Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Suomi"

Sort by: Order: Results:

  • Oikeusvertaileva tutkimus työehtosopimuksiin perustuvasta paikallisesta : Tarkastelussa erityisesti työaika-asiat 
    Hurtta, Noora (2024)
    Tutkielmassa on vertailtu työehtosopimuksiin perustuvaa paikallista sopimista ravintola-alalla Suomessa ja Ruotsissa. Aihe on valittu sen ajankohtaisuuden ja toisaalta ajattomuuden vuoksi. Paikallinen sopiminen on jo pitkään herättänyt mielipiteitä ja ollut osa työoikeutta ja työmarkkinajärjestelmiä, mutta on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan työoikeuden murroksen vuoksi sekä joustavuuden ollessa uusi työelämän trendi. Suomea on verrattu Ruotsiin, sillä Suomea verrataan usein länsinaapuriimme monessa asiassa ja paikallinen sopiminen ei ole tässä poikkeus. Lisäksi Ruotsia voidaan pitää eräänlaisena paikallisen sopimisen edelläkävijänä. Aihetta on tutkittu erityisesti ravintola-alan näkökulmasta, sillä sen ominaispiirteiden vuoksi joustavuudelle ja paikalliselle sopimiselle arvioidaan usein olevan tarvetta. Ravintola-alan erityispiirteiden vuoksi molemmissa maissa alan työehtosopimusperusteinen sopiminen painottuu työaikaan liittyviin asioihin, jotka ovat olleet tutkielmassa erityisen tarkastelun alla. Monista tarkastelluista määräyksistä löytyy yhtäläisyyksiä maiden välillä. Tutkielmasta käy ilmi, että työehtosopimuksissa on myös eroavaisuuksia johtuen muun muassa maiden historiasta, käytänteistä ja eroista työmarkkinajärjestelmissä. Tarkastelluilla työehtosopimuksilla on myös eri soveltamispiirit. Lisäksi eroavaisuuksia esiintyy paikallisen sopimisen sopijaosapuolissa ja työehtosopimusmääräysten yksityiskohtaisuudessa ja muissa muotoseikoissa kuten sopimusten voimassaolossa. Tutkielmasta ilmenee, että paikallinen sopiminen on moniulotteinen ja haastava ilmiö hallita hyvin, jonka johdosta työehtosopimuksilla on ohjenuorina erityisen tärkeä tehtävä ja neuvotteluosapuolilla merkittävä vastuu laatia ne mahdollisimman selkeiksi.
  • Työmarkkinajärjestöjen rooli vähimmäispalkan määrittämisessä : Vertaileva tutkimus työmarkkinajärjestöistä ja vähimmäispalkasta Suomessa ja Saksassa. 
    Riitakorpi, Aaro (2023)
    Tämän tutkielman keskeinen tavoite on selvittää, millainen oikeudellinen instrumentti vähimmäispalkka on ja millainen on työmarkkinajärjestöjen rooli sen määrittämisessä. Näihin kysymyksiin vastausten löytämiseksi tarkastellaan kansainvälisen työjärjestö ILO:n sekä Euroopan unionin sääntelyä aiheesta sekä syvennytään kansallisen tason ratkaisuihin Suomessa ja Saksassa. Tutkimuksen metodi on kansainvälinen oikeusvertailu yhdistettynä pyrkimykseen jäsentää työmarkkinajärjestöt instituutiona osaksi laajempaa palkanmääritystä säätelevää oikeudellista kokonaisuutta. Osana analyysiä tarkastellaan vähimmäispalkkasääntelyn sosiaalista ulottuvuutta; tällöin lähestymistapa kurottaa yhteiskuntatieteiden suuntaan. Vähimmäispalkka kytkeytyy vahvasti kollektiiviseen sopimiseen. Niin ILO:n kuin EU:n sääntelyn lähtökohta on työmarkkinaosapuolten vahva osallistaminen vähimmäispalkan määrittämiseen sekä kollektiivisen sopimisen tukeminen eri tavoin. Suomessa vähimmäispalkka on käytännössä täysin työehtosopimusten varassa, eikä niiden ulkopuolisen palkkasopimisen vähimmäistasolle ole löydettävissä selkeää oikeudellista linjaa. Saksassa on vuodesta 2015 alkaen ollut käytössä lakisääteinen vähimmäispalkka, joka sekin on erittäin vahvasti kytketty työehtosopimusneuvottelujen lopputulokseen. Eri tutkimusten mukaan työmarkkinaosapuolten merkittävä rooli vähimmäispalkan määrittämisessä vaikuttaa kaventavan tuloeroja sekä vähentävän työtä tekevien köyhyyttä, eli työmarkkinajärjestöjen osallisuudelle on myös hyvät sosiaaliset perusteet. Vähimmäispalkkasääntelyn keskeisin tavoite on taata työntekijöille elämiseen riittävä palkka eli palkka, joka riittää kattamaan välttämättömät elinkustannukset. Tavoite ei kuitenkaan ole oikeudellisesti sitova, eikä tuomioistuinkäytännössä huomioida palkansaajan toimeentuloa osana palkan vähimmäistason riittävyyden arviointia. Saksassa lainsäätäjä päätti ohittaa vähimmäispalkkalain edellyttämän kolmikantaisen prosessin nostaessaan vähimmäispalkan tasoa kertaluontoisesti. Tulevaisuudessa yhä relevantimpi kysymys on, missä määrin työelämän suhteiden heikentyessä lainsäätäjä haluaa ohittaa työmarkkinaosapuolet ja ottaa itse vastuun palkan vähimmäistason riittävyydestä vähimmäispalkan tai muiden sääntelykeinojen kautta.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO