Browsing by Subject "Haagin kansainvälinen lapsikaappaussopimus"

Tutkielman aiheena ovat kansainväliset lapsikaappaukset eli se sijoittuu kansainvälisen yksityisoikeuden alalle ja sillä on liityntä myös lapsioikeuteen. Kansainvälinen lapsikaappaus tarkoittaa tilannetta, jossa lapsi joko viedään luvatta toiseen valtioon tai luvattomasti jätetään palauttamatta sinne ja tämä lapsen vieminen tai palauttamatta jättäminen loukkaa huoltajan huollollisia oikeuksia. Lapsikaappauksia koskevaa sääntelyä löytyy ikään kuin kolmesta kerroksesta. Euroopan unionissa on omaa sääntelyä niitä koskien, Haagin kansainvälinen lapsikaappaussopimus on kansainväliseksi sopimukseksi hyvin laajalle levinnyt ja erittäin merkittävä osa lapsikaappaussääntelyä ja näiden lisäksi on valtioita, joihin ei sovellu EU-oikeudellinen sääntely tai lapsikaappaussopimus. Näitä EU-oikeuden ja Haagin lapsikaappaussopimuksen sääntelyn ulkopuolelle jääviä valtioita kutsutaan tutkielmassa kolmansiksi valtioiksi. Tavoitteena on tarkastella lapsikaappauksia koskevaa sääntelyä ja siitä seuraavia käytännön tilanteita, kun lapsikaappauksista säännellään useammalla tasolla. Sääntelyn alimpaan kerrokseen kuuluvat ne valtiot, jotka eivät kuulu Haagin lapsikaappaussopimukseen eli kolmannet valtiot. Toisen kerroksen valtioita ovat puolestaan ne valtiot, jotka kuuluvat Haagin lapsikaappaussopimukseen. Kolmannen eli ylimmän kerroksen valtiot ovat kaikki EU:n jäsenmaat, koska ne kuuluvat kaikki Haagin lapsikaappaussopimukseen, mutta niitä koskee myös EU-oikeudellinen lapsikaappaussääntely. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten sääntely toimii käytännössä ja millaisia tilanteita siitä seuraa. Tarkastelun näkökulmana on se, miten kolmeen kerrokseen asettuva sääntely näkyy käytännössä. Tarkoituksena on tutkia, onko kerrosten välillä eroja, jotka ilmenevät käytännön tasolla ja analysoida mahdolliset erot. Lisäksi tarkastellaan ja kootaan lapsikaappaustilastojen osoittamia määriä Suomeen ja Suomesta kaapattujen lasten osalta. Tilastojen avulla pyritään hahmottamaan sitä, miten yleisiä tai harvinaisia lapsikaappaukset Suomessa ovat ja miten sääntelyn eri kerroksiin kuuluvat maat esiintyvät tilastoissa lapsikaappausten määrien osalta. Lapsikaappausta koskeva rikosoikeudellinen sääntely rajautuu tämän tutkielman ulkopuolelle. Tutkimusaineisto koostuu voimassa olevasta lapsikaappauksiin soveltuvasta kansainvälisestä ja kansallisesta oikeudesta, oikeuskirjallisuudesta sekä lapsikaappaustilastoista. Tutkimusta varten on haastateltu kolmea lapsikaappaustilanteita hoitavaa ja hoitanutta asianajajaa. Asianajajien haastatteluista haetaan empiiristä tutkimustietoa oikeudellisesta ilmiöstä eli lapsikaappauksista analyysin perustaksi. Johtopäätöksenä on, että merkittäviä eroja EU-oikeuden ja Haagin lapsikaappaussopimuksen välillä ei käytännön tasolla ilmene. Suhteessa kolmansiin valtioihin erot ovat selkeitä verrattuna EU-valtioihin ja Haagin lapsikaappaussopimuksen sopimusvaltioihin. Lapsikaappaussääntelyä voidaan pitää toimivana ja merkittävimmät lapsikaappausprosessien yhteydessä ilmenevät haasteet eivät ole seurausta itse lapsikaappaussääntelystä, vaan muista seikoista. Sääntelyn lisäämisellä tai tiukentamisella ei voida ratkaista kaikkia ongelmia.