Browsing by Subject "Jalkapallo"

Now showing items 1-2 of 2

Pörssilistattujen jalkapalloseurojen pelaajakaupat sisäpiirisääntelyn näkökulmasta

Nygren, Morris (2021)

Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji. Eurooppalaisen ammattijalkapallon ympärille on muodostunut mittavaa liiketoimintaa. Suurimmat seurat generoivat vuosittain satojen miljoonien eurojen liikevaihdon. Osa näistä seuroista on listattuna eri pörsseihin. Näiden seurojen suurimmat tulonlähteet muodostuvat televisiointioikeuksista, kaupallisista lähteistä ja pelipäivien myynneistä. Suurin kululaji on palkkakulut. Pelaajia voidaan perustellusti pitää jalkapalloseuran yhtenä tärkeimmistä tuotannontekijöistä. Pelaajista maksettavat siirtomaksut ovat kasvaneet tasaiseen tahtiin viimeisien vuosien aikana. Suurin yksittäisestä pelaajasta maksettava siirtosumma on peräti yli 200 miljoonaa euroa. Jalkapallon pelaajamarkkinoille ominaisella tavalla pelaajakaupoista liikkuu mediassa varsin yksityiskohtaisiakin tietoja ennen varsinaisten sopimusten julkaisemista. Tällaisten huhujen siivittämänä suuret pelaajakaupat ovat todistetusti vaikuttaneet niissä osapuolena olevien pörssilistattujen seurojen pörssikursseihin. Sisäpiirisääntelyn tavoitteena on estää väärinkäytöksiä arvopaperimarkkinoilla ja tätä kautta edistää markkinoiden tehokasta toimivuutta sekä ylläpitää sijoittajien luottamusta markkinoita kohtaan. Varsinkin pelaajakauppojen yhteydessä herää kysymys sisäpiirisääntelyn soveltumisesta pelaajien hankintaa tai myyntiä edeltäviin neuvotteluihin ja niiden osapuolena olevien tahojen tietoihin näistä tulevista siirroista. Tutkielman tavoitteena on tarkastella jalkapallon pelaajakauppoihin liittyvien tietojen kuulumista sisäpiirisääntelyn alaisuuteen, tämän seurauksia eri pelaajakaupoissa mukana oleville tahoille, sekä jalkapallon itsesääntelyn yhteensopivuutta sisäpiirisääntelyn kanssa.
Välttämätöntä huolenpitoa vai status quon teennäistä säilyttämistä – tutkimus UEFA:n Financial Fair Play -säännöstön kilpailuoikeudellisesta asemasta

Koivisto, Samuel (2022)

Euroopan jalkapalloliitto UEFA teki vuonna 2009 päätöksen ottaa ensimmäistä kertaa lajin historiassa käyttöön seurojen taloudellista toimintaa sääntelevä maanosanlaajuinen säännöstö tarkoituksenaan hillitä seurojen taloudellisten tilanteiden laajamittaista heikkenemistä sekä ohjata niiden toimintaa kestävämmälle pohjalle. Financial Fair Play -nimellä kulkevalla säännöstöllä on kaksi pääsääntöistä vaikutustapaa: erääntyneen velan kielto, joka nimensä mukaisesti säätää, ettei seuroilla saa olla erääntynyttä velkaa muille seuroille, pelaajille tai viranomaisille sekä nollatulosvaatimus, jonka johdosta seurojen jalkapallotoimintaansa käyttämät kulut eivät saa ylittää niiden jalkapallotoiminnastaan saamia tuloja. Jälkimmäisen säännön osalta on merkittävää, että seuran omistajilta peräisin olevaa rahoitusta ei lueta jalkapallotoiminnasta saaduksi tuloksi eikä näin ollen voida suoraan hyödyntää jalkapallotoimintaan käytettävänä. Lisäksi tätä kokonaisuutta vahvistaa säännös, jonka mukaan seuran läheistahoiksi luokiteltavien toimijoiden kanssa laaditut sopimukset ja transaktiot tulee arvostaa käypään arvoonsa, jottei nollatulosvaatimusta kierrettäisi naamioimalla omistajilta tai näiden läheistahoilta peräisin olevaa rahoitusta esimerkiksi sponsorisopimuksiksi tai muiksi vastaaviksi säännöstön näkökulmasta jalkapallotoimintaan liittyviksi tuloiksi. Etenkin nollatulosvaatimussäännöstä johtuen säännöstöä on sen käyttöönotosta saakka pidetty kiistanalaisena, ja se on herättänyt paljon keskustelua niin lajin parissa toimivien tahojen kuin urheiluoikeudellisen tutkimuksenkin puitteissa. Säännöstön on katsottu voivan johtaa seurojen välisten voimassa olevien valtarakenteiden säilyttämiseen sekä huippuseurojen ja maanosan muiden seurojen välisen taloudellisen epätasa-arvon kasvamiseen, sillä huippuseurojen jalkapallotoimintaan liittyvät tulot ovat lähtökohtaisesti huomattavasti suurempia kuin pienempien seurojen, jolloin ne voivat käyttää jalkapallotoimintaansa huomattavasti pienempiä seuroja enemmän rahaa. Kuvatun kaltainen tilanne on tietenkin lähtökohtaisesti joka tapauksessa käsillä, mutta säännöstön on katsottu tietyissä tutkimuksissa vahvistavan sitä. Etenkin omistajilta peräisin olevan rahoituksen huomiotta jättämisen nollatulokseen pääsyä laskettaessa on katsottu potentiaalisesti heikentävän muiden seurojen mahdollisuuksia nostaa urheilullista toimintaansa uudelle tasolle taloudellisten panostusten avulla. Mainittujen vaikutusten johdosta asiaa käsittelevässä tutkimuksessa on ollut laajalti esillä, voidaanko FFP-säännöstö nähdä SEUT 101 artiklan tarkoittamana kiellettynä kilpailunrajoituksena. Tämä voidaan nähdä tämän tutkielman perimmäisenä tutkimuskysymyksenä. Tutkielman taustoittavassa osiossa käsitellään uusinta merkittävää omistajuuden vaihdosta eurooppalaisten seurojen keskuudessa ja käsitellään syitä taloudellisen sääntelyn tarpeelle lajin parissa. Lisäksi tutkielman alkupuoliskolla käsitellään tutkimuskysymyksen taustalla laajemmin vaikuttavaa EU:n kilpailuoikeuden ja urheilun hallintoelinten itsesääntelyn välistä suhdetta ja tehdään lyhyt katsaus siihen, miten unioni on tähän mennessä suhtautunut tutkimuskohteena olevaan säännöstöön. Taustoittavan osion jälkeen siirrytään käsittelemään SEUT 101 (1) artiklan mukaista kielletyn kilpailunrajoituksen arviointia säännöstön tavoitteita ja vaikutustapoja silmällä pitäen. Alustavan arvioinnin jälkeen tarkastellaan EUT:n Wouters-tapauksessa (C-309-99) määrittämää ja Meca-Medina-tapauksessa (C-519/04 P) urheilutoimintaan soveltuvaksi vahvistamaa testiä, jonka läpäisemällä tietyt kilpailua rajoittavat säännöt voivat olla unionin oikeuden näkökulmasta hyväksyttäviä. Lisäksi säännöstöä tarkastellaan SEUT 101 (3) artiklassa säädettyjen niin sanottujen tehokkuuspoikkeuksien näkökulmasta, joilla on kilpailuoikeudellisen hyväksyttävyyden osalta samankaltainen vaikutus kuin Wouters-testillä. Molemmat arviointitavat ovat itsessään riittäviä muodostamaan kilpailuoikeudellisen hyväksyttävyyden; kumman tahansa vaatimukset täyttämällä sääntö voidaan katsoa hyväksyttäväksi. Tarkastelussa havaitaan, kuinka lukuisten arvioinnin osioiden osalta on esitettävissä hyvin perusteltuja näkökantoja sekä säännöstön hyväksyttävyyden puolesta että sitä vastaan. Myös aiemmassa tutkimuksessa lopputulokset ovat tämän osalta olleet jokseenkin jakautuneita. Kaiken kaikkiaan tutkielmassa päädytään lopulta päätelmään, että säännöstön oikeutetut tavoitteet sekä lukuisat nähtävissä olevat positiiviset vaikutukset seurojen taloudellisissa tilanteissa huomioon ottaen sen voidaan nähdä selviytyvän etenkin Wouters-tapauksen mukaisesta testistä. Lisäksi arvioinnissa kyseenalaistetaan, kykenisivätkö säännöstölle useimmiten esitetyt vaihtoehtoiset järjestelmät pääsemään säännöstöön tavoitteisiin kilpailua merkittävästi vähemmän rajoittavilla tavoilla. SEUT 101 (3) artiklan osalta säännöstön hyväksyttävyyttä on jossain määrin haastavampaa osoittaa, mutta tutkielmassa päädytään katsomaan, ettei sitä senkään osalta voida ainakaan täysin yksiselitteisesti hylätä. Kilpailuoikeudellisen arvioinnin jälkeen tutkielmassa tehdään katsaus säännöstön potentiaalisiin parannusehdotuksiin rakentaen jossain määrin aiemmassa tutkimuksessa laaditulle pohjalle sekä tarkastellaan UEFA:n viimeisintä lähitulevaisuudessa voimaan tulevaa säännöstöuudistusta. Lopuksi kootaan yhteenvedonomaisesti tutkimuksessa tehdyt havainnot yhteen esittäen etenkin, että eurooppalaisessa seurajoukkuejalkapalloilussa vaikuttaa ilmenevän selkeä tarve taloudelliselle sääntelylle ja todeten uusimman säännöstöuudistuksen olevan askel positiiviseen suuntaan, kunhan sen noudattamista kyetään riittävissä määrin valvomaan.

Now showing items 1-2 of 2

Browsing by Subject "Jalkapallo"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO