Browsing by Subject "aggressiivinen verosuunnittelu"

Aggressiivisen verosuunnittelun ja veron kiertämisen torjunnasta on 2010-luvulla noussut merkittävä tavoite niin Euroopan unionissa kuin sen jäsenvaltioissa. Tehostettujen toimien taustalla vallitsee jäsenvaltioiden veropohjien rapautuminen, sillä yritysten harjoittamat aggressiiviset verosuunnittelurakenteet ovat vähentäneet merkittävästi valtioiden verotuloja, mikä puolestaan on suoraan vaikuttanut julkisten palveluiden rahoittamiseen jäsenvaltioissa. Euroopan unionin uuden sääntelyn avulla halutaan entisestään lisätä läpinäkyvyyttä ja tietojenvaihtoa rajat ylittävistä järjestelyistä, jotta viranomaiset saisivat nopeammin tiedot haitallisista toimista, jolloin näihin toimiin pystyttäisiin viranomaisten toimesta tarttua tehokkaammin. Tutkielmassa tarkastellaan pakollista automaattista tietojenvaihtoa koskevaa neuvoston direktiiviä (EU) 2018/882, eli niin kutsuttua DAC6-Direktiiviä, sekä sen pohjalta säädettyä kansallista lainsäädäntöä. DAC6-direktiivi on jatkoa hallinnollista yhteistyötä koskevalle neuvoston direktiiville (EU) 2011/16. DAC6-direktiivillä laajennetaan tietojenvaihto uudelle tasolle, sillä direktiivillä velvoitetaan asianomaisten verovelvollisten lisäksi myös palvelun tarjoajat, eli välittäjät, raportoimaan rajat ylittävistä järjestelyistä. Vastuuta verojärjestelyistä halutaan näin ollen vierittää palvelun tarjoajien suuntaan, sillä yhä useammin yritykset käyttävät verosuunnittelussaan apuna ulkopuolisia neuvonantajia. DAC6-direktiivi ja sen pohjalta säädetty kansallinen lainsäädäntö asettavat siten erilaisia velvoitteita sekä asianomaisille verovelvollisille että palvelun tarjoajille. Tutkielma keskittyykin tarkastelemaan sääntelyllä asetettuja velvoitteita raportointivelvollisille tahoille. Sääntely on herättänyt paljon keskustelua sen tulkinnanvaraisuuden ja epäselvyyden vuoksi, minkä johdosta sääntelyn katsotaan lisäävän hallinnollista ja kustannuksellista taakkaa sen kohteena oleville toimijoille. Tulkinnanvaraisen sääntelyn pelätään lisäksi uhkaavan verotuksen oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta. Tutkielman tarkoituksena on siten pohtia sääntelyllä sen kohteille asetettuja velvoitteita oikeusvarmuuden näkökulmasta sekä lisäksi sääntelyä peilataan oikeudenmukaisuuden valossa, ottaen samalla huomioon raportointivelvollisella taholla olevat perustellut odotukset hyvän verojärjestelmän vaatimusten toteutumisesta. Tutkielman aihetta lähestytään ensisijaisesti oikeusdogmatiikan, eli lainopin näkökulmasta. Tämän lisäksi tutkimuskysymyksiä tarkastellaan myös veropoliittisesta näkökulmasta, sillä lainsäädännön oikeusvarmuus ja ennakoitavuus ovat keskeinen osa hyvän verojärjestelmän vaatimuksia.

Globalisaation myötä yritysten mahdollisuudet hyödyntää valtioiden verojärjestelmien eroavaisuuksia verosuunnittelussaan ovat kasvaneet. Tämä on saanut valtioiden viranomaiset, tutkijat sekä yleisesti yhteiskunnan kiinnostumaan yritysten verokäyttäytymisestä. Laaja julkinen keskustelu on vaikuttanut myös siihen, että verotuksen ja yhteiskuntavastuun suhdetta on alettu tutkia yhä enemmän. Keskustelua on käyty mm. siitä kuuluvatko verot osaksi yhteiskuntavastuuta laisinkaan. Yhtiöt kohtaavatkin yhä enenevissä määrin vaatimuksia, jotka edellyttävät etenkin suurilta ja monikansallisilta yhtiöiltä yhteiskunnallisten intressien ja epäkohtien huomioimista liiketoiminnassaan. Vastuullisuusvaateet ovat johtaneet esim. siihen, että yrityksiltä edellytetään avoimuutta ja läpinäkyvyyttä toiminnastaan, esim. vapaaehtoisen vastuullisuus- ja veroraportoinnin muodossa. Kritiikkiä on myös kohdistettu osakeyhtiön voitontuottamistarkoitukseen ja osakkeenomistajakeskeisyyteen ja näiden on katsottu johtavan lyhytnäköisyyteen sekä yhteiskunnallisten intressien laiminlyöntiin. Tämä on herättänyt laaja-alaista yhteiskunnallista keskustelua siitä, missä määrin yhtiöt ovat velvollisia toteuttamaan yhteiskuntavastuuta toiminnassaan vai onko vastuun muotoaminen ainoastaan julkisen vallan ja lainsäätäjän harteilla. Tutkielmassa syvennytään osakeyhtiön johdon velvollisuuksien ja yhteiskuntavastuun suhteeseen. Tutkimuksessa keskitytään etenkin OYL 1:8:n mukaiseen johdon tehtävään sekä osakeyhtiön toiminnan tarkoitusta koskevaan OYL 1:5:n säännökseen ja tulkitaan näiden säännösten suhdetta yhteiskunta- ja verovastuullisuuteen. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat 1) missä määrin yhteiskuntavastuuvaateet velvoittavat yhtiön johtoa toteuttamaan vastuullisuutta yritystoiminnassa huomioiden osakeyhtiölain olettamasäännökset sekä 2) mitä vastuullinen veroasioiden hoito tarkoittaa ja minkälaisia toimia verovastuullisuus edellyttää yrityksen johdolta. Tutkielman päämetodi on lainoppi, mutta tutkielmassa hyödynnetään lisäksi oikeuspolitiikan ja oikeustaloustieteen tutkimusta. Yhteiskuntavastuussa korostuvat sidosryhmien vaateet ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa keskustelussa on jopa esitetty, että siirtyminen yhtiöoikeudessa vahvasti omaksutusta osakkeenomistajakeskeisestä ajattelusta kohti sidosryhmälähtöistä mallia olisi parempi keino yritysten yhteiskuntavastuun toteuttamiseksi. Näkökulma ei kuitenkaan ole ongelmaton ja myös koko sidosryhmät vastaan osakkeenomistajat kahtiajako on kyseenalaistettu. Selvää on, että moraaliset ja eettiset vaateet yhteiskunnassa lisääntyvät ja tämä luo velvollisuuksia myös osakeyhtiön johdolle, sillä sidosryhmät voivat lopulta äänestää ’’jaloillaan’’, mikäli he kokevat yrityksen toiminnan vastuuttomana.