Browsing by Subject "Datan siirrettävyys"

Datan yhteiskunnallinen merkitys on korostunut entisestään, ja datan määrän lisääntyminen on viime vuosina muuttanut niin taloutta kuin yhteiskuntaa. Datan merkitys nyky-yhteiskunnalle on itse asiassa niin merkittävä, että tämänhetkinen digitaalinen kehitys nimitetään neljänneksi teolliseksi vallankumoukseksi. Dataa syntyy nykyään etenkin esineiden internetiin (eng. ”Internet of Things”) liitettyjen laitteiden toiminnan seurauksena, mikä on kasvattanut datan määrää huomattavasti. Samalla datan sääntely tärkeys on tunnustettu. Euroopan komission konkreettinen tulos tästä on eurooppalaiseen datastrategiaan perustuva ehdotus datasäädökseksi (eng. Data Act), jonka tavoitteena on parantaa datan saatavuutta sisämarkkinoilla säätämällä muun muassa eräitä datan jakamista koskevia velvoitteita. Tutkielmassa tutkitaan ensinnäkin sitä, mikä on datasäädösehdotuksen merkitys kilpailuoikeudelle, ja onko säädöksessä kyse kilpailuoikeudellisesti relevantista lainsäädännöstä. Lainsäädäntöehdotus tähtää kilpailuoikeudelle tyypillisiin tavoitteisiin, mutta ehdotuksen suhde kilpailulainsäädäntöön jää säädöksessä perustelematta. Tutkielman toinen sekä pääasiallinen tutkimuskysymys oli vuorostaan selvittää, voiko SEUT 101 artiklan kiellon ja datasäädöksen asettamien datan jakamista koskevien velvoitteiden välille syntyä ongelmallinen suhde tilanteissa, joissa säädös asettaa velvoitteen jakaa dataa. SEUT 101 artikla kieltää kilpailijoiden välisen tietojenvaihdon, kun taas datasäädösehdotus velvoittaa asettamaan liitettyjen laitteiden dataa saataville tarvittaessa myös kilpailijoille. Metodologisesti tutkielmassa on pääosin kyse de lege ferenda -tutkimuksesta, siltä osin kuin siinä arvioidaan tulevaa lainsäädäntöä ja lainopillisesta tutkimuksesta siltä osin, kuin siinä arvioidaan voimassa olevaa oikeutta. Aiheella on myös vahva kytkös teknologiaan, sillä tutkimus pohjautuu datan aiheuttamiin sääntelytarpeisiin, minkä vuoksi tutkimuksen voidaan ajatella sijoittuvan myös oikeuden monitieteiden alaan. Tutkimuksessa havaittiin, että datasäädösehdotuksella on kilpailupoliittiset tavoitteet ja sillä on vahva liityntä kilpailuoikeuteen huolimatta siitä, että tätä suhdetta ei ole perusteltu säädöksessä. Samalla se näyttää täydentävän kilpailusääntöjen perinteisiä keinoja, joita on käytetty dataan pääsemiseksi (eng. access to data) tarjoamalla vastaavasti kilpailuoikeuden ulkopuolisen keinon saada esineiden internetiin kytkettyjen laitteiden data. Tämä pääsy on merkittävä datainnovoinnin kehittämisen kannalta sekä etenkin jälleenmarkkinoiden kehittämistä silmällä pitäen. Samalla tutkimuksessa havaitaan, että datasäädöksen datan jakamista koskeva velvoite voi todella aiheuttaa tilanteita, joissa data joudutaan asettamaan kilpailijalle. Kielletyn tietojenvaihdon riskin arvioimiseksi tutkimus suuntautui arvioimaan etenkin komission suuntaviivaluonnosta SEUT 101 artiklan soveltamisesta horisontaalisiin yhteistyösopimuksiin C/2022/1159. Tässä yhteydessä havaittiin, että suuntaviivaluonnoksessa ei kuitenkaan käsitellä eikä mainita nimenomaisesti tietojen jakamista pakollisten tai vapaaehtoisten EU:n digitaalisten sääntelykehysten mukaisesti, kuten datasäädöksen nojalla. Myöskään datasäädös ei auta datan jakamisen laillisuuden arvioinnissa. Näin ollen voidaan puhua sääntelyn aukollisuudesta.