakevaihto mahdollistaa järjestelyn toteuttamisen luovutusvoittoveroa lykkäävästi. Osakevaihdon tarjotessa myös muita mahdollisia veroetuja on osakevaihto verotehokas keino luoda tai muokata konsernirakennetta ja omistajapohjaa. Tutkielman tarkoituksena on tutkia osakevaihdon säännöspohjaa ja paneutua ennen kaikkea osakevaihdon lainmukaisten edellytysten täyttämisen ongelmakohtiin. Mikäli osakevaihtoa ei suoriteta elinkeinoverolain 52 f §:n mukaisesti menetetään luovutusvoittoveron lykkääntymisetu. Lisäksi tarkastellaan elinkeinoverolain 52 h §:ssä säädettyä erityisestä veronkiertosäännöstä ja verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 28 §:ssä säädettyä yleistä veronkiertosäännöstä ja näiden aiheuttamia mahdollisia ongelmakohtia osakevaihdon EVL 52 f §:n mukaisessa läpiviennissä. Mahdollisuuksia epäonnistua EVL 52 f §:n edellytysten täyttämisessä on tutkimuksen pohjalta useita. Mikäli järjestelyä toimittaessa ei toimita erityisen huolellisesti voi EVL 52 f § jäädä soveltumatta etenkin rahavastikkeeseen ja ääntenenemmistöön liittyvien nyanssien johdosta. Ongelmia voi aiheuttaa muun muassa äänileikkurit, väärään rahastoon vastikeosakkeiden merkitseminen ja tulkinta siitä mikä luetaan rahavastikkeeksi. Veronkiertosäännösten suhteen tärkeintä on ennakkoratkaisun KHO 2017:72 pohjalta pitää huoli, ettei järjestely tuota lain tarkoituksen kanssa ristiriitaista tai vierasta veroetua.
-
(2023)Terrorismi on maailmanlaajuisesti yksi keskeisimmistä kansainvälisen turvallisuuden uhkakuvista. Terrorismin näkyvin ja vakavin ilmenemismuoto on terrori-isku, mutta huomattava osa ajankohtaisesta terroristisesta toiminnasta on erilaisista terrorismin tukitoimista muodostuvaa rikollisuutta, jonka uhkaa ovat kohottaneet muun muassa vierastaistelijailmiö ja radikaali-islamistisen propagandan nousu. Tutkimuksessa tutkitaan terrorismin tukitoimiin kohdistuvan rikosoikeudellisen sääntelyn tavoitteita sekä sääntelyyn liittyviä erityispiirteitä rikosoikeuden yleisten oppien näkökulmasta. Tutkimusaihetta lähestytään selvittämällä terrorismin tukitoimia koskevan rikosoikeudellisen sääntelyn taustaa ja kriminaalipoliittisia tavoitteita. Lisäksi tutkitaan, miten sääntely on sovitettavissa perinteiseen rikosoikeusjärjestelmään huomioiden sen yritys- ja osallisuusopilliset periaatteet. Tutkimus on rikosoikeustieteellinen ja omaksuttu lähestymistapa on rikosoikeusdogmaattinen tutkimus, johon sekoittuu kriminaalipoliittisen tutkimuksen ja de lege ferenda -tyyppisen tutkimuksen aineksia. Tukitoimien kohdalla on ensinnäkin kyse itsenäisistä rikoksista omilla tunnusmerkistöillään, mutta myös päärikosta edeltävästä vaiheesta, jossa rikosvastuu syntyy, vaikka päärikosta ei tapahdu. Tukitoimien kohdalla näennäisesti hyväksyttävä menettely voi synnyttää rikosvastuun silloin, kun sillä pyritään valmistelemaan tai edistämään terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen toteuttamista. Tukitoimia on kriminalisoitu valmistelu- ja edistämistyyppisillä tekotapatunnusmerkistöillä liittyen muun muassa terrorismirikoksen valmisteluun, terroristiryhmän toimintaan osallistumiseen, koulutukseen, värväykseen ja matkustamiseen. Tukitoimien osalta rikosvastuuta on laajennettu sekä toiminnan etumaastoon että rikoksen avunantoa etäisempiin toiminnan muotoihin rikosoikeuden yritys- ja osallisuusopeista poikkeavalla tavalla. Sääntely on saanut osakseen kritiikkiä erityisesti terroristiryhmän toimintaan osallistumisen kriminalisoinnin osalta, sillä säännöstä on pidetty liian yleisluontoisena ja rikosvastuuta liialti laajentavana. Terrorismin tukitoimien rikosoikeudellisessa sääntelyssä on piirteitä, joita ei voida pitää tyypillisinä tai välttämättä edes toivottuina suomalaisessa rikosoikeudessa yleisten oppien kannalta. Sääntelyn erityispiirteitä voidaan selittää lainsäädännön kytköksillä kansainvälisiin velvoitteisiin ja sen myötä aiheutuneella sääntelyn kerrostuneisuudella. Erityispiirteet ovat perusteltavissa sillä, että sääntelyn kohteena on systemaattinen ja järjestäytynyt terroristinen toiminta, johon lainsäädännöllä on voitava puuttua jo valmistelu- ja edistämisvaiheessa terrorismin päärikosten estämiseksi. Rikosoikeudellinen vastuu täytyy myös voida kohdistaa niihin terroristiryhmän jäseniin, jotka toimivat olennaisessa roolissa terrori-iskujen taustalla mutta jotka eivät osallistu itse päätekoon.
-
(2023)Tutkielman tarkoituksena on selvittää luonnon oikeuksien teoreettisia mahdollisuuksia. Luonnon oikeuksia lähestytään kahden maailmalla käytössä olevien mallien – luonnon perusoikeussubjektiuden ja juridisen henkilöyden mallin – kautta. Tutkielman tutkimuskysymys on, voiko luonto olla oikeussubjekti tai juridinen henkilö. Tutkimuskysymykseen vastaaminen aloitetaan tarkastelemalla sitä mitä oikeudet ovat ja miten luonnon oikeudet voidaan teoriassa ymmärtää. Oikeuksien käsitettä tarkastellaan hohfeldin analyysin sekä intressi- ja tahtoteorioiden kautta. Luonnon oikeuksiin liittyen päädytään lopputulokseen, jonka mukaan luonnon oikeuksia on tarkoituksenmukaisinta ymmärtää hohfeldiläisten intressiteorioiden mukaisina odotusoikeuksina. Luonnon oikeuksia punnittaessa tulee arvioitavaksi myös luonnon moraalinen asema ja erityisesti se, onko luonnolla itseisarvoa ja ihmisistä irrallisia intressejä. Itseisarvon osalta määritellään ja analysoidaan itseisarvon käsitettä sekä pohditaan luonnon itseisarvoa valitun itseisarvon määritelmän valossa. Intressien osalta vastataan kysymyksiin voiko luonnolla olla intressejä ja voimmeko saada näitä intressejä selville. Tutkielmassa tehdään johtopäätös, jonka mukaan luonnolla voi olla sekä itseisarvoa että ihmisistä erillisiä intressejä. Luonnon oikeuksien toteuttamisen vaihtoehtoisia malleja lähestytään vallitsevan suppean oikeus-subjektikäsityksen sekä Visa Kurjen esittämän juridisen henkilöyden teorian kautta. Suppea oikeussubjektikäsitys todetaan kuitenkin harhaanjohtavaksi tavaksi määritellä oikeussubjektiutta ja tästä syystä sen yhteensopivuutta luonnon perusoikeussubjektiuden tai juridisen henkilöyden kanssa ei pidetä ratkaisevana tekijänä näiden mallien teoreettisen mahdollisuuden kannalta. Kurjen esittämä teoria juridisestä henkilöydestä ja oikeussubjektiudesta nähdään tarkoituksenmukaisempana tapana määritellä oikeussubjektius. Kurjen teorian valossa tehdään johtopäätös, jonka mukaan luonto voi teoreettisesta näkökulmasta olla perusoikeussubjekti, mutta ei juridinen henkilö. Lopuksi siirrytään tarkastelemaan luonnon perusoikeussubjektiuden mallia kotimaisen oikeusjärjestelmän näkökulmasta. Suomessa ei toistaiseksi ole käyty kattavaa keskustelua luonnon oikeuksista yleisellä tasolla, eikä varsinkaan perusoikeussubjektiuden osalta. Tutkielmassa tarkastellaan mitä luonnon perusoikeussubjektius merkitsisi Suomessa ja mitä potentiaalisia vaikutuksia luonnon perusoikeussubjektiudella voisi olla.
-
(2023)Työntekijän kouluttaminen on tärkeää yhä nopeammin muuttuvilla työmarkkinoilla. Etenkin erilaiset muutostilanteet esimerkiksi yrityksen toiminnassa vaikuttavat työnantajan velvollisuuteen tarjota koulutusta työntekijöilleen. Tässä lainoppia ja oikeusvertailua hyödyntävässä tutkielmassa selvitetään, miten Suomessa, Ruotsissa ja Ranskassa työnantajan koulutusvelvollisuus ilmenee etenkin irtisanomistilanteissa ja kuinka laaja koulutusvelvollisuus vertailuvaltioissa on. Työnantajan koulutusvelvollisuuden realisoivat syyt on johdettavissa irtisanomisperusteista. Jokaisen vertailuvaltion lainsäädännössä irtisanomisperusteisiin on nimittäin sisällytetty jonkinlainen työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus, jonka toteutumista arvioidaan yleensä työtehtävien vähentyessä tai loppuessa esimerkiksi taloudellisista syistä. Koulutusvelvollisuuden realisoivat syyt on jaettavissa taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin sekä uudelleenjärjestelyihin. Taloudelliset ja tuotannolliset syyt voivat olla työnantajasta ja työntekijästä riippumattomia syitä, jotka vaikuttavat esimerkiksi yrityksen taloudelliseen tilanteeseen tai sen tuotantoon. Uudelleenjärjestelyt voivat puolestaan olla esimerkiksi pelkästään työnantajan aloitteesta tapahtuvia tuotantosuunnassa tapahtuvia muutoksia. Työnantajan koulutusvelvollisuus irtisanomistilanteiden näkökulmasta jakautuu kaikissa vertailuvaltioissa kahteen eri kategoriaan. Ensimmäisenä koulutusvelvollisuus ilmenee irtisanomisperusteiden arvioinnin yhteydessä. Tällaisen koulutusvelvollisuuden soveltamisalan arvioinnissa vaikuttaa esimerkiksi kokonais- ja kohtuullisuusarviointi. Toisena työnantajan koulutusvelvollisuus voi ilmetä työntekijän irtisanomisen jälkeen tai tämän irtisanomisajan kuluessa. Tämän koulutusvelvollisuuden osa-alueen soveltamisarvioinnissa puolestaan vaikuttaa monet eri tekijät, kuten työnantajayrityksen koko, työntekijöiden ikä sekä työsuhteen laatu.
-
(2023)Tutkielmassa käsitellään välityslausekkeita, jotka antavat yhdelle välityslausekkeen osapuolista oikeuden oikeusprosessin valintaan riitatilanteessa. Valintaoikeuden omaava osapuoli voi käyttää tällaista yksipuolista valintalauseketta turvatakseen omat oikeutensa ja aiheuttaakseen haittaa toiselle osapuolelle. Työn tarkoituksena on selvittää, miten välimiesmenettelylaki ja oikeustoimilain kohtuuttomuussääntely suhtautuvat yksipuoliseen valintaoikeuteen. Tutkimuksen metodi on lainopillinen. Tutkimuksessa kuvataan yleisesti erilaisia epätavallisia välityslausekkeita ja tarkastellaan välimiesmenettelylain asettamia mahdollisia rajoituksia yksipuoliselle valintaoikeudelle. Työssä käydään läpi välimiesmenettelylain asettamat rajoitukset lausekkeen käytölle yksittäisessä soveltamistilanteessa. Yksipuolisen valintaoikeuden kohtuullisuutta arvioidaan oikeustoimilain 36 §:n kautta. Tätä varten käsitellään välityslausekkeen kohtuusarvioinnille merkitykselliset seikat ja arvioidaan yksipuolista valintalauseketta näiden kautta. Tutkimuksessa annetaan ratkaisunormi tilanteeseen, jossa vahvempi osapuoli käyttäisi valintaoikeutta moitittavalla tavalla. Tutkielmassa tehdään johtopäätös, jonka mukaan yksipuolinen valintaoikeus voi olla kohtuuton sopimusehto, kun sillä estetään heikompaa osapuolta esittämästä omia vaatimuksiaan.
-
(2023)Kilpailuoikeudellisilla menettelyillä on merkittävä vaikutus niiden kohteena olevan yrityksen oikeusasemaan. Euroopan unionin ("EU") komissiolla ja kansallisilla kilpailuviranomaisilla on asetuksen 1/2003 myötä laajat tutkintavaltuudet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ("SEUT") 101 ja 102 artikloissa säädettyjen kilpailunrajoitusten selvittämiseksi. Lisäksi näillä toimeenpanevilla viranomaisilla on valta määrätä rikkominen lopetettavaksi, edellyttää yrityksiltä rakenteellisia ja toiminnallisia korjaustoimenpiteitä ja asettaa sakkoja paitsi aineellisten kilpailusääntöjen rikkomisesta, myös menettelyn aikana tapahtuvista rikkeistä. Yritysten oikeusasemaa suojaavat puolustautumisoikeudet, jotka perustuvat unionin perusoikeuskirjaan, EU:n sekundaarilainsäädäntöön ja unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä vahvistettuihin yleisiin periaatteisiin. Oikeusvaltioperiaatteen merkitys EU:n oikeudessa on kasvanut unionin tuomioistuimen vahvistettua, että siihen voidaan vedota oikeudellisena argumenttina ratkaisun perusteluissa. Unionin tuomioistuin on viime vuosina ratkaissut useita tapauksia, jotka tarkentavat käsitteen soveltamisalaa. EU:n oikeusvaltiokäsitys ei ole yksinomaa muodollinen, vaan siihen sisältyy myös aineellisia elementtejä, kuten oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan. Oikeusvaltioperiaatteen merkitystä kilpailuoikeudelle nimenomaan puolustautumisoikeuksien kannalta on erityisen kiinnostava tarkastella, sillä sekä oikeusvaltioperiaatteen että puolustautumisoikeuksien tarkoitus on suojata yksilöä hallinnolliselta mielivallalta. Tässä tutkielmassa kartoitetaan yritysten menettelyllisiä puolustautumisoikeuksia ja niiden sisältöä ja soveltamisalaa kilpailuoikeudellisessa kontekstissa. Tutkielmassa pohditaan, millaisia kysymyksiä unionin tuomioistuimen tulkintalinja herättää tarkasteltaessa menettelyllisiä puolustautumisoikeuksia oikeusvaltioperiaatteen näkökulmasta, ja arvioidaan, onko oikeuskäytännössä saavutettu asianmukainen ja oikeusvaltioperiaatteen näkökulmasta hyväksyttävä tasapaino yritysten oikeuksien ja viranomaisten toimivaltuuksien välille. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, miten unionin kilpailuoikeudellisten sääntöjen tehokkuuden turvaamista on käytetty puolustautumisoikeuksien argumenttina puolustautumisoikeuksien rajoittamiselle, ja arvioidaan tehokkuusperiaatteen soveltamista kilpailuoikeudessa prosessiautonomian kannalta. Tutkielman johtopäätöksenä on, että vaikka oikeusvaltioperiaatetta ei olekaan suoraan sovellettu unionin tuomioistuimen menettelyllisiä puolustautumisoikeuksia koskevassa oikeuskäytännössä kilpailuoikeuden kontekstissa, monet sen osatekijät on otettu riittävästi huomioon puolustautumisoikeuksien alaa käsiteltäessä. Puolustautumisoikeuksien ja toimivaltuuksien tasapainon turvaamisen kannalta olisi suotavaa, että viranomaisten toimivaltuuksien harmonisoinnin yhteydessä harkittaisiin myös puolustautumisoikeuksien harmonisointia.
-
(2023)Pörssiyhtiöissä omien osakkeiden hankkiminen toteutetaan pääsääntöisesti suunnatusti julkisen kaupankäynnin kautta eli ostamalla niitä anonyymista pörssikaupankäynnistä. OYL:n esitöiden mukaan pörssiyhtiöissä omien osakkeiden suunnatulle hankkimiselle muuten kuin julkisen kaupankäynnin kautta on oltava painavat perusteet. Suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa on tunnustettu mahdollisuus siihen, että joissain tapauksissa se voisi olla pörssiyhtiölle edullisempi tapa toteuttaa hankinnat, mutta tätä ei ole tarkemmin analysoitu eikä perusteluita ole esitetty sille, millä tavalla ne voisivat olla yhtiön edun mukaisia. Aihe on ajankohtainen, sillä pörssiyhtiöiden julkisen kaupankäynnin ulkopuolella toteutetuista suunnatuista hankinnoista löytyy esimerkkejä viimeaikaisesta yhtiökäytännöstä Helsingin Pörssistä. Tässä tutkielmassa pyritään pääosin lainopillisella metodilla selvittämään, voiko pörssiyhtiö hankkia omia osakkeitaan suunnatusti julkisen kaupankäynnin ulkopuolelta. Aihetta on lähestytty osakeyhtiön oikeustaloustieteellisistä ja osakkeenomistajakeskeisistä lähtökohdista käsin. Yhtiö- ja arvopaperi-markkinaoikeudellisten säännösten lisäksi painoarvoa on annettu etenkin yhdenvertaisuusperiaatteelle, yhtiön edulle sekä rahoitusteoreettiselle käsitykselle omien osakkeiden hankinnoista. Tutkielmassa esitetään, että tällaiset hankinnat voivat joissain tilanteissa olla hyväksyttäviä. OYL 15:6.1 ohjaa järjestelyn hyväksyttävyyden arvioinnin painavan taloudellisen syyn olemassaolon vaatimuksen sekä tarjotun vastikkeen ja käyvän arvon suhteen arviointien kautta yhtiön edun ja yhdenvertaisuusperiaatteen väliseen punnintaan. Ratkaisevaa on tehdä hinnan ja nopeuden perusteella kustannushyötyanalyysi siitä, ylittävätkö hyödyt yhtiön edun kannalta suuntaamisen ulkopuolisille osakkeenomistajille yleensä muodollisesta yhdenvertaisuuden loukkauksesta syntyvät haitat. Riittävä painava taloudellinen syy yhtiön kannalta oikeuttaa yhdenvertaisuudesta poikkeamisen. Silloin kun takaisinostoihin käytettävät varat ovat aidosti ylimääräisiä ja ostot toteutetaan edullisimpaan mahdolliseen hintaan, tulevat kaikkien osapuolten intressit yleensä parhaiten tyydytetyiksi ja hankintoja voidaan pitää hyväksyttävinä. Toisaalta suunnattuihin julkisen kaupankäynnin ulkopuolisiin hankintoihin liittyy erityisiä riskejä väärinkäytöksistä. On tärkeää erottaa varastamiseen rinnastuva osakkeenomistajien varallisuusoikeuksien loukkaaminen ja ketterä yhtiön etua hyödyttävä varojen jakaminen toisistaan.
-
(2023)Kuluttajien kiinnostuessa yhä enemmän tuotteiden vastuullisuudesta yritykset pyrkivät markkinoimaan tuotteitaan erilaisilla vastuullisuusväitteillä. Väitteiden todenperäisyyttä ei kuitenkaan aina ole riittävästi osoitettu tai markkinointi antaa kokonaisuudessaan harhaanjohtavan kuvan kuluttajalle. Harhaanjohtavan markkinoinnin osalta Suomessa on käsitelty oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa laajasti esimerkiksi ympäristöväitteitä, mutta eläinten hyvinvointiväitteet ovat jääneet vähemmälle huomille. Tutkielma käsittelee harhaanjohtavaa markkinointia koskien eläinten hyvinvointia kuluttajansuojan ja sopimattoman menettelyn näkökulmasta. Tutkielmassa pyritään selvittämään, minkälainen eläinten hyvinvointia koskeva markkinointi muodostuu harhaanjohtavaksi sekä millä tavalla oikeustilaa voitaisiin kehittää, jotta parannettaisiin kuluttajien riittävää tiedonsaantia eläinten hyvinvoinnista ja yritysten reilua kilpailua. Tutkielman kannalta keskeistä markkinointisääntelyä ovat kuluttajansuojalaki, laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa, sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi, luomulainsäädäntö sekä elintarvikelainsäädäntö. Markkinointia koskeva sääntely perustuu pitkälti yleislausekkeisiin, minkä takia oikeuskäytännön, itsesääntelyn ja viranomaisohjeiden merkitys tulkinnoissa korostuu. Markkinointisääntelyn lisäksi eläinsuojelulainsäädäntö toimii tutkielmassa keskeisenä lähtökohtana sille, mitä eläinten hyvinvointia markkinoitaessa voidaan odottaa. Keskeisiksi muodostuvat esimerkiksi yleisluontoisten väitteiden sallittavuus ja erilaiset eläinten elintilaa koskevat väitteet. Lisäksi erilaiset vastuullisuusmerkit ovat lisääntyneet markkinoinnissa ja niitä koskevaa sääntelyä myös pyritään tehostamaan. Tarkasti säännellyt merkit, kuten EU:n luomutunnus, ovatkin toimineet hyvänä tapana valvoa ja säännellä eläinten hyvinvoinnin markkinointia. Tutkielmassa käsitellään hyvinvointiväitteitä myös analogisesti ympäristöväitteitä koskevan käytännön kautta. Suomessa on käsitelty ympäristömarkkinointia oikeuskäytännössä paljon, minkä pohjalta voidaan muodostaa yleisiä tulkintalinjoja myös eläinten hyvinvointia koskevien väitteiden harhaanjohtavuudelle. Tutkielman johtopäätöksissä tuodaan esille oikeuskäytännön ja viranomaisohjeiden pohjalta tehtyjä tulkintoja siitä, mitä eläinten hyvinvointia markkinoitaessa on otettava huomioon. Lopuksi myös käsitellään tulevaisuuden kehityssuuntia hyvinvointiväitteitä koskevassa markkinoinnissa sekä eläinsuojelulainsäädännön muuttumisen vaikutuksia markkinoinnin sallittavuuteen. Lisäksi tuodaan esille kehitysehdotuksia oikeustilan parantamiseksi.
-
(2023)I avhandlingen behandlas förutsättningarna för säljarens befrielse från skadeståndsansvar då fullgörelse hindrats till följd av kriget i Ukraina, som påbörjades av Ryssland i februari 2022. Syftet med avhandlingen är att analysera krigets inverkan på säljarens skyldighet att betala skadestånd till den andra parten ifall fullgörelse har hindrats direkt eller indirekt av kriget. I avhandlingen behandlas det skadeståndsrättsliga kontrollansvaret i KöpL 27.1§, vilket bestämmer förutsättningarna för när skadestånd ska betalas vid säljarens dröjsmål på grund av fullgörelsehinder. I samband med detta diskuteras hur de olika rekvisiten i kontrollansvarsregeln kunde tillämpas i ljuset av de följder av kriget som kan inverka på säljarens möjligheter till fullgörelse. Den rättsdogmatiska metoden används som forskningsmetod, vilket innebär att målet är att genom tolkning klargöra, förtydliga och specificera tankeinnehållet i de för avhandlingen relevanta rättsnormerna, speciellt KöpL 27.1§. Som källor används främst inhemsk och nordisk rättslitteratur och rättspraxis. Också diverse nätsidor och nyheter används för att redogöra för följderna av kriget i Ukraina och som stöd för bedömningen i oförutsebarhetsrekvisitet som är en del av det skadeståndsrättsliga kontrollansvaret. I avhandlingen har oförutsebarhetsrekvisitet identifierats som det mest relevanta rekvisitet att analysera för att kunna besvara forskningsfrågan, eftersom det är inom ramen för detta rekvisit som kriget i sig och dess följder är relevanta för bedömningen. I ljuset av rättspraxisen och händelserna innan kriget, anses säljarens möjligheter till befrielse från skadestånd vara små. Det kommer att vara intressant att se hur domstolar förhåller sig till oförutsebarhetsfrågan i rättsfall som högst antagligt kommer till behandling under kommande år, eftersom tidigare fall som behandlats med anslutning till krig är från första och andra världskriget, och således relativt gamla.
-
(2023)Kovenantteja eli luottosopimukseen sisällytettäviä erityisehtoja käytetään turvaamaan luotonantajan asemaa sekä varmistamaan, että luotonsaaja kykenee tulevaisuudessa täyttämään takaisinmaksuvelvoitteensa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan finanssikovenantteja sekä toimintakovenantteihin luettavia informaatiokovenantteja. Finanssikovenantin rikkoutuminen johtaa siihen, että luotonantaja voi ennalta sovitun mukaisesti ryhtyä erilaisiin toimenpiteisiin, vahvimmillaan luottosopimuksen irtisanomiseen. Irtisanominen taas voi johtaa luoton takaisinmaksuun välittömästi. Finanssikovenantteja käytetään tyypillisesti eräännyttämisperusteina sellaisissa tilanteissa, joissa yrityksen taloudellinen asema uhkaa heikentyä. Tällöin finanssikovenantin rikkoutuminen voi olla suoraan tai välillisesti yhteydessä luotonsaajan maksukyvyttömyyteen, jolloin takaisinsaantiriski voi kohota. Tässä tutkielmassa tarkastellaan erityisesti TakSL 5 § ja 10 §:n mukaisia takaisinsaantisäännöksiä. TakSL 5 § sisältää yleisen takaisinsaantiperusteen, jonka nojalla oikeustoimi peräytyy, jos sillä on sopimattomasti suosittu velkojaa toisten velkojien kustannuksella. Peräytymisen edellytyksinä pidetään lisäksi velallisen maksukyvyttömyyttä tai oikeustoimen johtamista velallisen maksukyvyttömyyteen, oikeustoimen sopimattomuutta sekä osapuolen vilpillistä mieltä. TakSL 10 §:n nojalla voidaan peräyttää epätavallisin maksuvälinein, ennenaikaisesti tai pesän varoihin nähden huomattavalla määrällä maksetut maksut, joita ei voida pitää olosuhteisiin nähden tavanomaisina. Finanssikovenantit voivat lisätä takaisinsaantiriskiä sen vuoksi, että ne sidotaan tyypillisesti luotonsaajan maksukykyyn liittyviin tunnuslukuihin. Luottosopimukseen sisällytettävät informaatiokovenantit voivat puolestaan synnyttää luotonantajalle erityistietämyksen luotonsaajan oloista, jolloin eräät takaisinsaantiin liittyvät edellytykset voivat täyttyä varsin helposti. Tilanteessa, jossa luottosopimus irtisanotaan kovenantin rikkoutumisen perusteella voidaan myös tutkia TakSL:n ennenaikaisen maksun kriteeristön täyttymistä. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi sitä, voidaanko finanssikovenantteja joissakin tapauksissa pitää niin yleisinä, että ne täyttäisivät tavanomaisuuden kriteerin, eikä peräytymistä näin ollen tapahtuisi. Kovenantteja sisältäviin luottosopimuksiin liittyy lisäksi keskeisesti TakSL:n läheisyyskriteerin täyttymisen riski, jota sivutaan tässä tutkielmassa. TakSL:n 5 §:n ja 10 §:n mukaisten edellytysten täyttymisen lisäksi tutkielmassa käsitellään sitä, onko luotonantajalla käytettävissään keinoja, joilla takaisinsaantiriskiä voitaisiin pyrkiä minimoimaan.
