Browsing by Subject "Hallinto-oikeus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Sosiaali- ja terveysministeriö antaa yhdenmukaisen käytännön aikaansaamiseksi työttömyysetuuksissa toimeenpano- eli yleiset ohjeet. Tutkielmassa selvitetään näiden käytännössä soveltamisohjeiksi kutsuttujen ohjeiden muodollista asemaa ja käytännön roolia toimeentuloturvan yhden osa-alueen eli työttömyyskassojen huolehtiman ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa koskevan työttömyysturvalain toimeenpanossa. Työttömyyskassat ovat osa ns. välillistä julkishal-lintoa. Suomen perusoikeusjärjestelmässä perustuslaki takaa oikeuden työttömyysturvaan sosiaalisena perusoikeutena. Perus-tuslain mukaan lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Työttömyysturvasta on säädetty tavalli-sen lain tasoisella työttömyysturvalailla. Työttömyysturvan toimeenpano jakautuu usealla perusteella: itse työttömyystur-vajärjestelmä on sosiaali- ja terveysministeriön alaista toimintaa, jossa työttömyysturvaa toimeenpanevat ansiopäivära-han osalta työttömyysturvalaissa tarkoitetut työttömyyskassat ja peruspäivärahan ja työmarkkinatuen osalta Kansanelä-kelaitos. Työvoimapoliittisissa asioissa taas johto, ohjaus ja kehittäminen kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriölle ja sen alaiselle hallinnolle, mm. työ- ja elinkeinotoimistoille paikallisviranomaisina. Työttömyysturvalain työttömyysetuuden työvoimapoliittisia saamisedellytyksiä koskevat säännökset kuuluvat TE-toimistojen toimivaltaan, kun taas varsinaiset rahaetuuksia koskevat säännökset taas kuuluvat maksajien eli Kansaneläkelaitoksen ja työttömyyskassojen toimivaltaan. Työttömyyskassalaissa työttömyyskassa määritellään keskinäisen vastuun perusteella toimiva yhteisöksi, jonka jäseni-nä on joko palkkatyöntekijöitä tai yrittäjiä. Työttömyyskassan tarkoituksena on työttömyysturvalaissa tarkoitetun ansio-turvan ja siihen liittyvien ylläpitokorvausten järjestäminen jäsenilleen. Suomessa toimii tällä hetkellä 24 palkansaajien työttömyyskassaa ja yksi työttömyyskassa yrittäjille. Työttömyyskassojen katsotaan hoitavan julkista tehtävää, kun ne toimeenpanevat työttömyysturvalakia ja maksavat jäseninään oleville yksityisille kansalaisille etuuksia, joiden rahoitta-miseen valtio verovaroin osallistuu. Työttömyysturvalain mukaan sosiaali- ja terveysministeriö antaa yhdenmukaisen käytännön aikaansaamiseksi työttö-myysetuuksissa yleiset ohjeet eli soveltamisohjeet, jotka valmistelee Finanssivalvonta. Työttömyysturvalain soveltamis-ohjeiden antamista koskeva säännös ei kuitenkaan perusta sosiaali- ja terveysministeriölle toimivaltaa oikeudellisesti sitovaan normiohjaukseen: säännös ei täytä niitä täsmällisyysvaatimuksia, jotka koskevat hallintoviranomaisen valtuut-tamista antamaan oikeusnormeja, jotka velvoittavat valtiokoneiston ulkopuolisia organisaatioita ja samalla vaikuttavat yksityishenkilöiden oikeusasemaan. Soveltamisohjeet ovat siis periaatteessa enintään heikosti velvoittavia oikeuslähtei-tä. Oikeuslähdeoppi tyypittelee oikeuslähteitä ja määrittelee niiden keskinäissuhteita ja etusijajärjestystä. Oikeuslähteet ovat se määräävä pohja, jolle oikeudellisen ratkaisun tulee perustua. Nämä lähteet ovat ensisijaisia normitiedon lähteitä, kun julkista valtaa käytetään hallinnollisessa ratkaisutilanteessa. Oikeuslähteet on otettava huomioon virkatoiminnassa sekä muutoin käytettäessä julkista valtaa. Virallislähteet taas täydentävät varsinaisia oikeuslähteitä, mutta on käytännön hallin-totoiminnassa merkittävä rooli, vaikka se onkin lähinnä toissijainen varsinaisiin oikeuslähteisiin verrattuna. Sosiaalioi-keus poikkeaa eräissä olennaisissa suhteissa oikeusjärjestyksen perinteisistä ydinalueista: sosiaalioikeuden etuuksia koskeva lainsäädäntö on toisaalta hyvin teknistä ja vaikeaselkoista, mutta toisaalta sille tyypillisiä ovat hyvin väljät säännökset, jotka jättävät harkintavaltaa niin etuuksien saamisedellytysten kuin määränkin suhteen. Lisäksi sosiaalioi-keuden ensiasteen ratkaisutoiminnalle on ominaista, että ensiasteen päätöksenteosta vastaavat muut kuin lakimiehet. Sosiaalioikeudessa lainsäädäntöä täydentävätkin viranomaisnormit, esim. välillisen julkishallinnon toimijoille annetut ja niiden antamat soveltamisohjeet. Niiden oikeuslähdeopillinen asema saattaa olla epäselvä, mutta silti ne todellisuudessa ohjaavat ensi asteen päätöksentekoa kenties merkittävämminkin kuin lainsäännökset.
