Browsing by Subject "Vähennysoikeus"

Nykyinen arvonlisäverojärjestelmä otettiin käyttöön sisämarkkinoiden kanssa samaan aikaan 1.1.1993. Rajat ylittävässä EU:n tavaroiden ja palveluiden kaupassa arvonlisäverovelvollinen elinkeinoharjoittaja myy tavaroita ja palveluita arvonlisäverovapaasti toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle ostajalle, ja ostaja on lähtökohtaisesti jäsenvaltiossaan käännetysti verovelvollinen. Määränpäämaaperiaatteen mukaisesti verotus tapahtuu siis kulutusmaassa. On arvioitu, että Euroopan unionin alueella menetetään jopa 50 miljardia euroa arvonlisäveropetosten ja erinäisten arvonlisäverojärjestelmään kohdistuvien väärinkäytösten vuoksi. Vaikka arvonlisäverojärjestelmän perusrakenne on ennen kaikkea altis vilpillisessä mielessä toimivien verovelvollisten väärinkäytöksille ja petosjärjestelyille, uhkaavat petosjärjestelyt myös rehellistä liiketoimintaa harjoittavia arvonlisäverovelvollisia. Arvonlisäverovelvollinen on tiettyjen edellytysten täyttyessä oikeutettu vähentämään liiketoimintaa varten hankkimiensa tavaroiden ja palvelujen hintoihin sisältyvän arvonlisäveron. Euroopan unionin tuomioistuin onkin ratkaisukäytännössään katsonut vähennysoikeuden olevan erottamaton osa arvonlisäverojärjestelmää, eikä tästä syystä verovelvollisen vähennysoikeutta periaatteessa saisi rajoittaa. Kuitenkin mikäli verovelvollisen liiketoimen katsotaan olevan osana arvonlisäverojärjestelmään kohdistuvaa väärinkäytöstä tai petosjärjestelyä, voidaan verovelvollisen vähennysoikeus evätä. Euroopan unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että verovelvollisen tietoisuus tai selonottovelvollisuuden laiminlyönti liiketoimintaketjussa, voi johtaa vähennysoikeuden epäämiseen. Euroopan unionin tuomioistuin on Kittel-tuomiossaan katsonut, että verovelvollinen, joka tiesi tai jonka olisi pitänyt tietää arvonlisäverojärjestelmään kohdistuvasta petoksesta, katsotaan arvonlisäverotuksessa osasyylliseksi tähän petokseen riippumatta siitä, hyötyykö verovelvollinen tästä petosjärjestelystä itse lainkaan. Verovelvollisen tietoisuus tai selonottovelvollisuuden laiminlyönti voivat siis johtaa verovelvollisen vähennysoikeuden epäämiseen. Arvonlisäverodirektiiviin (2006/112/EY) 168 artiklan a-alakohdassa ja 178 artiklassa vähennysoikeuden aineellisista ja muodollisista edellytyksistä. Suomen arvonlisäverolaissa vähennysoikeudesta puolestaan säädetään 102 §:ssä ja 102a §:ssä. Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) ei sisällä vilpittömän mielen määritelmää tai selonottovelvollisuuden laajuutta kolmannen osapuolen liiketoimen ollessa mukana arvonlisäverojärjestelmään kohdistuvassa petosjärjestelyssä. Verovelvollisen vilpitön mieli sekä selonottovelvollisuuden laajuus perustuvatkin pitkälti Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön aiheesta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä vilpittömällä mielellä tarkoitetaan arvonlisäverotuksessa sekä kuinka laajaa selonottovelvollisuutta verovelvolliselta edellytetään, jos verovelvollisen liiketoimi on osana liiketoimintaketjua, jossa arvonlisäverojärjestelmää käytetään väärin. Vähennysoikeuden epäämisen osalta tutkitaan myös, miten neutraliteettiperiaate sekä suhteellisuusperiaate vaikuttavat vähennysoikeuden epäämistä koskevassa harkinnassa. Tutkimuksen kohteeksi nousi niin ikään myös Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön eroavaisuus arvonlisäverotuksen vähennysoikeuden saralla. Tutkielman perusteella voidaan sanoa, että arvonlisäverotuksessa verovelvollisen vilpitön mieli näyttäisi olevan turvattu, kun arvonlisäverovelvollinen on varmistunut liikekumppaninsa arvonlisäverollisuudesta sekä osoittanut kohtuullista huolellisuutta liiketoimiin ryhtyessään. Selonottovelvollisuuden osalta voidaan todeta, että verovelvollisen ei tarvitse tehdä pitkälle meneviä tarkastuksia liikekumppaneihinsa, ja verovelvolliselta ei voida edellyttää sen valvomista, noudattaako verovelvollisen liikekumppani, myyjä, esimerkiksi ilmoitus- tai maksuvelvollisuuksiaan. Kuitenkin mikäli verovelvollisella herää epäilys myyjän vilpillisestä toiminnasta, tulee verovelvollisen tällöin kiinnittää erityistä huomiota selonottovelvollisuuteensa. Arvonlisäverovelvollisten toimijoiden kaksoisrooli yhtäältä veron tilittäjinä ja toisaalta veron kerääjinä edellyttää korostunutta huolellisuutta.