Browsing by study line "Artificiell intelligens -rätt"

Tekoälyjärjestelmien tekninen kehitys on kiihtynyt viime vuosina mahdollistaen myös entistä autonomisempien asejärjestelmien kehittämisen. Tärkeimmät autonomisten asejärjestelmien käyttöön liittyvät kysymykset koskevat nykyisen kansainvälisen lainsäädännön soveltumista niiden sääntelyyn. Tutkielman tärkeimpänä päämääränä oli selvittää, voidaanko yksilön rikosvastuu toteuttaa myös autonomisen aseen avulla tehdyssä sotarikoksessa. Voimassa olevan lainsäädännön tulkinta toteutettiin lainopin menetelmin. Henkilön rikosvastuu sotarikoksesta vaatii kansainvälisen oikeuden näkökulmasta kolmen edellytyksen täyttymistä. Ensinnäkin kansainvälisissä sopimuksissa säädetyn sotarikoksen tunnusmerkistön pitää täyttyä, toiseksi henkilön on täytynyt toimia tahallaan ja kolmanneksi henkilön tulee olla tuomioistuimen toimivallan alainen. Sotarikoksen tunnusmerkistö voi täyttyä autonomisten asejärjestelmien osalta vain erityistä suojelua nauttiviin henkilöihin tai kohteisiin kohdistettujen iskujen kohdalla. Geneven sopimuksiin sisältyvät humanitäärisen oikeuden periaatteet asettavat asejärjestelmän käyttäjälle vaatimuksen erottaa lailliset ja laittomat kohteet toisistaan sekä käyttää vain oikeasuhtaista voimaa laillisia kohteita vastaan. Henkilön tahallisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon hänen tosiasiallinen toimintansa sekä toiminnasta syntyneet seuraukset. Henkilön toimintaa voidaan pitää tahallisena ainoastaan silloin, kun hän on tarkoittanut aiheuttaa syntyneet seuraukset, tai niiden aiheutumista on tullut pitää toiminnan lähes varmana seurauksena. Autonomisen asejärjestelmän käyttäjän toimintaa arvioitaessa tulee ottaa huomioon asejärjestelmän ominaispiirteet sekä käyttäjän mahdollisuus vaikuttaa sen toimintaan. Mitä suurempi autonomisuuden aste järjestelmässä on, sitä epätodennäköisempään on rikosvastuun muodostuminen. Kansainvälisen rikosvastuun toteutumisen osalta suurimmat haasteet liittyvät universaalin tuomiovallan puutteeseen, sekä täysin autonomisiin asejärjestelmiin kohdistuvaan vastuukatveeseen. Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivalta kattaa myös autonomisilla aseilla tehdyt sotarikokset, mutta sen maantieteellinen toimivalta on melko rajattua. Täysin autonomiset asejärjestelmät tekevät kriittiset päätökset itsenäisesti, esimerkiksi tappavan voiman käytöstä. Kun käyttäjä ei voi vaikuttaa asejärjestelmän valitsemaan kohteeseen, ei hänellä ole mahdollisuuksia arvioida toiminnan vaikutuksia, eikä tahallisuusvaatimus voi täyttyä. Kansainvälisen lainsäädännön pitää tulevaisuudessa pystyä vastaamaan myös näihin rikosvastuun toteutumista estäviin haasteisiin.