Browsing by Subject "HCI-tutkimus"

Tekoälyteknologioiden käyttöönotto yhteiskunnan eri osa-alueilla luo mahdollisuuksia, mutta aiheuttaa myös riskejä. Tämän vuoksi EU:n tekoälysäädöksellä luodaan horisontaaliset ja yhdenmukaistetut säännöt tekoälyjärjestelmien kehittämiselle ja käytölle. EU:n pyrkimyksenä on sääntelyn avulla edistää tekoälyteknologian käyttöönottoa ja varmistaa samalla unionin oikeushyvien toteutuminen. Tekoälyteknologian käyttöönoton hidasteena on teknologiaa kohtaan koetun luottamuksen puute. Luottamuksen varmistamiseksi sääntelykehys perustuu seitsemälle keskeiselle vaatimukselle, joista yksi on ihmisen toimijuus ja ihmisen suorittama valvonta. Vaatimuksen myötä ihmisen ja tekoälyjärjestelmän vuorovaikutus oikeudellistuu tekoälysäädöksessä. Tutkielman tavoitteena on selvittää oikeudellistuvan vuorovaikutuskäsityksen sisältö. Ihmisen ja järjestelmän vuorovaikutusta on tutkittu HCI-tutkimukseksi nimetyllä (eng. “Human-Computer Interaction Research”) tieteenalalla 1960-luvulta alkaen. Tekoälysäädös analysoidaan teorialähtöisesti käyttäen analyysirunkoa, joka perustuu HCI-tutkimuksessa käytettyihin käsitteisiin ja mallinnuksiin ihminen-kone vuorovaikutuksesta. Tutkielman tiedonintressi on lainopillinen, sillä tavoitteena on empiiristä menetelmää hyödyntämällä selvittää lainsäädäntöön omaksutun vuorovaikutuksen tarkka sisältö. Tutkielmassa on myös sääntelyteoreettinen näkökulma, sillä HCI-tutkimuksen vuorovaikutuskäsitys mahdollistaa lainsäädännön laadun ja sääntelykeinojen kriittisen arvioinnin. Oikeudellinen vuorovaikutuskäsitys muodostuu erityisesti ihmisvalvonnasta, ihmiseen palautettavasta toimijuudesta ja ihmisen suorittamasta päätöksenteosta. Oikeudellinen vuorovaikutuskäsitys on erittäin dikotominen ja vastaa HCI-tutkimuksessa automaation aikakaudella kehitettyjä vuorovaikutuksen käsitteellistämisen tapoja. Oikeudellinen vuorovaikutuskäsitys ei ole ongelmaton, sillä HCI-tutkimuksen näkökulmasta se ei vastaa teknologian kehityksen astetta. Oikeudellinen lähestymistapa luottamuksen rakentamiseen perustuu HCI-tutkimuksessa tehottomiksi tai epäsuotuisiksi todetuille keinoille. Teknologia ja sen sääntely aiheuttaa yhteiskunnalle ja oikeudelle tiettyjä haasteita. Oikeudellista vuorovaikutuskäsitystä selittää oikeuden antroposentrismi. Digitalisaation aiheuttama haaste oikeuden antroposentrismille näkyy tekoälysäädöksessä erityisesti ristiriitana ihmisen vuorovaikutuksessa saaman roolin ja järjestelmien ympäristössään aiheuttamien tosiasiallisten vaikutusten välillä. Ristiriitaisuus on uhka sääntelyn tarkoituksenmukaisuudelle ja siten sääntelyn legitiimiydelle.