Browsing by Subject "Kuluttajaoikeus"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2020)Suomessa on käytetty ilmaisua haavoittuva kuluttaja, jollaisina ratkaisukäytännössä on nähty muun muassa ikääntyneet. Haavoittuvat kuluttajat ovat alttiimpia vaikutuksille, koska heillä voi olla vähäiset taloudelliset, tiedolliset tai taidolliset resurssit. Iäkkäillä kuluttajilla on samoja kuluttajaongelmia kuin muillakin, mutta niiden lisäksi erityisiä ongelmia voi aiheutua heikentyneestä toimintakyvystä ja tukiverkoston puutteesta. Kuluttajansuojasäännösten tavoite on luoda kuluttajille oikeusturvaa mahdollisiin ongelmatilanteisiin ja parantaa kuluttajien luottamusta siihen, että heitä suojellaan ongelmatilanteissa. Pelkkä oikeuksien olemassaolo ei kuitenkaan riitä, jos kuluttaja ei tiedä, miten hän voi käytännössä toteuttaa oikeuksiaan. Iäkkäät kuluttajat, joilla on heikommat mahdollisuudet selvittää oikeuksiaan, ovat huonommassa asemassa. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, millaisia ratkaisuja kuluttajansuojalaki tarjoaa ikäihmisten kohtaamiin ongelmiin. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu lainsäädännöstä, lain esitöistä ja oikeuskirjallisuudesta. Tutkielma nojautuu erityisesti kuluttajansuojalakiin (38/1978). Keskeisen osan lähdeaineistosta muodostavat oikeustieteellinen kirjallisuus sekä aihetta käsittelevät selvitykset ja linjaukset. Tutkielmassa tärkeässä osassa ovat kuluttajariitalautakunnan ja kuluttaja-asiamiehen ratkaisut sekä oikeustapaukset. Kuluttajansuojalaki tarjoaa nykyisellään ratkaisuja esitettyihin ongelmiin, mutta haaste on kuitenkin se, että lain tarjoamat ratkaisut eivät sellaisenaan toimi iäkkäiden kuluttajien osalta. Iäkkään kuluttajan omalle aktiivisuudelle perustuva oikeussuoja on ongelmallinen ja vaikeasti toteutettavissa. Kollektiivisen suojan osalta heikkoutena voidaan sanoa olevan se, että iäkkäiden kuluttajien kuluttajaongelmat tulevat huonosti valvontaviranomaisen tietoon. Yhteenvetona on todettavissa, että iäkäs kuluttaja jää helposti kuluttajansuojan katvealueelle. Eniten ongelmia aiheuttavat harhaanjohtava, painostava ja aggressiivinen markkinointi ja erityisiä ongelmakohtia ovat koti- ja etämyynti, jossa erityisesti puhelinmyynti ja remonttipalvelut.
