Browsing by Subject "EAW-puitepäätös"

Neuvoston puitepäätökseen eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (EAW-puitepäätös) ei sisällytetty mainintaa siitä, mitä viranomaisia on puitepäätöksen soveltamisalalla pidettävä sellaisina oikeusviranomaisina, joilla on toimivalta antaa tai täytäntöönpanna eurooppalainen pidätysmääräys. Tämä johti jäsenvaltioissa erilaisiin eurooppalaista pidätysmääräystä koskeviin menettelyllisiin ratkaisuihin. Tutkielman tavoitteena on selvittää EUT:n oikeusviranomaisen käsitettä koskevan oikeuskäytännön perusteella, mitä edellytyksiä jäsenvaltioiden kansallisille viranomaisille asetetaan, jotta ne voidaan lukea EAW-puitepäätöksen 6 artiklassa tarkoitetun oikeusviranomaisen käsitteen alaan ja millainen merkitys luovuttamisjärjestelmän perustumisella juuri oikeusviranomaisten väliselle yhteistyölle unionissa on. Oikeusviranomaisen käsitteen määrittelyssä merkityksellistä on oikeusviranomaisen osallistuminen rikoslainkäyttöön ja sen riippumattomuus täytäntöönpanovallasta. EUT:n oikeuskäytännössä syyttäjäviranomaisen riippumattomuuden arviointi poikkeaa EUT:n tuomioistuinten riippumattomuutta koskevasta oikeuskäytännöstä. EUT on todennut, että eurooppalaista pidätysmääräystä koskevassa järjestelmässä henkilölle taattavia menettelyllisiä oikeuksia ja perusoikeuksia suojellaan kahdella tasolla, ensimmäisellä tasolla annettaessa kansallisen pidätysmääräyksen kaltainen oikeudellinen päätös ja toisella tasolla annettaessa eurooppalainen pidätysmääräys. Koska eurooppalaisella pidätysmääräyksellä puututaan sen kohteena olevan henkilön perusoikeuskirjan 6 artiklan vapautta koskevaan perusoikeuteen, pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön oikeuksien turvaamisen kannalta on välttämätöntä, että pidätysmääräyksen antamisedellytyksiä ja oikeasuhteisuutta koskevan harkinnan suorittaa nimenomaan oikeusviranomainen. Mikäli eurooppalaisen pidätysmääräyksen on antanut jokin muu oikeusviranomainen kuin tuomioistuin, kyseisessä jäsenvaltiossa on oltava käytössä sellainen oikeussuojakeino tuomioistuimessa, joka täyttää kaikki perusoikeuskirjan 47 artiklan tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen tehokas soveltaminen edellyttää jäsenvaltioiden välistä keskinäistä luottamusta. EUT:n oikeusviranomaisen käsitettä määrittelevä oikeuskäytäntö on pyrkinyt vahvistamaan tätä luottamusta. Oikeuskäytäntö kuitenkin velvoittaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen arvioimaan muun muassa pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen riippumattomuutta ja pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa käytettävissä olevien tehokkaiden oikeussuojakeinojen olemassaoloa. Tällaisen kehityksen on argumentoitu myös heikentävän jäsenvaltioiden välistä keskinäistä luottamusta.