Browsing by master's degree program "Magisterprogrammet i rättsvetenskap Vasa"
Now showing items 1-12 of 12
-
(2023)Äänimerkkien rekisteröinti EU-tavaramerkiksi on ollut jo pitkään mahdollista. EU-tavaramerkeistä säädetään asetuksella. Ennen nykyisen tavaramerkkiasetuksen voimaantuloa EU-tavaramerkeiltä vaadittiin graafista esitystapaa. Äänimerkkien kohdalla graafisen esitystavan vaatimus oli aluksi hankalaa täyttää, mutta lopulta siinä onnistuttiin täydellisten nuottiviivastojen ja sonogrammien avulla. Sittemmin vanhan tavaramerkkiasetuksen graafinen esitystapa on korvattu selkeyden ja täsmällisyyden vaatimuksella eli äänimerkit, kuten muutkin tavaramerkit, tulee kyetä esittämään EU:n tavaramerkkirekisterissä tarpeeksi selkeällä ja täsmällisellä tavalla, jotta suojan tarkka kohde pystytään yksilöimään. Tämä tarkoittaa äänimerkkien osalta sitä, että ne voidaan esittää rekisterissä äänitiedostoina. Äänimerkkien rekisteröintiin liittyy kuitenkin edelleen haasteita. Erottamiskyvyn vaatimuksella tarkoitetaan sitä, että merkin avulla tulee kyetä osoittamaan sillä suojatun tavaran tai palvelun kaupallinen alkuperä. Erottamiskyvyn vaatimuksen täyttäminen voi toisinaan olla äänimerkkien ollessa kyseessä haasteellista. Tutkielmassani pureudun erityisesti erottamiskyvyn vaatimukseen äänimerkkien näkökulmasta. Kategorisoin äänimerkit kolmeen eri lajiin ja pyrin tarkastelemaan erottamiskyvyn vaatimuksen täyttymisen edellytyksiä kunkin kategorian osalta erikseen. Äänimerkki ei saa olla liian tavanomainen ja unohdettavissa oleva, mutta toisaalta se ei voi olla liian pitkä ja monimutkainenkaan. Äänimerkki, kuten muutkin tavaramerkit, voivat lisäksi saavuttaa erottamiskyvyn käytön kautta. Näiden teemojen lisäksi tutustun lyhyesti tavaramerkin ja tekijänoikeussuojan tuottamaan päällekkäiseen suojaan.
-
(2023)Ambush-markkinoinnilla tarkoitetaan menettelyä, jonka avulla luodaan luvattomasti mielikuva kaupallisesta yhteydestä urheilutapahtumaan, vaikka kyseisellä urheilutapahtumalla olisi virallinen yhteistyöstä maksanut sponsori. Ambush-markkinoija hyödyntää luvattomasti urheilutapahtuman mainetta ja goodwillia loukkaamatta immateriaalioikeuksia kuitenkaan suoraan, minkä vuoksi sitä on hyvin vaikeaa estää. Ambush-markkinointia on esiintynyt erityisesti suurten urheilutapahtumien yhteydessä Los Angelesin vuoden 1984 kesäolympialaista alkaen. Olympialaiset ovat maailman suurin, vanhin ja kuuluisin monilajinen urheilutapahtuma, jonka yhteiskunnallinen merkitys kansainvälisesti on valtava. Olympialaiset ovat tapahtuman vahvan goodwillin takia haluttu sponsorointikohde, minkä vuoksi se onkin ollut lukuisia kertoja myös ambush-markkinoinnin kohteena. KOK taistelee ambush-markkinointia vastaan jatkuvasti mm. omien sääntöjensä sekä isäntämaassa säädettävän erityislainsäädännön avulla. Tämän tutkielman kohteena on ambush-markkinointi oikeudellisena ilmiönä olympialaisten yhteydessä. Tutkimus noudattaa oikeusdogmatiikan ja oikeusvertailun metodeja. Lisäksi oikeuspolitiikka on tutkimuksen luonteen takia läsnä. Tutkielmassa tarkastellaan ensin ambush-markkinointia sekä siihen liittyviä uhkia ja mahdollisuuksia. Ambush-markkinointi markkinointikeinona jakaa mielipiteitä jyrkästi. Toisten mielestä ambush-markkinointi on varastamista, kun taas toisten mielestä se on vain kekseliästä markkinointia kilpaillulla alalla. Kun ambush-markkinoija saa virallisen sponsorin kanssa saman tai lähes saman hyödyn ilman samaa taloudellista investointia, ei se houkuta yrityksiä sponsoroimaan olympialaisia tulevaisuudessa. Näin kulttuurillisesti sekä taloudellisesti tärkeitä olympialaisia ei ehkä voitaisi jatkossa pitää samassa mittakaavassa. Toisaalta