-
(2023)Nödvärn kan närmast beskrivas som en institution i vårt samhälle idag och det kan också anses utgöra en central del i alla demokratiska rättssystem. Nödvärn innebär en rätt att försvara sig själv och sina nära mot angrepp och den regleras i strafflagens 4 kapitel och dess 4 §. Regleringen är en del av strafflagens ansvarsfrihetsgrunder och är unik i det hänseendet att det är en av de få situationer där man avviker från det polisiära våldsmonopolet och ger medborgarna befogenheter att under vissa omständigheter använda våld. Rätten till nödvärn grundar sig på att man i samhället anser att det finns vissa rättsligt skyddade intressen som man ska värna om. Dessa är bland annat rätten till liv, hälsa, personlig integritet och hemfrid. Om ett angrepp riktas mot något dylikt har man rätt att försvara sig. Vidare motiverar man det med att människan har en inre böjelse att försvara sig själv och sina nära mot angrepp d.v.s. det ligger i människans natur. För att man ska få försvara sig mot ett obehörigt angrepp måste det åtminstone vara överhängande. Det här innebär att det måste föreligga en konkret fara att angreppet förverkligas inom en mycket nära framtid. Att vidta åtgärder i förtid så kallad preventiv nödvärn är inte tillåtet i gällande rätt. På samma sätt får man inte heller fortsätta försvaret när angriparen har upphört med sitt angrepp eller faran i övrigt kan anses vara avvärjd. Tidsgränserna för när nödvärn är tillåtet är i allmänhet mycket snäva. En enkel tumregel kan ändå anses vara att en höjd hand med avsikten att slå gör att nödvärnsrätten inträder. Tidsgränserna för nödvärn är extra utmanande när det gäller våld i nära relationer. Då våldet och hoten ständigt är återkommande är det svårt att avgöra när ett angrepp är överhängande och rätten till nödvärn således föreligger. Tillämpningen av nödvärnsregleringen kan i allmänhet anses ha blivit mera dynamisk och flexibel i samband med att man reformerade strafflagen och gjorde så att överskridande av tidsgränserna för nödvärn omfattas av nödvärnsexcess. Som helhet är det ändå svårt att ge några exakta tidsgränser för nödvärn, utan det är starkt beroende av omständigheterna i den specifika situationen.
-
(2023)Forskningsobjektet för denna avhandling är spelaravtalsförhållandet mellan en lagidrottsorganisation och en professionell lagidrottare. I tidigare forskning har främst spelaravtalet i sig behandlats och därmed avtalsparternas rättigheter och skyldigheter, likaså har tidigare forskning betonat till exempel på vilka grunder spelaravtal kan hävas. I detta arbete är forskningsobjektet själva avtalsförhållandet för att på så sätt kunna fördjupa diskussionen angående de faktorer som påverkar avtalsförhållandet samt systematisera rättsverkningarna. Syftet med detta arbete är alltså att fördjupa förståelsen av spelaravtalsförhållandet som helhet och på så vis även lyfta fram hur spelaravtalet används inom förhållandet. Som huvudfokus för forskningen har varit hur de arbetsrättsliga normerna och idrottsrättsliga normerna samspelar när det kommer till problemsituationer. I praktiken är det fråga om hur hur spelarrättighetens anknytning till spelaravtalet, som är ett arbetsavtal, påverkar avtalsförhållandet. Trots att forskningsobjektet är spelaravtalsförhållandet i sig, så går det inte att bortse instrumentet för avtalsparternas samarbete, alltså spelaravtalet. Genom att spelaravtalet behandlas och detta forskningsarbetes första forskningsfråga, om spelaravtal bör anses vara en egen avtalstyp, besvaras så bygger det en brygga till den andra forskningsfrågan. Arbetets andra forskningsfråga bygger på att spelaravtalet i sig bör anses vara en egen avtalstyp med egna särdrag som gör att avtalstypen skiljer sig från andra närliggande avtalstyper. I detta arbete lyfts anknytning av spelarrättigheten till arbetsavtalet fram som den största åtskiljande faktorn. Således förs genom den andra forskningsfrågan fokus mera mot spelaravtalsförhållandet genom att behandla hur spelarrättighetens anknytning till arbetsavtalet mellan spelare och klubb påverkar avtalsförhållandet. Således besvaras två stycken forskningsfrågor i detta arbete. Denna första forskningsfrågan fokuseras på spelaravtalet och denna andra på spelaravtalsförhållandet. Angående den första forskningsfrågan om spelaravtal bör anses vara en egen avtalstyp så argumenteras i detta arbete för att det borde anses vara en egen avtalstyp. Med stöd av tidigare forskning och en djupare betoning på de särdrag som särskiljer avtalstypen från andra liknande avtalstyper går det genom beståndsdelsläran anse att samtliga kriterier fylls för att spelaravtal bör kunna ses som en egen avtalstyp med egna särdrag och säregna rättsverkningar. Som tidigare nämnts står sig spelarrättighetens anknytning till spelarens arbetsavtal som den största särskiljande faktorn från andra så kallade normala arbetsavtal. Hur denna anknytning påverkar spelaravtalsförhållandet systematiseras i detta arbete genom att analysera hur spelaravtals bindande verkan kan fokuseras på endera det gemensamma målet för avtalsförhållandet eller på avtalet i sig. Genom att avtalsparterna fokuserar den bindande verkan på det gemensamma målet kan avtalsparterna genom att lägga lojalitetsplikten i fokus avtala om hur avtalsförhållandet kommer fortsätta eller upplösas. Ifall parterna väljer att fokusera den bindande verkan på avtalet i sig går det att anse att spelaravtals bindande verkan är ännu starkare än i normala arbetsavtalsförhållanden på grund av spelarrättighetens anknytning till spelaravtalet och på grund av de idrottsrättsliga normer som även tillämpas på spelaravtal.
