Browsing by Subject "CSRD"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2024)Tutkielmassa käsitellään kestävyysraportointidirektiivi CSRD:n (Corporate Sustainability Reporting Directive, (EU) 2022/2464) raportointivaatimusten vaikutuksia arvopaperimarkkinaoikeudelliseen viherpesuun. Lisäksi tutkielmassa selvitetään mitä viherpesu on ja miten se vaikuttaa pörssiyhtiön osakkeen arvoon. Pörssiyhtiöiden kestävyystietojen kysyntä on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Kysynnän kasvuun on vaikuttanut paitsi yrityksiin kohdistuvien riskien muuttuva luonne, myös jatkuvasti vastuullisuustietoisemmin toimiva sijoittajayhteisö. Kestävyystiedonannoille on asetettu Euroopan unionissa (EU) laadullisia ja muotoseikkoja koskevia edellytyksiä. Yksi tiedonantoja sääntelevistä kokonaisuuksista on uusi CSRD, joka astui voimaan 1.1.2024. CSRD:n tarkoituksena on lisätä kestävyystiedonantojen läpinäkyvyyttä ja vertailukelpoisuutta, jotta EU:n alueella liikkuva pääoma kohdentuisi kestävämpiin sijoituskohteisiin. Lisäksi CSRD pyrkii vähentämään yhtä 2020-luvun merkittävintä sijoittajansuojaa uhkaavaa tekijää – viherpesua. Tutkielmassa todettiin, että viherpesu näyttäytyy pörssiyhtiön markkinoinnissa tyypillisesti epäedullisten tietojen pois jättämisenä sekä harhaanjohtavien tai perustelemattomien vastuullisuusväitteiden esittämisenä. Lisäksi tutkielmassa tehtiin siinä esitettyjen esimerkkitapausten perusteella johtopäätös, jonka mukaan pörssiyhtiön viherpesu vaikuttaa lähes poikkeuksetta negatiivisesti sen osakkeen arvoon. Tutkielmassa esitettyjen havaintojen pohjalta myös todettiin, että CSRD:n sääntely voidaan nähdä onnistuneena arvopaperimarkkinaoikeudellisen viherpesun estämiseksi. Erityisesti kestävyysraportointidirektiiviä täydentävät ESRS-standardit luovat pörssiyhtiöille niin laajat ja yksityiskohtaiset raportointivelvollisuudet, että arvopaperimarkkinaoikeudellisen viherpesun mahdollisuudet vähenevät merkittävästi uuden sääntelyn myötä. Myös pörssiyhtiöiltä edellytettävä olennaisuusanalyysi tuottaa sijoittajayhteisölle tärkeää uudenlaista tietoa, joka turvaa sijoittajien tiedonsaantioikeutta ja näin ollen myös vähentää viherpesun mahdollisuuksia.
-
(2024)Tässä oikeustaloustieteellisessä tutkielmassa tarkastellaan kestävyysraportoinnin sääntelyn muutosta Euroopan unionissa (EU). Tutkielman keskiössä on eurooppalaisten kestävyysraportointistandardien (ESRS) ja uuden kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) muodostama kokonaisuus, jonka myötä EU:ssa siirrytään ainakin teoriassa pakolliseen kestävyysraportointiin. Tutkielmassa keskitytään kestävyysraportoinnin sääntelyn historiaan, tulevaisuuteen, tarpeellisuuteen, vaikutuksiin, onnistumismahdollisuuksiin ja raportoinnin pakollisuuteen. EU:n sääntelyn ohella tutustutaan myös muihin standardeihin ja viitekehyksiin sekä fragmentoituneeseen kestävyysraportointimarkkinaan. Kokonaiskuvan luomiseksi sääntelyä käsitellään myös CSRD:n edeltäjien, eli modernisointidirektiivin ja NFRD:n valossa. Tutkielmassa osoitetaan, että sääntelyyn viime hetkellä tehtyjen muutosten myötä on päädytty vapaaehtoisuuden ja pakollisuuden välille asettuvaan hybridilähestymistapaan. Vaikka sääntelyn uudistaminen onkin itsessään perusteltua, lähestymistapa vaikuttaa ongelmalliselta sekä sääntelyn tavoitteiden saavuttamisen, että sääntelyn tehokkuuden kannalta. Tutkielmassa esitetään, että nykymuotoinen sääntely on aiempien direktiivien tavoin omiaan johtamaan de facto vapaaehtoiseen kestävyysraportointiin. Sääntelyn tavoitteet vaatisivat pakollista, standardoitua ja vertailukelpoista raportointia. Uuden sääntelyn mahdollisuudet täyttää nämä vaatimukset ovat kuitenkin kyseenalaiset. Tutkielmassa osoitetaan myös, että arvopaperimarkkinaoikeudellisesti kestävyysriskien hallinnalla ja pakollisella raportoinnilla on tärkeä rooli. EU:ssa raportointia lähestytään vaativan kaksinkertaisen olennaisuuden kautta. Taloudellisen tehokkuuden kannalta haastava valinta on kestävyystavoitteiden kannalta perusteltu. Tutkielmassa osoitetaan, että kestävyysraportoinnilla voi olla yhteys todellisiin kestävyysparannuksiin. Näkemystä tukee esimerkiksi se, että sijoittajien on osoitettu arvostavan sijoituskohteiden kestävyyttä. Tätä kautta voidaan rakentaa yksi lukuisista yhteyksistä todellisten kestävyysparannusten ja kestävyysraportoinnin välille. Vaikutusten perustaksi tarvitaan kuitenkin luotettavaa dataa, jonka saatavuutta EU:n hybridilähestymistapa ei välttämättä takaa. Kokonaisuudessaan tutkielman löydökset osoittavat, ettei lopullisessa sääntelyssä ole päädytty kaikkia osapuolia miellyttävään kompromissiin. Sen sijaan CSRD:n ja ESRS:n muodostama kokonaisuus vaikuttaa yhdistävän vapaaehtoisuuden ja pakollisuuden huonot puolet. Sääntelyyn viime hetkellä tehdyt muutokset osoittavat, että sääntelyssä on jälleen huomioitu erityisesti tiukempaa sääntelyä vastustavien tahojen intressit. Aiemmista direktiiveistä poiketen yrityksille aiheutuu kuitenkin tällä kertaa entistä enemmän konkreettisia kustannuksia esimerkiksi olennaisuuden arviointien myötä. Täten on olemassa todellinen uhka, että sääntelyn kokonaistehokkuus jää epäoptimaaliselle tasolle.
-
(2023)Den 5 januari 2023 trädde Europaparlamentets och rådets direktiv 2022/2464 om ändring av förordning (EU) nr 537/2014, direktiv 2004/109/EG, direktiv 2006/43/EG och direktiv 2013/34/EU vad gäller företagens hållbarhetsrapportering (nedan CSRD-direktivet efter den engelska översättningen ”Corporate Sustainability Reporting Directive”) i kraft. CSRD-direktivet innebär omfattande förändringar beträffande bolagens hållbarhetsrapporteringsskyldigheter och syftar till att genom en ökad rapporteringstransparens skapa bättre förutsättningar att uppnå det klimatmål som unionen förbundit sig till, det vill säga att uppnå klimatneutralitet år 2050. Hållbarhetsrapportering kan sammanfattas såsom ett rapporteringsförfarande för information gällande miljö, sociala frågor, mänskliga rättigheter samt bolagsstyrningsfrågor. Direktivet breddar tillämpningsområdet väsentligen i jämförelse med tidigare reglering och utökar samt specificerar på samma gång också kraven för den rapporterade informationens innehåll, format och även granskning. Via hållbarhetsrapportering ämnar man främja en transparent marknad där såväl investerare, kunder, anställda som borgenärer har god insyn i bolagets hantering av hållbarhetsfrågor och även har möjligheter att jämföra dessa faktorer olika bolag emellan. Transparens är en av grundkärnorna i corporate governance, det vill säga det system som reglerar hur ett bolag styrs och kontrolleras, och genom en hög transparens ämnar man minska informationsasymmetrin mellan exempelvis ledningen och bolagets ägare, något som annars föranleder bland annat betydande övervakningskostnader. Avhandlingen syftar till att redogöra för hållbarhetsrapporteringens bakgrund, innebörd och syfte samt dess reglering utgående från det nya CSRD-direktivet. Vidare ämnar avhandlingen diskutera transparens inom corporate governance som fenomen, för att slutligen diskutera hållbarhetsrapporteringens roll i att främja en god transparens gällande hållbarhetsfrågor. Man kan konstatera att CSRD-direktivet medför betydande förändringar som träffar alla delar av bolagens hållbarhetsarbete, och i viss mån kan direktivet anses medföra mer än bara hållbarhetsrapportering i sin renaste form. Genom att dels utöka rapporteringskraven men också införa en enhetlig europeisk rapporteringsstandard ökas jämförbarheten mellan olika hållbarhetsrapporter vilket främjar transparensen på ett betydande sätt. Dessutom innebär de i och med direktivet införda kraven på granskning av en oberoende tredje part synnerligen viktiga fördelar ur en transparenssynvinkel eftersom hållbarhetsinformationen för första gången kommer att kvalitetsgranskas, och trots att granskningskraven inte helt når upp till de som idag gäller för finansiell information har ett stort steg framåt tagits i frågan.
-
(2022)Kestävä kehitys on jo pitkään ollut teema, jonka ympärille on nyky-yhteiskunta muovaantunut. Se on yhtäältä noussut valtioiden tavoitteeksi Yhdistyneiden kansakuntien Agenda 2030 myötä ja toisaalta kansalaisjärjestöjen, ammattiliittojen ja yliopistojen myötä. Vaikka sen ympärille on monia isoja yhteisöjä rakentanut pohjaa, on jo korkea aika myös lainsäädännön ottaa huomioon kestävän kehityksen tavoitteita. Maapallon kantokyvyn ylittämisestä on kasvanut ja ilmasto- sekä ympäristöhaasteita, kuten ilmastonmuutoksen hillitseminen ja biodiversiteettikadon ehkäiseminen ja ne edellyttävät kunnianhimoisempien tavoitteiden asettamista kestävään talousjärjestelmään siirtymiseksi. On selvää, että yksin suositukset ja ihannekuvat riitä viemään maapalloa oikeaan suuntaan. Vastuullisuudesta ja kestävyydestä puhuttaessa käytetään termiä ESG, joka on lyhenne sanoista environmental, social ja governance. Sillä tarkoitetaan yhtiöiden ympäristö- ja yhteiskuntavastuuseen sekä hallintotapaan liittyviä asioita. Tähän liitän kestävän rahoituksen, jolla tarkoitetaan rahoitusta, millä tuetaan talouskasvua samalla kun vähennetään ympäristöön kohdistuvia paineita. Aihe on ajankohtainen, sillä rahoitusmarkkinoille tarvitaan muuttuvia tekijöitä, mitkä palvelisivat paremmin yrityksiä. Tämän lisäksi ehdotus yritysvastuudirektiiviksi, CSRD, on vahvasti esillä ja miten se muuttaa yrityksen velvollisuuksia suhteessa vastuullisuuden raportoimiseen. Kestävä talous ja kestävä yritystoiminta ei ole sellainen asia, mitä yritykset voivat hetkessä päättää alkaa noudattavansa tai tuottavansa. Se liittyy niin osakeyhtiöihin, pk-yrityksiin ja osuuskuntiin. Osuuskunnat yritysmuotona ovat ainutlaatuisessa asemassa kestävään kehitykseen liittyen. ESG-tavoitteet ovat usein osana osuuskuntien sääntöjä, sillä osuuskunnilla on selvä yhteys alueeseen, jossa ne toimivat. Kestävän yritystoiminnan ja ESG:n hyvän hallinnon toteutuminen on riippuvainen yhtiön johdosta ja sen huolellisuusvelvoitteen toteutumisesta. Jos yrityksen hallinto on huonosti hoidettu, ei voida odottaa johdon huolellisuuden olevan huipussaan. Koska yritysten liiketoiminnan tekoympäristö on muuttunut, tulisi kestävyyden sisällöllisen jaottelun ja merkityksen muuttua sen mukana. Lopuksi pohdin yritysvastuuta ja sen oikeudellistumista, mikä ikään kuin käsittää suurimman osan edellä mainituista aiheista, kuitenkin yritysvastuun näkökulmasta. Koska yritysvastuun kenttä on oikeudellistumassa, on noussut tarve tuoda yritysvastuun ja sääntelyn rajapinnassa työskentelevät tahot yhteen ja fasilitoida keskustelua yritysvastuusta ja sen oikeudellisesta luonteesta. Siihen kuuluu yrityksen toimintaympäristössä ja vaikutuspiirissä toimivia sidosryhmiä. Yritysvastuuoikeus on vain yksi esimerkki tulevaisuuden suunnasta, ja pitkäaikaisen sietokyvyn saavuttaakseen rahoitussektorin sekä yritysten tulee sisäistää ympäristöön ja vastuullisuuteen liittyvät riskit niiden strategioihin. On tärkeää, että näitä riskejä osataan jo ajoissa lieventää, ja ottaa huomioon yritysten sisäisissä prosesseissa ja itsesääntelyssä.
-
(2023)Tutkielma tarkastelee joulukuussa 2022 hyväksyttyä kestävyysraportointidirektiiviä (jäljempänä CSRD). Tarkoituksena on selvittää CSRD:n tuomia muutoksia ja pohtia sitä, miten sen velvollisuudet vaikuttavat siihen, millaisena ilmiönä osakeyhtiötä pidetään suomalaisessa yhtiöoikeudessa. Yritysten toiminnan ja kestävyyden välistä suhdetta hallitsevaa sääntelyä ja sitä koskevaa keskustelua on vaivannut kehitysvaiheessa olevan termistön monitulkintaisuus, kuten sanan ”kestävyys” avoimuus. Tutkielmassa tähän ongelmaan on pyritty vastaamaan tiivistämällä sääntelyssä kestävyysseikojen merkityksen vahvistumisen koko osakeyhtiöilmiölle luoma muutospaine yksittäisen tietokokonaisuuden tarkasteluun. Ilmastonmuutoksen kiistattoman merkityksen ja ilmastoon liittyvien tietojen raportoinnin yksityiskohtien hiomisen vaiheen vuoksi tarkasteltavaksi tietokokonaisuudeksi on valittu kasvihuonekaasupäästöjä koskevat tiedot. Kestävyysraportointidirektiivi velvoittaa yrityksiä raportoimaan sääntelyssä yksilöidyistä tiedoista, mutta raportointiprosessiin liittyvän tiedon keräämisen ja analysoinnin vaiheiden vuoksi direktiivistä seuraavia velvollisuuksia nimitetään tutkielmassa tietoisuusvelvollisuuksiksi. Muutoksen ja sen merkityksen kuvaamiseksi hahmotetaan yritysten kasvihuonekaasupäästöjä koskevat tietoisuusvelvollisuudet Suomessa voimassa olevan oikeuden, eli kirjanpitolain 3 a luvun mukaisesti. Luvulla on implementoitu muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevan direktiivin (NFRD) vaatimukset. Voimassa olevan oikeuden tarkastelusta havaitaan, että kasvihuonekaasupäästöjä koskevat tietoisuusvelvollisuudet ovat tällä hetkellä väljiä, eikä oikeudellisesti sitovaa velvollisuutta edes yritysten suorien päästöjen raportointiin ole. CSRD asettaa sääntelyn puitteet, mutta itse uudet tietoisuusvelvollisuudet konkretisoituvat komission delegoiduilla säädöksillä tulevaisuudessa annettavien sitovien eurooppalaisten kestävyysstandardien kautta. Tutkielmassa pohditaan kriittisesti myös standardien sisällön määrittämiseen liittyvää säädösvallan siirtoa sen monissa kerroksissa. Kestävyysstandardeista lokakuussa 2022 annettujen luonnosten pohjalta päädytään tiivistäen siihen, että tietoisuusvelvollisuudet laajenevat sitovana käsittämään myös yrityksen epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt. Epäsuoruus tarkoittaa päästöjä, jotka eivät aiheudu yksittäisen yrityksen tai määräysvaltaan perustuvan konsernirakenteen sisältä, vaan päästölähteet sijoittautuvat yrityksen tai konsernin arvoketjuun. Yrityksen tulee havainnoida päästöjään koko arvoketjunsa alueella, ja pelkkien numeeristen päästötietojen raportoinnin lisäksi sen tulee tunnistaa kasvihuonekaasupäästöihin liittyviä vaikutuksia, riskejä ja mahdollisuuksia sekä jäsentää niiden pohjalta suunnitelmia, toimintamalleja ja tavoitteita. Osakeyhtiöoikeuden kontekstiin yhdistettynä kasvihuonekaasupäästöjä koskevien tietoisuusvelvollisuuksien hahmottelu nostaa määräysvaltaan perustuvan yhtiön määritelmän rinnalle arvoketjun. Arvoketjun oikeudellistumisessa tulee huomioida käsitteen laajuuteen ja dynaamisuuteen liittyvät haasteet. Eurooppalaisissa kestävyysstandardeissa arvoketjulle annetaan oikeudellinen määritelmä, joka kattaa kaikki yrityksen toimintaan liittyvät liikesuhteet ja ulottuu myös niiden ulkopuolelle, kuten yrityksen ja poliittisen sekä maantieteellisen ympäristön suhteeseen. Tutkielman lopuksi tilinpäätösoikeuteen kuuluvan kestävyysraportointisääntelyn havaitaan asettuvan osakeyhtiöoikeuden ydinalueelle niin, että CSRD:n luomien tietoisuusvelvollisuuksien ja nykyisen OYL:n olettamasäännöksen mukaisen osakeyhtiön tarkoituksen välille voi muodostua kitkaa. Tutkielman aikana tehtyjen havaintojen kimpun esitetään sopivan huonosti yhteen niiden teoreettisten mallien kanssa, joita on aikaisemmin hyödynnetty osakeyhtiön luonteen ymmärtämiseen Suomessa ja joilla on edelleen perusteltu osakeyhtiön tarkoituksen säilyttämistä osakkeenomistajien välineenä taloudellisen voiton tavoittelemiseen.
-
(2022)In the European Union, public-interest entities of a certain size and number of employees are required to issue a sustainability disclosure under Directive 2014/95/EU. The legislation is currently under changes since in April 2021 a proposal for a new directive was issued. Both the current directive and the proposal include a safe harbour principle, which allows information to be exceptionally omitted from the disclosures if the information relates to impending developments or matters in the course of negotiation and the disclosure of the information would be seriously prejudicial to the commercial position of the company. The principle has been transposed into the national legislation of nearly all member states. The principle has, over the years, received some criticism, especially regarding its rather imprecise phrasing which leaves the interpretation of it partly open. Despite the criticism, the principle has not, so far, been addressed by the EU nor has it been studied comprehensively. The purpose of the thesis is to thus contribute to the research on mandatory corporate sustainability reporting in the EU. The purpose behind the principle will first be addressed, and the findings show that the purpose behind the principle is not clear. Moving on to the interpretation of the principle on EU level, unclarities can again be noted due to the imprecise phrasing of some parts the principle. Due to the unclarities on EU level, and since the phrasing of the principle gave room for manoeuvre for the transposition of the principle, member state observations will be conducted, too. The member state observations show that many member states have, in fact, deviated from the phrasing of the principle on EU level. Considering the partly unclear interpretation and the often deviating transposition of the principle, the effect that the principle has on reaching the purposes behind the overall legislation on corporate sustainability reporting will be addressed. The findings show that the principle can have an undermining effect on the legislation as a whole, and its current state can cause problems not only to the companies reporting, but also to the users of such reporting and the EU itself. Lastly, suggestions on the future of the principle are made.
Now showing items 1-6 of 6