Browsing by Subject "FAI"

Vastauksena elinkeinoelämässä alati kasvavalle tehokkuuden tarpeelle useat välitysinstituutit ovat viime vuosikymmeninä ottaneet käyt-töön välimiesprosessia virtaviivaistavia nopeutetun menettelyn sääntöjä. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella VML 22 §:ssä tarkoitettua tarpeellista asianajotilaisuutta ja sen toteutumista FAI:n sääntöjen mukaisessa nopeutetussa välimiesmenettelyssä. Tavoittee-na on selvittää erityisesti, miten tarpeellisen asianajotilaisuuden vaatimus suhteutuu joutuisaan prosessiin tähtääviin todistelun rajaamista käsitteleviin sääntökohtiin. Aihetta käsitellään ensisijaisesti lainopillisen tutkimuksen keinoin. Pääasiallinen aineisto koostuu niin suomalaisesta kuin kansainvälises-täkin oikeuskirjallisuudesta, minkä lisäksi aihetta tarkastellaan soveltuvilta osin kotimaisten tuomioistuinten ja EIT:n oikeuskäytännön avulla. Lainopillisen tutkimuksen lisäksi tutkielman osana on toteutettu välimiehille suunnattu empiirinen kyselytutkimus, jonka avulla on pyritty kartoittamaan, miten FAI:n sääntöjen todistelun rajaamista koskevia sääntökohtia käytännön tasolla sovelletaan. Tutkimusaihetta lähestytään käsittelemällä välimiesmenettelyn keskeisiä taustaperiaatteita ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaati-muksen soveltumista välimiesmenettelyyn. Tarkastelun tarkoituksena on tältä osin luoda pohja tarpeellisen asianajotilaisuuden mitoitta-misen arvioimiselle tutkimalla yhtäältä, miksi ja miten asianosaisen oikeus asiansa ajamiseen on tullut osaksi välimiesmenettelyä ja toisaalta sitä, minkälainen asema tarpeellisen asianajotilaisuuden vaatimukselle on annettava suhteessa muihin välimiesmenettelyn keskeisiin periaatteisiin. Tämän jälkeen tutkielmassa siirrytään tarkastelemaan, miten asianajotilaisuus on mitoitettava käytännössä, jotta sen voidaan katsoa olevan välimiesmenettelylaissa tarkoitetulla tavalla tarpeellinen. Aihetta lähestytään tarkastelemalla kontradiktorisen periaatteen merkityssisältöä ja toteuttamista, minkä jälkeen käsittely tuodaan käytännönläheisemmälle tasolle tarkastelemalla oikeuskir-jallisuudesta ja -käytännöstä johdettavia tulkintoja siitä, minkälaisen arvioinnin perusteella tarpeellinen asianajotilaisuus on mitoitettava. Tarpeellisen asianajotilaisuuden käsitteen tultua selvennetyksi tutkielmassa tarkastellaan sen toteutumista FAI:n sääntöjen mukaisessa nopeutetussa välimiesmenettelyssä. Aiheen käsittely keskittyy tältä osin kyselytutkimukseen annettujen vastausten analysoimiseen. Ensin tarkastelu kohdistuu todistelun rajaamiseen prekluusiouhkaisen määräpäivän asettamisen keinoin, minkä jälkeen luvussa arvioidaan tarpeellisen asianajotilaisuuden suhdetta suullisen käsittelyn pitämiseen. Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, ettei nopeutettuihin välimiesmenettelyihin itsessään liity haasteita tarpeellisen asianajotilaisuuden näkökulmasta. Ongelmia voi kuitenkin syntyä, mikäli käsillä oleva riita osoittautuu nopeutettuun menettelyyn sopimattomaksi. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan, ettei suullisen käsittelyn epäämistä koskevaa FAI:n nopeutetun menettelyn sääntöjen 35.1 §:ä sovelleta käytän-nössä kovinkaan tehokkaasti. Tältä osin ratkaisuksi esitetään välimiesmenettelylain uudistamista siten, että oikeus suulliseen käsittelyyn erotettaisiin selkeämmin oikeudesta tarpeelliseen asianajotilaisuuteen.