-
(2023)Tutkielmassa käsitellään sosiaalisessa mediassa julkaistuun sisältöön, kuten kirjoituksiin, kommentteihin, kuviin ja videoihin liittyvää vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) (jäljempänä VahL) mukaista vahingonkorvausvastuuta. Erityistarkasteluun tutkielmassa on otettu VahL 5:6:n mukainen kärsimyskorvaus ja rikosnimikkeistä edelleen rikoslain (19.12.1889/39) (jäljempänä RL) 24:9:ssä kriminalisoitu kunnianloukkaus, sillä se on yksi yleisimmistä sosiaalisessa mediassa tapahtuvista kunnianloukkauksista. Tutkielmassa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1) Millä edellytyksin epäasiallisen ja halventavan sisällön kohteeksi sosiaalisessa mediassa joutunut henkilö on oikeutettu VahL 5:6:n mukaiseen kärsimyskorvaukseen tai VahL 5:2:n mukaiseen korvaukseen aiheutuneesta henkilövahingosta? 2) Mitkä seikat vaikuttavat vahingonkorvausvastuun syntymisen ja vahingonkorvauksen määrän arvioinnissa? Tutkielmassa käytettävä metodi on oikeusdogmatiikka eli lainoppi. Sosiaalisessa mediassa viestimistä ja toimimista koskevat samat lainalaisuudet, jotka pätevät tavallisessakin arkielämässä. Tutkielman alussa onkin taustoitettu vahingon korvattavuuden yleisiä edellytyksiä, jonka jälkeen on syvennytty kärsimyskorvausta koskevaan VahL 5:6:n ja henkilövahinkoa koskevaan VahL 5:2:n säännökseen sosiaalisen median kontekstissa. VahL 5:6:n mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu. Tutkielmassa onkin todettu, että mikäli sosiaalisessa mediassa julkaistu sisältö täyttää RL 24 luvun 9 §:n mukaisen kunnianloukkauksen tunnusmerkistön, epäasiallisten kommenttien kohteeksi joutuneella on poikkeuksetta oikeus myös VahL 5:6.1:n 1 kohdassa säädettyyn kärsimyskorvaukseen menettelyn johdosta, sillä vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttävän menettelyn alan on katsottu olevan asiallisesti sama kuin kunniaan kohdistuvien loukkauksien rangaistavuuden alan. Tutkielmassa on perehdytty myös kärsimyskorvauksen tuomitsemisen mahdollisuuteen sosiaalisessa mediassa VahL 5:6.1:n 3 ja 4 kohdan nojalla, mutta tätä mahdollisuutta on päädytty pitämään hyvin epätodennäköisenä. On sinällään riidatonta, että sosiaalisessa mediassa loukkauksen kohteeksi joutunut voisi olla oikeutettu korvaukseen myös VahL 5:2:n henkilövahingon nojalla. Tutkielmassa esitetyn perusteella vaikuttaa kuitenkin hyvin poikkeukselliselta, että sosiaalisessa mediassa julkaistun epäasiallisen sisällön kohde olisi psyykkisen oireilun perusteella oikeutettu tilapäisen haitan kautta maksettaviin korvauksiin kärsimyskorvauksen sijasta. VahL 5:6.2:n mukaan arvioinnissa on otettava huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus, joista loukkauksen julkisuus on sosiaalisen median kontekstissa yksi merkittävimmistä arvioperusteista. Vahingonkorvauksen määrän arvioimista varten on perustettu henkilövahinkoasiain neuvottelukunta, jonka suositukset tulee ottaa huomioon korvausta määrättäessä. Lisäksi tutkielmassa on syvennytty siihen, miten esimerkiksi alaikäisyys tai sieluntoiminnan häiriö vaikuttaa vahingonkorvauksen arvioinnissa sosiaalisen median loukkauksissa.
-
(2023)Tässä tutkimuksessa tarkastellaan velkakonversion käyttöä osakeyhtiön velkojen uudelleenjärjestelyssä sekä velkakonversiota nimenomaisesti koskevan lainsäädännön tuomista lakiin de lege ferenda. Velkakonversiota koskevan sääntelyn puutteen vuoksi sen käytössä nojataan listayhtiöiden konversiokäytäntöön sekä saneerausohjelmia koskevaan korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön, joiden voidaan nähdä puoltavan velkakonversiota de facto velkajärjestelyn keinona yrityssaneerauksessa. Velkakonversion heikon normipohjan ja siitä johtuvan oikeusvarmuuden puutteen vuoksi velkakonversiota on usein hyödynnetty velkojen leikkaamisen uhan alla. Lisäksi konversiota on hyödynnetty sellaisissa listayhtiöissä, joissa konversioon osallistuvan velkojan on mahdollista saada likvidejä osakkeita. Oikeuskirjallisuudessa konversiota sekä osakkeenomistajien konversioon velvoittamista koskevan sääntelyn puuttuminen on nähty systeemisenä virheenä, sillä saneerausohjelmassa velkojen leikkaaminen voi aiheuttaa nurinkurisen lopputuloksen osakeyhtiölain mukaiseen maksunsaantijärjestykseen nähden. Toinen uudelleenjärjestelykehikkomme puute koskee sinänsä kannattavien yhtiöiden velkojen uudelleenjärjestelyä insolvenssimenettelyjen ulkopuolella tukevaa lainsäädäntöä, jolla omaa ja vierasta pääomaa voitaisiin järjestellä tehokkaasti ja joustavasti enemmistöpäätöksin. Tutkimuksen keskiössä on vähemmistövelkojien Holdout-aseman väärinkäytön riskin suhde taloudellisesti tehokkaaseen enemmistöpäätöksentekoon uudelleenjärjestelytilanteissa. Voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti velkojen konvertointi edellyttää kunkin sen kohteena olevan velkojan suostumusta, joten konversioon suostumattomat velkojat voivat suorituksia vaatimalla pyrkiä ohittamaan konversioon osallistuvat velkojat maksunsaantijärjestyksessä. Kansainvälisen käytännön mukaan velkakonversio voidaan kuitenkin toteuttaa velkojien enemmistöpäätöksin. Useissa vertailumaissa konversio on mahdollistettu joko kollektiivisen insolvenssimenettelyn yhteydessä tai osakeyhtiölainsäädännöllä, kuten Iso-Britanniassa Scheme of Arrangement-menettelyssä ja Alankomaissa EU:n maksukyvyttömyysdirektiivin toimeenpanevassa erityislaissa. Tutkimuksen alussa velkakonversion normipohjaa tarkastellessa hyödynnetään lainopillista metodia. Tutkimuksen keskiössä on oikeustaloustieteellisen metodin hyödyntäminen tutkittaessa yhtiön intressitahojen, erityisesti velkojien, välisiä suhteita ja niihin kohdistuvaa sääntelyä agenttiongelman näkökulmasta. Velkakonversiosäännöksiä ja niiden sijoittumista lakiin tarkastellaan taloudellisen tehokkuuden kannalta. Velkojien välisiä suhteita nykyisessä sääntelemättömässä oikeustilassa tarkastellaan myös taloustieteellisen peliteorian avulla, jolla voidaan hahmottaa Holdout-riskin ulottuvuudet nykyisessä velkakonversion sääntelemättömässä oikeustilassa. Tässä tutkimuksessa on johdannon jälkeen kolme aihetta käsittelevää päälukua ja lopuksi johtopäätökset. Kussakin pääluvussa käsitellään yhtä tutkimuksen johdannossa esitettyä tutkimuskysymystä. Yhteenvedossa ja johtopäätöksissä esitetään kootusti vastaukset tutkimuskysymyksiin. Tutkielmassa päädytään siihen, että voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti toteutettuna velkakonversion normipohjan huteruus vähentää oikeusvarmuutta merkittävästi. Konversiokäytännöstä huolimatta voimassa olevan oikeuden mukaisesti velkakonversio on sopimusoikeudellinen uudelleenjärjestelykeino, jonka sinänsä merkittäviä hyötyjä on hankala saavuttaa sekä yksityisessä uudelleenjärjestelyssä että kollektiivisen yrityssaneerauksen yhteydessä. Edelleen tutkimuksessa todetaan, että erityisesti vähemmistövelkojien Holdout-aseman väärinkäytön riski vähentää velkakonversion käyttökelpoisuutta myös kehittyneessä rahoitusjärjestelmässämme. Holdout-riskiä ja tehokkaan enemmistöpäätöksenteon välistä jännitettä tulisi tasapainottaa konversiosäännöksillä, jotka mahdollistaisivat menettelyn tuomioistuinten piirissä sekä konversiota vastustavien velkojien sitomisen järjestelyyn. Tällaisessa lainsäädännössä enemmistövelkojien tyranniaa tulisi kuitenkin ehkäistä varmistamalla, ettei äänestysryhmien muodostamistapa ja velallisyhtiön arvostusmenetelmä poistaisi kategorisesti vähemmistövelkojien äänivaltaa konversiosta päätettäessä. Lopuksi todetaan, että velkakonversiota koskeva sääntely olisi de lege ferenda syytä sijoittaa osakeyhtiölainsäädäntöön Scheme of Arrangement -tyyppisen menettelyn muodossa. Tällainen Scheme-menettely yhdistettynä yrityssaneeraukseen voisi tietyin edellytyksin mahdollistaa myös ”pakkokonversion”, jolla toteutettaisiin osakeyhtiölain mukainen maksunsaantijärjestys. Toisin kuin velkakonversion säätäminen vain saneerausohjelmassa vahvistettavaksi velkajärjestelyn keinoksi, Scheme-menettelyn säätäminen täydentäisi puutteellista uudelleenjärjestelykehikkoamme mahdollistamalla tehokkaat enemmistöpäätöksiin perustuvat, mutta luonteeltaan insolvenssimenettelyjen ulkopuoliset yksityiset uudelleenjärjestelyt. Kansainvälistyvillä ja volatiileilla 2020-luvun markkinoilla joustavien ja ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelytoimien, mukaan luettuna velkakonversion, mahdollistaminen näyttäytyy erittäin tärkeänä yritystemme rahoituksen turvaamisen kannalta.