Ambush-markkinointi kehittää markkinatoimijoita sekä antaa mahdollisuuden myös niille yrityksille hyötyä olympialaisista, joilla ei olisi mahdollisuutta sponsoroida tapahtumaa virallisesti. Tutkielmassa näitä näkemyksiä esitetään ja arvioidaan erikseen, jotta ambush-markkinoinnin uhat ja mahdollisuudet tulevat todella käsitellyiksi. Toiseksi tutkielmassa pohditaan, kuinka ambush-markkinointia on olemassa olevien keinojen avulla mahdollista estää ja olisiko sen lainsäädännöllinen estäminen Suomessa oikeutettua ja perusteltua. KOK:lla on monia keinoja estää ambush-markkinointia, mutta mikään näistä keinoista ei ole ollut ambush-markkinoinnin täydelliseksi estämiseksi tarpeeksi tehokas. Ambush-markkinoinnin lainsäädännöllisen estämisen perustelut ja oikeutus riippuvat siitä, miten ilmiön uhkia ja mahdollisuuksia arvioidaan. Tutkielmassa perusteluita ja oikeutusta arvioidaan olemassa olevan lainsäädännön kautta arvioiden sitä, että onko brändi omistettavissa, voidaanko ambush-markkinoijien sananvapautta rajoittaa ja millainen taloudellinen merkitys olympialaisilla on ilmiön uhkiin ja mahdollisuuksiin peilaten. Ambush-markkinoinnin lainsäädännöllisen estämisen oikeutuksesta ja perusteluista löytyy useita argumentteja sekä puolesta että vastaan. Tärkeintä aihepiiriä tarkastellessa ei ole löytää yhtä selkeästi ainoaa oikeaa vastausta kysymykselle, vaan tärkeintä on ymmärtää näitä argumentteja sekä itse kysymyksen ja siten myös vastauksen poliittinen luonne.
-
(2023)Åtalsuppgörelsesystemet är ett relativt nytt fenomen i finsk lagstiftning, i och med att förfarandet infördes i den finska straffprocessrätten 1 januari 2015. Införseln av åtalsuppgörelsesystemet är framför allt en följd av processekonomiska faktorer. Med förfarandet eftersträvas främst att inbespara och effektivisera myndighetsresurser, samt förkorta brottmålsärendens behandlingstider. Det finska åtalsuppgörelsesystemet gestaltas främst av den strafflindring det medför samt det förenklade brottmålsförfarandet, det vill säga erkännanderättegången. Redan innan åtalsuppgörelsens ibruktagande lyftes fram att systemet kunde komma att bli problematiskt med beaktande av grundlagens 6 § om allas likhet inför lagen. Enligt jämlikhetsprincipen borde likadana fall behandlas likadant. Åtalsuppgörelsesystemet väcker därmed jämlikhetsfrågor hänförda till gärningspersoners likabehandling, bland annat till följd av att åtalsuppgörelsens strafflindring endast gäller vissa brott, eftersom åtalsuppgörelsens tillämpningsområde är begränsat. Det begränsade tillämpningsområdet innebär att vissa gärningstyper på basis av brottstypen uteslut helt från åtalsuppgörelsen, och den strafflindring den kan medföra. Utöver detta behandlas gärningspersoner olika beroende på huruvida de erkänner brottet eller inte. En erkännande gärningsperson kan få möjligheten till åtalsuppgörelsens förenklade förfarande och strafflindring, medan en gärningsperson som inte erkänner brottet får sitt ärende behandlat i den sedvanliga, fullskaliga, brottmålsprocessen. Således krävs analys av åtalsuppgörelsesystemet mot bakgrunden av den grundlagstryggade jämlikheten. I avhandlingen analyseras ovannämnda jämlikhetsproblematik. På basis av analysen eftersträvas att ur ett jämlikhetsperspektiv diskutera eventuella åtgärdsförslag på hur jämlikheten kunde främjas när det kommer till åtalsuppgörelsesystemet och gärningspersoners likabehandling. Bland annat diskuteras som jämlikhetsfrämjande åtgärder utökad eller ändrad begränsning av åtalsuppgörelsens tillämpningsområde samt utökad betydelse och tolkning av den allmänna strafflindringsgrunden i StraffL 6 kap. 6 § 1 mom. 3 punkten.
-
(2023)Avhandlingen handlar om barnets rätt till delaktighet i och självbestämmande över sin egen vård. Ämnet hör till barnrätten och tangerar medicinalrättens område. Syftet är att undersöka om 7 § i lagen om patientens ställning och rättigheter (patientlagen) tryggar barnets rätt till delaktighet och självbestämmande i den somatiska hälso- och sjukvården i ljuset av nationell lagstiftning och barnkonventionen samt hur Finlands patientlag står sig mot Sveriges och Norges patientlagstiftning för det minderåriga barnet. Metoden för avhandlingen är rättsdogmatisk, men har också en rättsjämförande aspekt. Barnets rättsliga ställning inom hälso- och sjukvården är inte helt entydig, trots att syftet med patientlagens 7 § är att betona den minderårigas vilja vid vårdbeslut. Då exakta kriterier saknas för bedömningen av barnets kompetens att ge sitt giltiga samtycke till vården, kan det uppstå utmanande situationer speciellt om åsikterna mellan barnet och vårdnadshavare går isär. Barnets skyddsbehov och barnets bästa måste också beaktas och i vårdsituationen finns även med läkare eller annan vårdpersonal, som ska göra mognadsbedömningen av barnets beslutskompetens på basen av hens ålder och utveckling. Patientlagens 7 § saknar åldersgräns för barnpatientens rätt till delaktighet och självbestämmande. Eftersom mognadsbedömningen alltid är specifik för varje vårdsituation och beror på den som bedömer, kan detta möjligen leda till en rättsosäker situation för barnet. Om den minderåriga patienten har rätt att ge sitt samtycke till vården kan hen även vägra vård. Avhandlingen visar att rättsläget för den minderåriga patienten är något oklar. För att underlätta bedömningen av i hur stor grad barnets åsikter ska tillmätas betydelse i vårdsituationen och när barnet besitter beslutskompetens, skulle lagstiftningen måsta förtydligas. Kan också konstateras att Norges patientlagstiftning ger tydligare direktiv då den innehåller klara åldersgränser för den minderårigas samtycke, medan Sveriges patientlag är något svagare än Finlands här.
-
(2024)Viime vuosina on käyty laajaa keskustelua yrityskauppavalvonnan tehokkuudesta. Haasteeksi on etenkin osoittautunut yrityskaupat, joissa vakiintuneen markkina-aseman omaava toimija ostaa pois markkinoilta pienemmän, vasta kehittymässä olevan innovatiivisen toimijan, tarkoituksenaan vahvistaa omaa asemaansa yrityskaupan avulla. Markkinoiden kehitys on tuonut mukanaan kasvavan määrän yrityskauppoja, joissa mukana olevien yritysten liikevaihto ei välttämättä heijasta yritysten todellista tai potentiaalista kilpailuasemaa markkinoilla. Jos yrityskauppa ei ylitä EU:n sulautuma-asetuksessa tai kansallisessa lainsäädännössä asetettuja liikevaihtorajoja, siitä ei tarvitse ilmoittaa kilpailuviranomaiselle, jolloin yrityskauppa jää kilpailuviranomaisten tarkastelun ulkopuolelle. Tästä ilmiöstä on käytetty nimikettä killer acquisitions. Euroopan unionin tuomioistuimen maaliskuussa 2023 antama tuore ratkaisu asiassa Towercast (C-449/21) nosti aiheen entistä vahvemmin pinnalle. Ratkaisu selvensi, että EU-sääntely yrityskauppojen etukäteisestä ilmoitusvelvollisuudesta ei estä kansallisia viranomaisia ryhtymästä jälkikäteisiin tutkimuksiin niissä tapauksissa, joissa yrityskauppaa ei ole siirretty komission käsiteltäväksi sulautuma-asetuksen 22 artiklan mukaisesti ja joissa yrityskauppaa epäillään täyttävän määräävän markkina-aseman väärinkäytön tunnusmerkit. Asetelma korostaa yritysjärjestelyihin osallistuvien osapuolten tarvetta varautua ennakkoon SEUT 102 artiklan mahdolliseen soveltamiseen ja samalla tarvetta hankkia tarkempaa tietoa SEUT 102 artiklan soveltamisen konkreettisista edellytyksistä. Tutkielman pääasiallisena tarkoituksena on arvioida, missä määrin EU:n ja kansallisten liikevaihtorajojen alle jääviä yrityskauppoja voidaan tutkia jälkikäteisesti SEUT 102 artiklan nojalla, etenkin Towercast-tapauksen tuoman oikeuskäytännön mukaisesti. Tutkielmassa kartoitetaan yrityskauppavalvonnan täytäntöönpanovajetta killer acquisitions -järjestelyiden osalta ja pohditaan, mikä merkitys uudella Towercast-oikeuskäytännöllä on tässä suhteessa. Tämän tarkastelun myötä hahmotetaan tuomion vaikutuksia niin yleisesti kuin killer acquisitions -järjestelyihin. Tutkielmassa havaitaan, että Towercast-tapauksen kautta täsmentyneellä oikeuskäytännöllä voi olla yrityskauppavalvonnassa esiintyvän täytäntöönpanovajeen vuoksi täydentävä ja aukkoja paikkaava tehtävä. Towercast-tapauksen tarkastelun jälkeen todetaan, että vaikka SEUT 102 artiklan soveltaminen voi lisätä joustavuutta ja mahdollisuuksia puuttua killer acquisitions -järjestelyihin, sen soveltamisala pysyy kuitenkin rajallisena. Johtopäätöksenä todetaan, että kilpailuviranomaisilla on uusi, mutta rajallinen väline puuttua killer acquisitions -ilmiöön. SEUT 102 artiklan soveltamisen sisältö jää vielä täsmentymään tulevassa oikeuskäytännössä.
-
(2023)Årligen ingås tiotusentals entreprenadavtal i Finland. Entreprenadavtal är ofta långvariga och kostsamma, och tvister uppstår lätt då flertalet parter är inblandade. Lojalitetsprincipen handlar om förtroendet mellan avtalsparter. Enligt principen är avtalsparterna skyldiga att ta hänsyn till motparten i sitt handlande och medverka till att avtalet uppfylls. Arbetets syfte är att granska lojalitetsprincipens funktion, definition och syfte i entreprenadavtal. Därtill granskas lojalitetsprincipens olika plikters roll, både för beställarens och för entreprenörens del. Arbetet fokuserar på finsk rätt, eftersom fokus ligger på entreprenadavtal som tillämpar YSE 1998, det allmänna avtalet för byggnadsentreprenader. Metoden som används i arbetet är i första hand rättsdogmatisk. I arbetet konstateras att lojalitetsprincipen är abstrakt och svår att definiera, men att principens existens har konstaterats genom rättspraxis, doktrin samt internationella principsamlingar. Lojalitetsförpliktelserna i entreprenadavtal konstateras i arbetet kunna delas in i den allmänna lojalitetsplikten, medverkansplikten, upplysningsplikten samt en anmärknings- och reklamationsplikt. Plikterna överlappar till viss del varandra, och det är inte alltid heller nödvändigt att tydligt kunna särskilja på dessa. Principen om god byggnadspraxis diskuteras också, eftersom det kan argumenteras att denna för entreprenörens del är en lojalitetsförpliktelse. YSE-avtalet har uppkommit genom ett långvarigt samarbete i branschen, och den senaste versionen, YSE 1998, används inom branschen ännu idag trots sin ålder. Det kan delvis också argumenteras för att YSE 1998 kan anses vara branschpraxis, eftersom avtalet är så välanvänt. I YSE 1998 definieras avtalsparternas skyldigheter gentemot varandra på ett väldigt omfattande vis, vilket också i arbetet konstateras vara en bidragande orsak till dess popularitet. I arbetet lyfts också fram tre typiska lojalitetsproblem i entreprenadavtal. Det första problemet är då entreprenören utför ändrings- och tilläggsarbeten. I arbetet konstateras att ny rättspraxis har tolkat YSE 1998 gällande ändrings- och tilläggsarbeten väldigt snävt, vilket i sin tur gör att lojalitetsplikten för entreprenörens del har höga krav. Det andra problemet som diskuteras är fall, var entreprenören har mera kunskap om arbetet än beställaren. Även i detta fall konstateras att entreprenörens informationsplikt gentemot beställaren är snäv, och att rättspraxis här tolkat YSE 1998 strikt. Det sista problemet som diskuteras är fel i handlingar som beställaren tillhandahållit åt entreprenören. Här framkommer att entreprenören har en undersökningsplikt, men att den inte kan tolkas allt för absolut, utan beställaren är i första hand ansvarig.
-
(2023)Medicintekniska produkter regleras kraftigt av MDR. Den styr vad en tillverkare ska göra för att få sin produkt ut på marknaden. Medicintekniska produkter kan vara mjukvara, vilket innebär att de kan vara AI-baserade. Detta leder till att EU:s harmoniserade regler för artificiell intelligens (AIA) kan bli tillämpliga för AI-baserade medicintekniska produkter. EU:s mål med AIA är att marknaden endast ska bestå av tillförlitlig AI, eftersom det uppmuntrar till användningen av AI och till investeringar i teknologin. Situationen och rättsläget är osäkert för tillfället och både företag som individer är medvetna om riskerna som förknippas med AI. Det finns dock även flera fördelar som AI-teknologin kan leda till eller bidra till vilket betyder att man vill få kontroll över marknaden. Syftet med AIA är således att reglera teknologin genom att ställa krav och skyldigheter på AI-systemet samt de olika AI-aktörerna, som till exempel leverantören av en AI-baserad medicinteknisk produkt. Vad är tillförlitlig AI och hur uppnås det? För en leverantör, eller utvecklare av en sådan produkt, finns det intresse att få en inblick i hur den framtida miljön kommer att se ut då både MDR och AIA tillämpas på samma produkt, så att man kan förbereda sig och reagera proaktivt. Avhandlingens syfte är att ta reda på hur AIA kommer att påverka utvecklandet av AI-baserade medicintekniska produkter och hur det kommer att se ut i praktiken.
-
(2023)Private equity contracting has always been an area of corporate contracting well hidden from the snooping eyes of the outside world, and largely overlooked by legal scholars compared to other areas of corporate law. The participants of private equity are some of the most sophisticated and resourceful when it comes to financial innovation and executing transactions. This would lead one to believe that the contracting taking place within private equity is characterized by unrivaled efficiency. This is, however, not the case, and the process is seemingly riddled with inefficiencies and risks for both investors and investment managers. A prime example, and the main focus of this thesis, are side letters – ancillary agreements whereby investors negotiate with investment managers for individual benefits deviating from the general terms granted to all investors in the constitutional agreements of a private equity fund. This thesis sets out to examine the phenomena of side letters in private equity funds in more detail. In doing so, this thesis aims to demonstrate what exactly side letters are, the current nature and extent of their risks and inefficiencies, the contributing factors behind their inception and evolution into what they are today, as well as provide some alternatives for correcting the current market practices. In addition to examining the legal framework and general contract law principles applicable to side letters in the U.S. and the EU, with some specific viewpoints from the Nordic and Finnish jurisdictions, the thesis analyses side letters from the perspective of some modern theories on contracting, rather than contract law. The main ones utilized here are Proactive Law, Contract Modularity and Transaction Cost Economics. Apart from a strict legal dogmatic study, this thesis takes a more practical approach by not only assessing whether side letters can, but also whether and to what extent they should, be used to achieve the goal they set out to do. Side letters are surprisingly unique contracts, with their structure and position within a private equity deal exhibiting a form of complexity that at times creates ambiguities as to their validity, both in terms of individual terms and the side letter as a whole. Their status as modular and ancillary agreements risks resulting in uncertainties as to their interpretation or binding force. The bigger problem, perhaps, lies with the inefficiencies they create in terms of additional costs, time and resources spent to negotiate and uphold them. Together, these aspects make one question the reason behind such a seemingly problematic practice taking root in the first place. The reason behind the current practice seems to be a set of misaligned incentives for investors and investment managers alike, upholding the current market practice despite going against the best interest of both parties and the market overall. As it turns out, the specific governance structure within private equity funds creates the perfect breeding ground for the parties to contract inefficiently. The current market environment has long been tilted towards investment managers, which has given rise to several incentives for them to uphold the status quo. Additionally, as shown in the thesis, investors are likewise subject to problematic incentives upholding the current practice. Investors collectively also currently have a hard time taking any meaningful action in correcting the unfavorable environment, due to the existence of the prisoner’s dilemma deterring them from utilizing their collective power to enact change. The thesis encourages investment managers and investors to review their own practices, look past the misaligned incentives and take action in correcting the market environment in favor of the whole industry. This can be achieved by, for example, shortening and simplifying side letters, and transferring much of their current content to the rest of a private equity fund’s constitutional documents, as well as developing sound reporting and disclosure practices. The thesis also makes the case as to why a successful implementation of efficient contracting processes can create competitive advantages for the first movers adopting the various suggestions and strategies presented herein.
-
(2024)Lain takaisinsaannista konkurssipesään 22 §:n mukaan takaisinsaannin johdosta syntyvää velvollisuutta voidaan sovitella painavasta syystä. Painavan syyn täyttymisen pohdinnassa on otettava hallituksen esityksen mukaan huomioon oikeustoimen luonne sekä ajankohta, palautusvelvollisen tietoisuus oikeustoimen seikoista ja hänen oikeustoimesta saamansa hyöty, palautusvelvollisen suhde velalliseen, palautusvelvollisen joutuminen huonompaan asemaan kuin hän olisi ollut ilman oikeustoimea sekä muut kohtuussyyt. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, mikä on painavan syyn sisältö ja täyttyykö painava syy helposti. Tutkimuksessa tutkitaan myös, onko takaisinsaannin sovittelu ylipäätänsä tarkoituksenmukaista ja tulisiko lakipykälään tai sen soveltamiskäytäntöön tehdä muutoksia. Takaisinsaanti on poikkeus sopimuksen sitovuuden periaatteeseen ja takaisinsaannin sovittelu on taas poikkeus takaisinsaantiin. Siten takaisinsaannin sovittelua tulisi tulkita supistavasti. Painavan syyn sisältö on käytännön tasolla muodostunut noudattamaan hallituksen esityksessä nostettua listaa. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön perusteella voidaan katsoa, että painava syy ei täyty helposti. Painavan syyn edellytyksen täyttyminen tapahtuu helpoiten juuri taloudellisilla kohtuussyillä. Kuitenkin jokaisessa tapauksessa on suoritettava kokonaisharkinta siitä, muodostuuko palautusvelvollisuus kohtuuttomaksi tapauksen yksityiskohdat huomioon ottaen. Takaisinsaannin sovittelu mahdollistaa tilanteen yksityiskohtien arvioinnin ja siten myös tilannekohtaisen kohtuuttomuuden korjaamisen. Siten sovittelu on perusteltavissa ja tarpeellinen. Kuitenkin itse sovittelupykälään tarvittaisiin joitain muutoksia, joita pyrin työssäni esittämään.
-
Päiväntapahtuma ja tekijänoikeudet : Pitäisikö lehdistön kuvasitaatti- ja lainausoikeutta tarkistaa? (2023)Tekijänoikeuslain lähtökohtana on, että määräysvalta suojattuun aineistoon kuuluu sen tekijälle. Tästä pääsäännöstä on kuitenkin useita poikkeuksia, joista yksi koskee lehdistön oikeutta ottaa julkistetuista taideteoksista tekstiin liittyviä kuvia päiväntapahtumaa selostettaessa. Päiväntapahtuman käsitettä ei ole määritelty tekijänoikeuslaissa tai sen esitöissä. Lisäksi on ilmeistä, ettei lainsäätäjä voinut 1960-luvulla lakia säätäessään ottaa huomioon, millaisia vaikutuksia sittemmin voimistuvalla perusoikeusajattelulla, digitalisaatiolla tai sosiaalisen median synnyllä saattaisi olla säännöksen tulkintaan. Vuosikymmeniä myöhemmin asiaa on pohdittu kolmessa markkinaoikeuden ratkaisussa, joissa oli kyse Kimi Räikkösen Instagram-tilinsä Stories-osiossa julkaisemista kuvista. Markkinaoikeuden mukaan kuvat eivät liittyneet tekijänoikeuslain tarkoittamiin päiväntapahtumiin, eikä lehdistö tästä syystä olisi saanut käyttää kuvia uutisartikkeleissaan. Ratkaisujen tultua julkisiksi mediassa on kritisoitu markkinaoikeuden ratkaisun rajoittaneen liiaksi sananvapautta. Edellä mainituista syistä tässä tutkimuksessa selvitetään, miten lehdistön kuvasitaatti- ja lainausoikeutta on päiväntapahtuman osalta tulkittu ja pitäisikö voimassa olevaa tulkintaa tai lainsäädäntöä tarkistaa. Johtopäätös asiasta on, että päiväntapahtumaa selostavan kuvan on liityttävä ajankohtaiseen tapahtumaan, jolla on merkitystä tiedotustarkoituksen vuoksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päiväntapahtuman on oltava yhteiskunnallisesti merkittävä. Lisäksi tutkimuksessa huomattiin, että vaikka suomalaisessa oikeusjärjestyksessä voimistunut sananvapaus ei sitä itsessään vaadi, teknologian kehitys ja tekijänoikeuksien uusi käyttöympäristö edellyttävät säännöksen soveltamiselta tilannekohtaista intressipunnintaa. Nykyinen lehdistön kuvasitaatti- ja lainausoikeus ei jätä sille juurikaan tilaa, joten lainkohtaa tulisi päivittää. Ottamalla mallia esimerkiksi Norjan tekijänoikeuslain 36 §:stä, suomalainenkin tekijänoikeuslaki voisi paremmin vastata uuden ympäristön mukanaan tuomiin tekijänoikeushaasteisiin.
-
(2023)Työntekijän suojelun periaatetta voidaan luonnehtia tärkeimmäksi työoikeudelliseksi periaatteeksi niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla ja sen tarkoituksena on suojella työsuhteen heikompaa osapuolta, eli työntekijää, esimerkiksi kohtuuttomilta työehdoilta. Työvoiman suojelu, joka on turvattu perustuslain nojalla, toteutuu Suomessa muun muassa työaikalain avulla. Tässä tutkimuksessa työntekijän suojeluperiaatetta tarkastellaan työaikasuojelun näkökulmasta, sillä tutkimuksen kohteena ovat työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle rajatut työntekijät. Työaikasuojelulla on huomattavia vaikutuksia monella elämän eri osa-alueella, joten työaikalain soveltamisalapoikkeukset tulisi määritellä tarkasti ja niitä tulisi tulkita suppeasti. Uusi työaikalaki astui voimaan vuonna 2020 ja sen myötä pyrittiin vastaamaan työelämässä tapahtuneisiin muutoksiin ja implementoimaan Euroopan unionin työaikadirektiivin (2003/88/EY) vaatimukset suomalaiseen lainsäädäntöön. Työaikalain 2 §:ää koskevien soveltamisalapoikkeusten sanamuodot eivät kuitenkaan uuden työaikalain voimaantulon yhteydessä muuttuneet suuresti työaika-autonomian vaatimusta lukuun ottamatta ja kaipaavat näin ollen edelleen selkeyttämistä. Tutkimus koskee laajalti työaikalain 2 §:n mukaisia soveltamisalapoikkeuksia. Lähitarkastelussa on johtava asema, koska se on osoittautunut sisällöltään kaikista epäselvimmäksi. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, mitkä ryhmät jäävät työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle ja millä perustein, ovatko työaikalain soveltamisalapoikkeuksiin kuuluvat ryhmät ja soveltamisalan ulkopuolelle jäämisen edellytykset riittävän selkeästi määritelty ja mitä työaikalain tarkoittama johtajan käsite käytännössä pitää sisällään. Suomessa johtavan aseman määritelmän jäädessä varsin tulkinnanvaraiseksi ja tapauskohtaiseksi, tutkimuksessa on lainopin nojalla käytetty metodina oikeusvertailua, kun johtavaa asemaa on tutkittu myös Ruotsin lainsäädännön ja oikeuskäytännön näkökulmasta. Ottaen huomioon, että työaikalaki perustuu työaikadirektiivin vaatimuksille, myöskään Euroopan unionin oikeutta ei ole voitu rajata kokonaan tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksen myötä on mahdollista todeta, että soveltamisalapoikkeusten määritelmiin todella liittyy epäselvyyttä ja ne johtavat usein tulkintaongelmiin. Varsinkin johtava asema on käsitteeltään monitulkinnallinen ja sisällöltään varsin epäselvä. Tutkimuksen myötä ymmärretään, miksi johtavan aseman määritelmä on jätetty niin Suomen, Ruotsin kuin Euroopan unioninkin tasolla suhteellisen avoimeksi. Yksittäistapauksia arvioitaessa tutkimuksen myötä pystytään kuitenkin nostamaan esiin suuntaviivoja, joiden avulla johtavaa asemaa – ja mahdollisesti myös muita soveltamisalapoikkeuksia – voi tulevaisuudessa olla helpompi arvioida.
-
(2024)Tutkimuksessa käsitellään työsopimuslain (55/2001) 7 luvun 2 §:n mukaista työsopimuksen irtisanomista. Tarkastelu kohdistuu siihen, milloin irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden vaatimus täyttyy silloin, kun irtisanomisperusteena on työntekijän epäasiallinen käyttäytyminen. Tutkimus on toteutettu pääosin lainopillisin metodein, sillä tutkimuskohteena on voimassa oleva työoikeudellinen sääntely. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Asiallisuuden ja painavuuden vaatimuksen voi täyttää sellainen työntekijän epäasiallinen käyttäytyminen, jonka vuoksi työnantajalta ei voida enää kohtuudella edellyttää työsopimussuhteen jatkamista. Arviointi toteutetaan kokonaisharkinnan avulla, jossa otetaan huomioon sekä työntekijän että työnantajan tilanteeseen vaikuttavat olosuhteet. Johtopäätöksenä todetaan, että arvioitaessa työntekijän epäasiallista käyttäytymistä työsopimuslain tarkoittamana asiallisena ja painavana syynä, on käsillä hyvin tulkinnanvarainen irtisanomisperuste. Tulkinnanvaraisuus johtuu etenkin siitä, että työntekijän epäasiallista käyttäytymistä on usein haastavaa näyttää objektiivisesti toteen. Lisäksi päättämisharkinta on erityisen haastavaa tilanteissa, joissa työntekijä on hoitanut työtehtävänsä moitteettomasti. Tutkimuksen mukaan irtisanomiseen oikeuttavaa työntekijän epäasiallista käyttäytymistä voi olla yhteistyökyvyttömyys ja muut työntekijästä johtuvat yhteistyöongelmat, häirintä ja kiusaaminen sekä epäasiallinen kielenkäyttö. Mitä moitittavammasta menettelystä on kyse, sitä vähemmän tuomioistuin on harkinnassaan kiinnittänyt huomiota työntekijän työtehtävien suorittamisen laatuun.
Now showing items 1-12 of 12