Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "EU-tavaramerkki"

Sort by: Order: Results:

  • Eskelinen, Helmi (2023)
    Äänimerkkien rekisteröinti EU-tavaramerkiksi on ollut jo pitkään mahdollista. EU-tavaramerkeistä säädetään asetuksella. Ennen nykyisen tavaramerkkiasetuksen voimaantuloa EU-tavaramerkeiltä vaadittiin graafista esitystapaa. Äänimerkkien kohdalla graafisen esitystavan vaatimus oli aluksi hankalaa täyttää, mutta lopulta siinä onnistuttiin täydellisten nuottiviivastojen ja sonogrammien avulla. Sittemmin vanhan tavaramerkkiasetuksen graafinen esitystapa on korvattu selkeyden ja täsmällisyyden vaatimuksella eli äänimerkit, kuten muutkin tavaramerkit, tulee kyetä esittämään EU:n tavaramerkkirekisterissä tarpeeksi selkeällä ja täsmällisellä tavalla, jotta suojan tarkka kohde pystytään yksilöimään. Tämä tarkoittaa äänimerkkien osalta sitä, että ne voidaan esittää rekisterissä äänitiedostoina. Äänimerkkien rekisteröintiin liittyy kuitenkin edelleen haasteita. Erottamiskyvyn vaatimuksella tarkoitetaan sitä, että merkin avulla tulee kyetä osoittamaan sillä suojatun tavaran tai palvelun kaupallinen alkuperä. Erottamiskyvyn vaatimuksen täyttäminen voi toisinaan olla äänimerkkien ollessa kyseessä haasteellista. Tutkielmassani pureudun erityisesti erottamiskyvyn vaatimukseen äänimerkkien näkökulmasta. Kategorisoin äänimerkit kolmeen eri lajiin ja pyrin tarkastelemaan erottamiskyvyn vaatimuksen täyttymisen edellytyksiä kunkin kategorian osalta erikseen. Äänimerkki ei saa olla liian tavanomainen ja unohdettavissa oleva, mutta toisaalta se ei voi olla liian pitkä ja monimutkainenkaan. Äänimerkki, kuten muutkin tavaramerkit, voivat lisäksi saavuttaa erottamiskyvyn käytön kautta. Näiden teemojen lisäksi tutustun lyhyesti tavaramerkin ja tekijänoikeussuojan tuottamaan päällekkäiseen suojaan.
  • Aro, Nella (2024)
    Viime vuosikymmenten aikana tietoisuus ympäristöön liittyvistä ongelmista ja haasteista on kasvanut, mikä on lisännyt painetta toimia globaalisti haasteiden voittamiseksi. Euroopan unioni on vastannut näihin haasteisiin mm. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (European Green Deal) avulla, jonka sisältämillä lainsäädäntöhankkeilla pyritään edistämään ohjelmassa asetettuja ympäristöä ja ilmastoa koskevia tavoitteita. Ympäristötietoisuuden lisääntyminen on vaikuttanut myös kulutuskäyttäytymiseen, mikä on lisännyt painetta yrityksille kehittää ja valmistaa kestäviä tuotteita. Kestävien tuotteiden viestimisen olennaisena instrumenttina toimii ns. vihreät tavaramerkit, joiden avulla yritys voi viestiä tavaran tai palvelun ympäristöystävällisyydestä, ekologisuudesta tai kestävyydestä. Vihreiksi tavaramerkeiksi voidaan katsoa etenkin sellaiset merkit, jotka sisältävät jonkin vihreän väitteen. Samalla kun markkinoinnissa käytettävien ympäristöväitteiden sääntelyä kiristetään ja yhdenmukaistetaan, herää kysymys, miten vihreitä väittämiä sisältäviä tavaramerkkejä ja niiden rekisteröitävyyttä arvioidaan tai tulee arvioida tässä viitekehyksessä? Tutkielmassa selvitetään, millä tavalla vihreitä väitteitä sisältäviä vihreitä EU-tavaramerkkejä on tähän mennessä arvioitu EUIPO:n ja EU-tuomioistuinten ratkaisukäytännössä hakemusvaiheessa tutkittavia rekisteröinnin esteeksi muodostuvia ehdottomia hylkäysperusteita vasten. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida ensinnäkin, minkä merkityssisällön EUIPO ja EU-tuomioistuimet antavat tavaramerkeissä käytetyille vihreille väitteille, kuten "eco", "green" ja "bio", ja toiseksi, miten EUIPO ja EU-tuomioistuimet tulkitsevat yleisesti vihreitä väittämiä sisältävien tavaramerkkien rekisteröitävyyden edellytyksiä. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään vihreiden tavaramerkkien rekisteröitävyyden tulevaisuutta ja sitä, miten se tukee kestävään kehitykseen tähtäävää brändäystä ja laajemmin vihreää siirtymää. Tutkielmassa havaitaan, että EUIPO ja EU-tuomioistuimet tulkitsevat vihreitä väitteitä sisältävien tavaramerkkien rekisteröitävyyttä varsin tiukasti ja pidättyvästi. Näin ollen tällaisten merkkien rekisteröinti on haastavaa, sillä ne usein hylätään etenkin kuvailevina ja erottamiskyvyttöminä ja joskus myös harhaanjohtavina. Tästä huolimatta vihreiden tavaramerkkien rekisteröinti ei ole mahdotonta, mutta se vaatii tavaramerkinhaltijoilta huolellista merkin suunnittelua ja strategista harkintaa tavara- ja palveluluettelon muodostamisessa. Tutkielmassa esitetään, että vihreitä väitteitä sisältävien tavaramerkkien rekisteröitävyys ei todennäköisesti tule muuttumaan tulevaisuudessa sen helpommaksi ottaen huomioon EU:n kiristyvän sääntelyn ympäristömarkkinoinnin ympärillä. Tulevaisuudessa kestävät tavarat ja palvelut tulevat olemaan kasvavan kysynnän kohteena, minkä takia on tärkeää tunnistaa vihreiden tavaramerkkien potentiaali ja tärkeys tällaisten tavaroiden ja palvelujen markkinoinnissa ja suojaamisessa.