-
(2023)Sisäpiirisääntelyn tarkoituksena ovat tehokkaat arvopaperimarkkinat ja arvopaperimarkkinoiden toimintaa kohtaan tunnettu luottamus. Sijoittajien saatavilla on oltava samanaikaisesti yhdenmukainen tieto rahoitusvälineiden hintaan vaikuttavista seikoista. Vasta tällöin markkinat toimivat tarkoitetulla tavalla. Pörssiyhtiön hallussa saattaa kuitenkin olla tietoa, jonka julkistamista se viivyttää. Markkinatoimijoilla on toisaalta tarve saada tietoa harkittujen sijoituspäätösten tekemiseen pörssiyhtiön liikkeeseen laskemiin osakkeisiin. Näin pörssiyhtiön ja muiden markkinoilla toimivien etujen voidaan katsoa olevan ristiriidassa. Sisäpiirisääntelyä tarvitaan tällaisia tilanteita varten. MAR-asetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan liikkeeseenlaskijan on ilmoitettava yleisölle mahdollisimman pian sisäpiiritiedosta, joka koskee sitä suoraan. Liikkeeseenlaskijan on julkistettava sisäpiiritieto lähes välittömästi sen synnyttyä. MAR-asetuksen 17 artiklan 4 kohdan mukaan, jos tiedon välitön julkistaminen vaarantaisi liikkeeseenlaskijan oikeutetut edut, liikkeeseenlaskija voi lykätä sen julkistamista edellyttäen, että lykkääminen ei johda markkinoita harhaan ja että tiedon luottamuksellisuus kyetään takaamaan. Sen tulkinta onko kyseessä lykkäämisperuste, on liikkeeseenlaskijan omalla vastuulla. Tulkinnalliseen epävarmuuteen liittyy riski ristiriitaisten tulkintakäytäntöjen muodostumisesta, mikä eliminoisi MAR:n tavoitteet sääntöjen yhdenmukaisuudesta ja keskeisten käsitteiden selkeydestä. Lykkäämisperusteen liian laaja tulkinta johtaisi markkinoilla olevan tiedon määrän vähentymiseen, mikä vaikeuttaisi sijoittajien mahdollisuuteen valita sijoituksilleen parhaiten tuottavat kohteet. Toisaalta epäselvän oikeudentilan vuoksi liikkeeseenlaskijat saattavat julkistaa tietoja varmuuden vuoksi mahdollisimman aikaisin. Liian aikainen tiedon julkistaminen voisi vahingoittaa tällaisten yhtiöiden liiketoiminnan kilpailuedellytyksiä vastoin sääntelyn tarkoitusta. Epäselvä sääntely vaikuttaa lisäksi negatiivisesti julkisten arvopaperimarkkinoiden houkuttelevuuteen, sijoittajien luottamukseen ja yhtiöiden listautumishalukkuuteen, jolloin sääntelystä voi tulla tosiasiallisen markkinoille tulon este. Tutkimuksen kohteena on arvopaperimarkkinaoikeudellinen sisäpiiritiedon syntyminen, julkistamisvelvollisuus ja julkistamisen lykkäämisedellytykset pitkäkestoisissa vaiheittaisissa menettelyissä Suomen arvopaperimarkkinoilla liikkeeseenlaskijan näkökulmasta. Tutkimuksessa analysoidaan käytännön tapauksia, joissa yhtiöllä on hallussaan sisäpiiritietoa, jonka julkistamista yhtiö haluaa lykätä oikeutettujen etujensa turvaamiseksi. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi yritysjärjestelyt, merkittävät sopimukset, julkiset ostotarjoukset tai sulautumiset. Tutkimuskysymyksenä on, millä hetkellä sisäpiiritieto syntyy ja liikkeeseenlaskija voi lykätä sisäpiiri-tiedonjulkistamista erilaisissa pitkäkestoisissa, vaiheittaisissa menettelyissä. Alakysymyksinä on, miten listayhtiö voi myös näissä tilanteissa ylläpitää sijoittajien markkinoita kohtaan tuntemaan luottamusta. Tutkimuksen tavoitteena on ensin määritellä sisäpiiritieto tarkastelemalla sisäpiiritiedon syntymisen kriteerejä. Tämän jälkeen käydään läpi sisäpiiritiedon julkistamista ja lykkäämistä koskeva sääntely. Konkretiaa tutkimukseen tuovat tapaukset, joissa markkinavalvojat ovat nähneet lykkäämisedellytykset toisin kuin liikkeeseenlaskijat itse. Tutkimuksessa hyödynnetään ensisijaisesti lainopillista tutkimusmetodia, käyttäen apuna oikeustaloustiedettä. Lisäksi käytetään EU:n oikeudelle tyypillistä teleologista tulkintametodia. Kontekstin muodostavat arvo-paperimarkkinat ja niiden sääntely. Sisäpiiritiedon määritelmän ja sisäpiiritiedon syntymisen kri-teereiden, erityisesti täsmällisyys- ja olennaisuusvaatimusten arvioinnissa käytetään lainopillista menetelmää.