-
(2020)Tutkielmassani tarkastelen ruuhkautumista hyväksyttävänä perusteena viivästymisille hallintomenettelyssä ja etenkin perustoimeentulotuen Kela-siirron yhteydessä vuonna 2017. Metodini on lainopillinen. Kela-siirto on nähty yhdeksi merkittävimmistä uudistuksista koko Suomen sosiaaliturvan historiassa. Muutos vaikutti Suomen sosiaaliturvajärjestelmään sekä kuntien sosiaalityöhön. Kyse oli perustoimeentulotuen myöntämisen ja maksatuksen siirrosta Kelalle. Ehkäisevä ja täydentävä toimeentulotuki jäi yhä kuntien vastuulle. Siirryttiin siis kahden toimijan malliin. Perustoimeentulotuen Kela-siirrolla tavoiteltiin yhdenmukaisuutta ratkaisukäytäntöihin. Yhdenvertaisuus selkeänä päätavoitteena korostui. Tavoitteena oli myös alikäytön vähentyminen, yhdenluukun-periaate, julkisen talouden säästöt, toiminnan tehostaminen ja henkilöstöresurssien tehokkaampi käyttö. Tavoiteltavien pyrkimysten sivutuotteena aiheutui valtava toimeentulotukihakemusten ruuhkautuminen Kelassa vuonna 2017. Eduskunnan oikeusasiamiehelle tuli siirtovuonna 857 kantelua koskien toimeentulotukea. Hallintoasian käsittelyn viivytyksettömyys on yksi merkittävä hyvän hallinnon tae, joka on taattu Suomen perustuslain 21 §:ssä. Perustuslakia konkretisoi viivytyksetöntä käsittelyä koskevat lainsäännökset muunmuassa toimeentulotukilaissa sekä hallintolaissa. Viivytyksettömyyttä taataan myös EU:n perusoikeuskirjan 41 artiklassa sekä EIS:n 6(1) artiklassa. Viivytyksettömyys on sitä tärkeämpää, mitä merkityksellisemmästä edusta tai oikeudesta on kyse. Toimeentulotukihakijalla oma intressi – eksistenssiminimi – on korostuneen merkittävä. Toimeentulotuki on viimesijainen ja samalla toissijainen tarveharkintainen rahallinen etuus, joka turvaa välttämätöntä toimeentuloa. PL 19 §: ssä säädetään oikeudesta välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon. Toimeentulotuen toissijaisuus tarkoittaa, että toimeentulotuki turvaa toimeentuloa silloin, kun tuloja ei ole mistään muualta saatavissa. Toimeentulotukilaissa säädetään kiinteistä lakisääteisistä määräajoista toimeentulotukihakemuskäsittelyyn. Puolestaan hallintolain 23 §:ssä korostetaan yleisemmällä tasolla hallintomenettelyn viivytyksettömyyttä. Kansainvälisen sääntelyn valossa viivytyksettömyydestä on voitu tietyin perustein joustaa. EU:n perusoikeuskirjan 41 artiklan sääntelemästä joutuisuudesta on voitu poiketa mm. vetoamalla kohtuullisuuden periaatteeseen, tapauskohtaisiin olosuhteisiin tai asian vaikeuteen sekä monimutkaisuuteen. Nämä kriteerit eivät kuitenkaan perustele kansallisen kantelukäytännön valossa viivytyksiä perustoimeentulotuen myöntämisessä. Ruuhkautumista ei voida nähdä hyväksyttävänä perusteena poiketa joutuisuus-vaatimuksesta. EIS 6(1) artikla koskee välittömästi vain oikaisuvaatimusmenettelyä, mutta käytän oikeudellista sääntelyä ja oikeuskäytäntöä tältä osin vertailuaineistona ensiasteen hallintomenettelyn tarkastelussa. 6 (1) artikla takaa viivytyksettömyyttä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeena. Hyväksyttävinä perusteina viivästyksiin on linjattu EIT:ssa asiaruuhkan purkutoimet, asian vaikeus ja monimutkaisuus, valittajan intressi, asian luonne sekä viranomaisen toiminta. Pohdin lopuksi Kela-siirron ja sen aiheuttaman ruuhakutumisen hyväksyttävyyttä perusteena joustaa viivytyksettömyydestä hyvän hallinnon takeena. Käsittelen vaikutuksia perustoimeentulon turvaan ja yksilön perusoikeutta sosiaaliturvaan sekä oikeusturvasäännöksen takaamaan hyvään hallintoon eli muun muassa viivytyksettömään käsittelyyn. Kela-siirto kuvastaa mielestäni hyvin Pro gradu -tutkielmani aihepiiriä “Modernin hallinnon muuttuva oikeus”. Kela-siirto pitää sisällään digitalisaatiota, kuten sähköiseen järjestelmään siirtymistä sekä sitä kautta kustannussäästöihin ja toiminnan tehostamiseen tähtääviä tavoitteita. Vaikka Kela-siirto ja sitä kautta ruuhkautuminen aiheuttikin sadoille tuhansille hallinnon asiakkaille oikeudenloukkauksia, on sen valtakunnallisuus, uusi sähköinen järjestelmä ja yhdenvertaisuuspyrkimykset nähtävä tulevaisuutta parempaan suuntaan kehittävänä uudistuksena. Muutos kuvastaa myös arvomaailman muutosta: hallinnon asiakkaalla on yhä enemmän oikeuksia suhteessa velvollisuuksiin. Menettelytakeena viivytyksettömyys suojaa yksilöä julkisen vallan käytöltä. Kela-siirto voidaan nähdä askeleena kohti nykypäivän yhä parempaa hyvää hallintoa. Maailmanlaajuinen ja ennakoimaton koronavirus-pandemia (COVID-19) väistämättä asettaa viivytyksettömyyden hyvän hallinnon takeena ja ruuhkautumisen − hyväksyttävänä perusteena poiketa viivytyksettömyydestä − aivan uusiin mittasuhteisiin
Now showing items 1-2 of 2