Browsing by Subject "Ositus"

Yritys arvostetaan osituksessa käypään arvoonsa eli todennäköiseen luovutushintaan. Todennäköinen luovutushinta tarkoittaa sitä hintaa, jolla omaisuuserä saataisiin myytyä vapailla markkinoilla kohtuullisessa ajassa kohtuullisilla myyntikustannuksilla. Siten ensisijainen arvonmääritysperuste on omaisuuserän myyntiarvo eli mitä siitä tosiasiassa saadaan myymällä se. Myyntiarvo voidaan määrittää vertailuluovutuksilla tai myymällä omaisuuserä osituksen aikana. Yrityksen osalta myyntiarvon käyttämistä vaikeuttaa se, että yritys on siinä määrin yksilöllinen, että vertailuluovutuksina ei voida arvomäärittämisessä ottaa huomioon muilla yrityksillä tehtyjä kauppoja. Toisin on esimerkiksi autojen ja asuntojen osalta, joiden hinta voidaan määrittää vastaavien kohteiden myyntihintojen perusteella. Vaikka yrityksellä olisi käyty kauppoja aiemmin, voi kauppoihin liittyä erityisehtoja tai omistajapuolison henkilökohtaista panosta, jonka vuoksi myyntihintaa ei voida ottaa arvostuksen perustaksi. Yritykselle ei välttämättä ole ositushetkellä potentiaalisia ostajia. Kun myyntiarvoa ei voida käyttää, tulee turvautua toissijaiseen arvomääritysperusteeseen. Yrityksen osalta ne ovat substanssiarvo ja tuottoarvo. Substanssiarvo on yrityksen netto-omaisuuden arvo ja tuottoarvo on yrityksen tulonodotusten nykyarvo. Lähtökohtaisesti voitollisten, toimintaansa jatkavien yritysten arvostamiseen käytetään tuottoarvoa ja muihin yrityksiin substanssiarvoa. Malleja ei tulisi kaikissa tilanteissa käyttää sellaisenaan, vaan malleja käytettäessä tulisi ottaa huomioon seikkoja, jotka ulkopuolinen ja osaava ostaja sekä myyjä ottaisivat huomioon yrityskauppaa tehtäessä. Myös aviovarallisuussääntely asettaa mallien käytölle poikkeuksia, sillä esimerkiksi AL 35.3 §:n tarkoittamaa henkilökohtaista tai luovuttamatonta oikeutta ei voida ottaa huomioon osituksessa. Myös yrityksen luovutusrajoituksilla ja enemmistöosakkuudella voi olla vaikutusta yrityksen arvostamiseen. Substanssi- ja tuottoarvoa yhdistetään usein osituksessa. Osituksessa sovelletaan kevennyttä vaatimis- ja vetoamistaakkaa. Taakat liittyvät osituksen pääsäännöistä poikkeamiseen, kuten osituksen sovitteluun ja sen vaatimiseen. Yrityksen arvostamisen osalta ei toimitusosituksessa varsinaisesti ole vaatimis- tai vetoamistaakkaa, vaan on perustellumpaa puhua esimerkiksi reagointivelvollisuudesta. Reagointivelvollisuus tarkoittaa sitä, että puolisolla on velvollisuus tuoda esiin itselleen edullisia seikkoja ja korjata virheellisiä tietoja. Tämä velvollisuus koskee kolmea pääryhmää eli myyntiarvosta poikkeamista, AL 35.3 §:n vaikutusta sekä toissijaisesta arvonmääritysperusteesta poikkeamista.