-
(2023)Women commit international crimes for a variety of reasons, including political and personal agendas. Still, the perceptions of female offenders are often very gendered. These perceptions vary between female offenders committing crimes solely because they are influenced by a man to female offenders being sadistic monsters. In both instances female offenders are denied their personal agency. Either they are mentally, and sexually, deranged or not personally responsible for the crimes committed. This is a factor in sentencing proceedings as gender has been proved to play a role. It can act as an aggravating factor, which is the case when women are portrayed as monsters, or as a mitigating one. International crime and criminology have also generally considered female perpetrators an anomaly. Most of the early works in these fields either ignored the possibility of a woman committing crimes or regarded female criminals as mentally deranged to separate them from ‘ordinary’ women. Women are often victimised during conflicts and the protection of these women is extremely important. This work is not to undermine the efforts to protect women but to offer a more holistic approach to women’s wartime experiences. This thesis will discuss the crimes committed by Azra Basic during the war in Bosnia Herzegovina and Lynndie England in Abu Ghraib during the ‘war on terror’. Both women served as prison guards during their respective conflicts and were accused of participating in various atrocious crimes. England quickly became the face of the Abu Ghraib -scandal, not because she was more responsible of the torture than others, but because she was a young woman. Basic and England received relatively long sentences when these are viewed in context with the sentences of the men involved. In international criminal law there is an explicit obligation to prosecute or extradite. But with the primacy having been given to national courts, sentencing practices are not cohesive and national courts may be inclined to be more lenient towards their own nationals. In the cases of England and Basic it becomes clear that, although gendered language is not present in many court decisions or indictments, gender stereotypes and narratives have an impact on how men and women and their appropriate roles are seen in a society. Thus, though gender-neutral in language, the decisions were impacted by the fact that the perpetrators were women.
-
(2023)Tutkielman tarkoituksena on tarkastella yritysvastuun oikeudellistumista niin yleisesti ilmiönä kuin myös esimerkin kautta, käyttäen Euroopan komission ehdotusta yritysvastuudirektiiviksi ilmiön konkreettisena ilmentymänä. Tutkielma pyrkii valottamaan sitä, mitä yritysvastuun oikeudellistuminen ilmiönä tarkoittaa ja miten se näkyy yritysten oikeudellisessa toimintakehikossa. Tavoitteena on ilmiön esittelyn lisäksi tarkastella sitä, miten yritysvastuun oikeudellistuminen istuu tiettyihin osakeyhtiöoikeudellisiin periaatteisiin ja vahingonkorvausvastuun muodostumiseen suomalaisessa osakeyhtiö- ja velvoiteoikeudessa. Tutkielmassa havaitaan, että oikeudellistuvan yritysvastuun ja perinteisen osakeyhtiöoikeudellinen ajattelun voidaan nähdä olevan konfliktissa keskenään ja esitellään sitä, mitkä ovat ne tekijät, miksi yritysvastuun oikeudellisten piirteiden ei tällaisenaan nähdä istuvan suomalaiseen osakeyhtiöoikeudelliseen ajatteluun. Tutkielmassa on myös otettu kantaa siihen, miten konfliktia perinteisen osayhtiöoikeudellisen vastuukäsityksen ja yritysvastuuoikeudellisten näkökulmien välillä voitaisiin pystyä häivyttämään. Osakeyhtiöoikeudellinen vastuun samastus voi tutkielman näkökulmasta toimia edellä esitellyn konfliktin vähentämisessä ja lähentää näitä kahta eriävää vastuukäsitystä keskenään.
-
(2023)Due to recent price volatility in the EU electricity markets, exceptional intervention measures have been implemented to ease the increased pressure on European households and businesses. This thesis examines the measure of setting a cap on market revenues for inframarginal energy generators. The thesis is divided into three sections. The first part of this research highlights the main elements of the EU’s energy policy objectives, attempts to trace back to the causes of the energy crisis, and examines how the current electricity market design contributes to attaining these goals. The second part deals with the content of the temporary regulatory measure that sets a cap on market revenues and attempts to identify some of its key costs and benefits. Finally, the third section takes a more pragmatic approach aiming to determine the risks adopting such regulatory measures may impose on the renewable energy industry by drawing from empirical data acquired from industry operators via survey responses. Combining these three parts of research, this thesis seeks to first determine and introduce the causes of the current electricity market crisis as well as the aspects of the current electricity market design that may be considered to malfunction. The second research question deals with the content of the regulatory measures adopted to mitigate this crisis in electricity markets attempting to conclude whether this measure can be considered an effective intervention. Along with the aims of the first and second parts, this thesis also attempts to assess the potential risks such regulation may have on the future of the renewable industry, forming the third research question answered through empiricism: how could this temporary measure affect the generators of renewable energy in the long-term? Besides providing a brief overview on the current EU electricity market design, this thesis aims to establish the importance of transitioning to renewable energy and increasing its role in the EU energy mix to not only be vital for environmental sustainability but a key element in ensuring the security of supply by diversifying the energy mix and decreasing the EU’s dependency on imported energy, as well as cutting off indirect support to Russian war. Along with this aim, it attempts to examine the effectiveness of the approach of setting a cap on market revenues on inframarginal technologies, especially considering the green transition targets of the EU.
-
(2023)Tässä tutkimuksessa tarkastellaan NFT-teknologian ja tekijänoikeuden välisiä suhteita. NFT, non-fungible token, on lohkoketjuun perustuva yksilöllinen digitaalinen poletti, jolla voidaan ilmaista omistusta johonkin kohteeseen, esimerkiksi digitaaliseen teokseen. NFT suhtautuu siten digitaaliseen omistajuuteen uudenlaisesta näkökulmasta. NFT-teknologian ja tekijänoikeuden välisiä suhteita tarkastellaan kahden tutkimuskysymyksen valossa. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten NFT:t jäsentyvät nykyisen tekijänoikeussääntelyn ja erityisesti tekijänoikeuslain 2 §:n näkökulmasta ja miten tekijänoikeuslainsäädännön tulisi suhteutua NFT:ihin de lege ferenda. Tutkimus on lainopillinen ja se sisältää elementtejä sekä oikeudellisen digitalisaation tutkimuksesta että de lege ferenda -tutkimuksesta. Tutkimuksessa todetaan, että NFT:n teknisillä ominaisuuksilla on merkittävä vaikutus siihen, miten NFT:n tekijänoikeudellista ulottuvuutta ja sen jäsentymistä tekijänoikeuslain 2 §:n mukaisiin oikeuksiin nähden voidaan arvioida. Lisäksi tekijänoikeudelliseen arviointiin vaikuttaa, tarkastellaanko NFT:tä yksittäisenä komponenttina vai huomioidaanko tarkastelussa NFT:n valmistaminen ja siihen liittyvät vaiheet kokonaisena prosessina. Tutkimuksessa esitetään, että tekijänoikeuden ja NFT:n välinen suhde ei siten ole suoraan kategorisesti määriteltävissä, jolloin tilanteita on arvioitava tapauskohtaisesti. Tämä suhde voi olla myös käytännössä olematon. NFT voidaan nähdä tekijänoikeuden tavoitteita toteuttavana uutena vaihtoehtoisena teknologisena ratkaisuna. Kuitenkin aiempaan toimintaympäristöön perustuvan tekijänoikeudellisen käsitteistön soveltuvuutta nykyaikaiseen digitaaliseen ympäristöön ja NFT:n kaltaisiin teknologioihin voidaan kyseenalaistaa. Sääntelykehityksen näkökulmasta tutkimuksessa katsotaan, että tekijänoikeuden toteutumista voitaisiin arvioida myös perinteiseen käsitteistöön perustuvan arvioinnin sijaan periaatenäkökulmiin perustuvista lähtökohdista.
Now showing items 1-20 of 3383