-
(2021)Elinkeinonharjoittaja haluaa tuotetta mainostaessaan herättää mahdollisimman laajan kuluttajakunnan mielenkiinnon. Mainonnalla pyritään yleensä vaikuttamaan kuluttajien tunteisiin sekä käyttäytymiseen. Joskus elinkeinonharjoittajan harkinta saattaa pettää, ja mainoksen sisältö voi syystä tai toisesta päätyä esimerkiksi loukkaamaan tai syrjimään tiettyä ryhmää. Tällaisessa tilanteessa kyse voi olla kuluttajansuojalain 2:2.1:ssa säännellystä hyvän tavan vastaisesta markkinoinnista. Lisäksi kyseinen toiminta saattaa olla mainonnan alalla omaksutun itsesääntelynormiston vastaista. Tutkimuskysymykseksi valikoitui tarkastella sitä, miten mainonnan hyvän tavan vastaisuuden käsitettä voidaan määritellä, ja miten sitä on määritelty erityisesti oikeuskäytännössä sekä MEN:n lausuntokäytännössä. Mainonnan hyvän tavan vastaisuuden sisältöä määritetään lain ja muun normiston sisältöä tulkitsemalla ennen kaikkea tuomi- oistuimessa sekä mainonnan eettisen neuvoston lausunnoissa. Nämä tahot tulkitsevat omia normistojaan, toinen lakia ja toinen itsesääntelynormistoa, selvittäessään mainonnan hyvän tavan vastaisuuden mahdollista olemassaoloa. Vaikka rajanveto normisto- jen sisällön ja velvoittavuuden välillä on tärkeää tehdä selkeästi, on huomioitava myös niiden keskinäinen yhteys ja kyky täydentää toisiaan. Esimerkiksi tuomioistuinten ratkaisukäytännössä on noteerattu ennen kaikkea ICC:n markkinoinnin perussääntöjen sisältö jo 1980-luvulta alkaen. Mainonta voi loukata KSL 2:2:1 1 kohdan mukaan ihmisarvoa, uskonnollista tai poliittista vakaumusta. Arvioitaessa hyvän tavan vastaisen mainonnan käsilläoloa, tulee yksittäistapausta tarkastella objektiivisesti. Objektiivisuuden vaatimus herätti tässä yhteydessä mielenkiintoa siksi, että nyky-yhteiskunnan arvomaailmaan väistämättä vaikuttavat muun muassa monikulttuurisuus ja moniarvoisuus. Näin ollen esimerkiksi se, mitä pidetään yleisesti hyväksyttävänä yhteiskunnallisten arvojen näkökulmasta, ei välttämättä tarkoita esimerkiksi automaattisesti sitä, että valtauskonnon edustajien näkemys olisi pienemmän uskonyhteisön näke- mystä arvokkaampi, tai edustaisi välttämättä ainoastaan yhteiskuntamme näkemystä, kun kyseessä on uskonnollisen vakaumuksen loukkaaminen mainonnassa. Loukkaavan mainonnan ohella tutkimuksessa tarkasteltiin myös KSL 2:2.1 2 kohdan syrjivää mainontaa. Eniten luvussa heräsi kysymyksiä liittyen sukupuolisyrjivään mainontaan, mutta myös muita syrjinnän osa-alueita tarkasteltiin erityisesti MEN:n lausuntokäytännön valossa. Erityisen mielenkiintoista oli huomata syrjivää mainontaa käsittelevän ratkaisukäytännön kohdalla, että linjaukset käsitellä asioita erityisesti sukupuolisyrjinnän suhteen ovat muodostuneet jo varhain, ja päätyneet uudemman KSL 2 luvun säännösten perusteluihin. Näin ollen varsinkin lain soveltaminen on ollut jo pitkään selkeää. Viimeisenä tutkimuksessa käsiteltiin KSL 2:2.1 3 kohdan erityisperustetta, eli piittaamatonta mainontaa. Kyseinen aihealue osoittautui varsin monitahoiseksi sekä myös haastavaksi tutkia erityisesti siksi, että piittaamattoman mainonnan käsitteen sisällön voitiin osittain katsoa olevan päällekkäinen KSL 2:2.1 1 kohdan ihmisarvoa loukkaavan mainonnan kanssa. Erityisen kiintoisaa oli myös piittaamattoman mainonnan käsitteen sisältämä ajatus siitä, että mainonnalla koetaan olevan mahdollisesti niinkin suuri vaikutus kuluttajaan, että tämä on syy kieltää tietynlaisten mainosten esittäminen kokonaan.
-
(2023)Kuluttajille tarjottavien yksityisten terveyspalveluiden markkinointiin sovelletaan kuluttajansuojalain (38/1978, KSL) 2 luvun (561/2008) markkinointia ja menettelyjä asiakassuhteessa koskevaa sääntelyä. Kuluttajansuojalain markkinointisääntely perustuu yleislauseketyyppisille säännöksille, joiden sisältö ja soveltumisalan rajat täsmentyvät vähitellen muodostuvassa soveltamiskäytännössä. Lain 2 luvun 1 §:n mukaan markkinointi ei saa olla hyvän tavan vastaista eikä siinä saa käyttää kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Tämän lainopillisen tutkielman tavoitteena on selvittää terveyspalveluiden markkinointisääntelyn sisällöllisiä rajoja eli sitä, minkälainen terveyspalveluiden markkinointi on kuluttajansuojalain tarkoittamalla tavalla hyvän tavan vastaista tai kuluttajien kannalta sopimatonta. Edellä mainitussa tarkoituksessa tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, minkälaisesta hyödykkeestä terveyspalvelussa on kysymys. Kuluttajille tarjottaviin terveyspalveluihin liittyy erityispiirteitä, jotka erottavat ne muista kulutushyödykkeistä. Nämä erityispiirteet tulee ottaa huomioon myös silloin, kun arvioidaan terveyspalveluiden markkinoinnin lainmukaisuutta. Tutkielmassa käytetään tutkittavan aiheen havainnollistamiseksi Helsingin Sanomista kerättyä terveyspalveluiden sanomalehtimainontaa koskevaa aineistoa. Aineisto koostuu 1.7.–30.11.2015 sekä 1.7.–30.11.2022 välisinä ajanjaksoina Helsingin Sanomissa julkaistuista terveyspalvelumainoksista. Vastauksen saamiseksi tutkitaan terveyspalveluiden markkinointiin sovellettavaa kuluttajansuojalainsäädäntöä ja siihen perustuvaa markkinaoikeuden ja sen edeltäjän markkinatuomioistuimen oikeuskäytäntöä sekä kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytäntöä. Oikeudellisen sääntelyn lisäksi tarkastellaan terveyspalveluiden markkinointia koskevaa itsesääntelyä, joka on tarkoitettu täydentämään lainsäädäntöä. Tältä osin tarkastelu painottuu Keskuskauppakamarin yhteydessä toimivan markkinoinnin itsesääntelytoimielimen mainonnan eettisen neuvoston terveyspalveluiden markkinointia koskevaan lausuntokäytäntöön. Neuvosto antaa lausuntoja siitä, onko markkinointimenettely hyvän tavan vastaista. Lausuntojen ratkaisuperustana ovat kansainvälisen kauppakamarin markkinointisäännöt sekä neuvoston omat hyvää markkinointitapaa koskevat periaatteet. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan Suomen Lääkäriliitto ry:n lääkäreitä ja lääkärinpalveluja koskevia markkinointiohjeita, jotka ovat osa toimialan yksityiskohtaisempaa itsesääntelyä. Lääkäriliiton markkinointiohjeilla on keskeinen rooli, kun arvioidaan sitä, minkälaista terveyspalveluiden markkinointia on pidettävä KSL 2 luvun 3 §:n tarkoittamana sopimattomana menettelynä. Ratkaisukäytäntöä tutkimalla voidaan havaita, että kuluttajansuojalain vastaista markkinointia on ilmennyt silmälääkäri-, hammaslääkäri- ja plastiikkakirurgisten palveluiden markkinoinnissa. Kuluttajansuojalain vastaisessa markkinoinnissa on ollut pääsääntöisesti kysymys lain tarkoittamasta sopimattomasta menettelystä, jolla tarkoitetaan epäasiallista vaikuttamista kuluttajien kulutushyödykettä koskevaan päätöksentekoon. Ongelmia ovat aiheuttaneet markkinoinnissa annetut totuudenvastaiset ja harhaanjohtavat tiedot sekä markkinoissa käytetyt lisäedut ja sattumanvaraiset edut. Sen sijaan terveyspalveluiden yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen vastainen markkinointi eli hyvän tavan vastainen markkinointi on tullut kysymykseen vain harvoin. Poikkeuksena tähän on alaikäisille kohdistettu plastiikkakirurgisten palveluiden markkinointi, jota voidaan arvioida KSL 2 luvun 2 §:n tarkoittamana hyvän tavan vastaisena markkinointina, mutta myös luvun 3 §:n tarkoittamana sopimattomana menettelynä.
Now showing items 1-3 of 3