Browsing by Subject "alan ammattimies"

Patenttijärjestelmän ydintarkoituksena on kannustaa keksijöitä innovointiin sekä uusien keksintöjen julkistamiseen. Keksinnöllisyysarviointi on tämän kannustinvaikutuksen kohdistumisessa tärkeässä roolissa, sillä sen tarkoituksena on ehkäistä patenttien luoman yksinoikeuden myöntämistä sellaisille keksinnöille, jotka ovat niin lähellä vallitsevaa tekniikan tasoa, että niiden kehittämiseen ei vaadita patentin kaltaista kannustinta. Siksi keksinnöllisyysvaatimuksen ja alan ammattimiehen käsitteen arviointi on kiinteässä yhteydessä patenttijärjestelmän tavoitteisiin. Tekoälyn yleistymisen seurauksena innovaatioprosessit kuitenkin muuttuvat, sillä tekoälyn käyttö laajentaa vallitsevaa tekniikan tasoa, tehostaa keksinnöllistä toimintaa ja laskee innovaatioprosessien kustannuksia. Tämän lainoppia ja oikeus- ja yhteiskuntatieteellistä oikeustutkimusta yhdistävän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten keksinnöllisyyttä ja alan ammattimiehen käsitettä on tulkittu Euroopan patenttiviraston teknisten valituslautakuntien ratkaisukäytännössä. Vallitsevan oikeustilan kautta pyritään löytämään vastaus siihen, miten keksinnöllisyyttä ja alan ammattimiehen käsitettä tulisi tulkita tekoälyavusteisten keksintöjen yleistyessä, ja miten nykyinen tapa hahmottaa keksinnöllisyys ja alan ammattimiehen käsite vastaavat kehittyvien teknologioiden luomiin paineisiin ja patenttijärjestelmän tavoitteisiin, ja tulisiko sääntelyä tai termien tulkintaa muuttaa. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisukäytännössä keksinnöllisyyden arviointiin käytetään ongelma-ratkaisu-menetelmää. Menetelmän seurauksena on omaksuttu inhimillinen keksinnöllisyyskäsitys, jossa arviointiin vaikuttavat esimerkiksi kuvitteellisen alan ammattimiehen keksintöprosessille asettamat odotukset sekä käsitys vallitsevasta tekniikan tasosta ja sen luomista rajoitteista. Oikeuskirjallisuudessa inhimillisen keksinnöllisyysarvioinnin korvaajaksi on ehdotettu erilaisia vaihtoehtoisia malleja, jotka korostavat joko tekoälyn asemaa tai yhteiskunnallisia näkökulmia. Tutkimuksessa havaitaan, että tekoälyn vaikutus keksinnöllisyysarviointiin on todellisuudessa oikeuskirjallisuudessa kuvattua vähäisempi. Tämän seurauksena tutkimuksessa todetaan, että tekoälyn käyttäminen keksintöprosesseissa ei nykyisessä tilanteessa aiheuta tarvetta keksinnöllisyysarvioinnin tai alan ammattimiehen käsitteen muuttamiselle. Tekoälytekniikoiden kehitys on mahdollista huomioida riittävästi nykyisessä keksinnöllisyysarvioinnissa, mikä toteuttaa parhaiten myös patenttijärjestelmän yhteiskunnallisia tavoitteita.