Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "algoritminen päätöksenteko"

Sort by: Order: Results:

  • Lainkäytön automaatio : algoritminen päätöksenteko ja yksipuoliset tuomiot riidattomissa velkomusasioissa 
    Nurro, Arttu (2021)
    Tekoälyn ja algoritmisen päätöksenteon hyödyntämismahdollisuuksia oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa on viime vuosina tutkittu erityisesti julkishallinnon viranomaistoiminnan kannalta. Julkishallinnon toimintaa ja päätöksentekoa tukevien sovellusten lisäksi katseet ovat kääntyneet myös hallintopäätösten automatisointimahdollisuuksiin tietyillä julkishallinnon aloilla. Viimeisen muutaman vuoden aikana on tehty päätösautomaation mahdollistavia lakiehdotuksia muun muassa maahanmuuttoviraston toiminnan osalta. Nämä ehdotukset kuitenkin kariutuivat perustuslakivaliokuntaan virkavastuun toteuttamista koskevien ongelmien vuoksi. Oikeusministeriö asettikin tammikuussa 2021 työryhmän automaattista päätöksentekoa koskevan hallinnon yleislainsäädännön valmistelemiseksi. Julkishallinnon viranomaisprosessien ja päätöksenteon automaatiota koskevat lainsäädäntöhankkeet ovat siten verrattain pitkällä. Sen sijaan lainkäytön puolella, eli tuomioistuimissa, päätösautomaatiota koskeva keskustelu on olematonta tai vähintäänkin hiljaista. Julkishallinnossa automaatiokehitystä on usein perusteltu tehokkuusnäkökulmin. Tuomioistuinten toiminnassa olisi yhtä lailla tehostettavaa. Käräjäoikeudet ratkaisevat vuosittain satojatuhansia riita-asioita. Näistä riita-asioista valtaosa on itseasiassa niin sanottuja summaarisia riita-asioita, eli lähtökohtaisesti riidattomia asioita. Vuosien 2010–2019 aikana käräjäoikeudessa vuositasolla ratkaistuista riita-asioista keskimäärin 97 prosenttia oli summaarisia riita-asioita. Summaarisista riita-asioista noin 99 prosenttia on pääsääntöisesti erilaisia laskuja koskevia riidattomia velkomusasioita. Riidattomia velkomusasioita koskevat kanteet taas ratkaistaan lähes poikkeuksetta OK 5:13.1 §:n mukaisesti yksipuolisella tuomiolla sillä perusteella, että vastaaja on jättäytynyt täysin passiiviseksi asiassa, eikä anna häneltä pyydettyä vastausta haasteeseen määräajassa. Tutkielman aiheena on algoritminen päätöksenteko riidattomien velkomusasioiden ratkaisemisessa yksipuolisilla tuomioilla. Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin sitä, soveltuisivatko riidattomissa velkomusasioissa vastaajan passiivisuuden perusteella annettavat yksipuoliset tuomiot ratkaistavaksi algoritmisen päätöksentekojärjestelmän avulla. Soveltuvuutta tarkastellaan riidattomiin velkomusasioihin sekä yksipuolisiin tuomioihin liittyvien erityispiirteiden, niitä koskevan lainsäädännön sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiden kannalta. Toiseksi tutkielmassa tarkastellaan mikä merkitys virkavastuuta koskevalla sääntelyllä on arvioitaessa algoritmisen päätöksenteon hyödyntämismahdollisuuksia näissä tilanteissa. Tutkielma on metodiltaan lainopillinen. Koska kotimaisessa kirjallisuudessa ei ole juurikaan tutkittu käräjäoikeuksien ratkaisutoiminnan automatisointimahdollisuuksia, tutkielmassa hyödynnetään erityisesti viimeaikaisia tutkimus- ja selvitystöitä koskien algoritmisen päätöksenteon hyödyntämismahdollisuuksia julkishallinnon viranomaistoiminnassa. Näissä tutkimus- ja selvitystöissä on tarkasteltu erityisesti sitä, minkälaiset päätökset soveltuisivat parhaiten algoritmiseen päätöksentekoon. Tutkielmassa hyödynnetään näitä johtopäätöksiä ja tutkimustuloksia arvioitaessa riidattomissa velkomusasioissa annettavien yksipuolisten tuomioiden soveltuvuutta algoritmiseen päätöksentekoon niihin liittyvien ominaispiirteiden kannalta. Lainsäädännön osalta soveltuvuutta arvioidaan oikeudenkäymiskaaren sääntelyn sekä virkavastuuta koskevan sääntelyn kannalta. Tutkielman keskeisimpiä johtopäätöksiä on, että OK 5:6.2 §:stä sekä OK 5:13.1 §:stä seuraavat velvoitteet arvioida kanteen selvää perusteettomuutta näyttäytyvät haasteena algoritmisen päätöksenteon soveltamismahdollisuuksien kannalta. Lisäksi virkavastuuta koskevan PL 118 §:n sääntely nykymuodossaan vaikuttaa muodostavan esteen päätösautomaation soveltamiselle yleisestikin.
  • Teknologian hyödyntäminen tuomioistuinsovittelussa 
    Niikkonen, Pyry (2022)
    Teknologian merkitys on kasvanut riidanratkaisussa teknologisen kehityksen johdosta. Suomessa perinteisen oikeusprosessin sähköistämisen tarpeet ovat olleet pitkään tiedossa ja kehitykseen on jo ryhdytty. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tuomioistuinsovittelu on jäänyt teknologisesta kehityksestä paitsi. Vieroksuva suhtautuminen teknologiaan ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista, sillä vaihtoehtoisessa riidanratkaisussa uudenlaisiin vaihtoehtoihin ja ajattelutapoihin tulisi suhtautua avoimesti. Teknologian hyödyntäminen tuomioistuinsovittelussa voisi tuoda mukanaan monenlaisia etuja, kuten joutuisuuden, joustavuuden ja kustannustehokkuuden parantumista, käyttäjäystävällisyyden kasvua sekä oikeuksiin pääsyn edistymistä. Koronavirusepidemia on myös osoittanut tarpeen uudenlaisille joustaville ja saavutettaville riidanratkaisumenetelmille. Tutkielman aiheena on teknologian hyödyntäminen tuomioistuinsovittelussa. Tutkielman tiedonintressit jakautuvat tarkemmin kolmeen eri kysymykseen. Ensinnäkin tutkielma käsittelee sitä, kuinka teknologiaa voitaisiin hyödyntää tuomioistuinsovittelussa ja mitkä olisivat teknologian potentiaalisia sovelluskohteita käytännöllisestä näkökulmasta. Toiseksi, tutkielman tarkoituksena on selvittää, mahdollistaako voimassa oleva lainsäädäntö ja tuomioistuinsovittelun taustalla vaikuttavat sovitteluteoreettiset lähtökohdat teknologian hyödyntämisen tuomioistuinsovittelussa ja jos, niin missä laajuudessa. Kolmanneksi, tutkielman tarkoituksena on esittää kannanottoja oikeudellisen ohjauksen muodosta ja tarpeesta, joka koskee teknologian hyödyntämistä tuomioistuinsovittelussa. Tutkielmassa tehtyjen havaintojen pohjalta suurin potentiaali teknologian hyödyntämisessä vaikuttaisi olevan synkronisen kommunikaatioteknologian käyttöönotossa ja sovintoon pääsyn tukena käytettävien algoritmisten järjestelmien ja työkalujen lisäämisessä sovittelijan työkalupakkiin. Fasilitatiivisia toimintatapoja mukaileva teknologian hyödyntäminen näyttäytyy jokseenkin ongelmattomalta sovitteluteoreettisista näkökulmista, mutta annettaessa evaluatiivinen rooli teknologialle, tuomioistuinsovittelussa sovellettavan fasilitatiivis- intressipohjaisen sovittelumallin rajat tulevat nopeasti vastaan. Tutkielmassa on teknologian hyödyntämiskohteiden tunnistamisen lisäksi arvioitu teknologian hyödyntämistä koskevaa oikeudellisen ohjauksen tarvetta. Kysymys kulminoituu siihen, riittävätkö koulutuksen tarjoaminen ja asiantuntijuuden ylläpito yhdessä pehmeän sääntelyn kanssa turvaamaan menettelyllisen oikeusturvan toteutumisen vai edellytetäänkö laintasoista sääntelyä. Sääntelytarpeen on esitetty kasvavan sitä mukaan, kun teknologian rooli siirtyy fasilitatiivisesta roolista kohti evaluatiivista roolia. Kommunikaatioteknologian hyödyntäminen vaikuttaisi asettuvan tuomioistuinsovittelun menettelyllisen vapaamuotoisuuden alle, mutta vaihtoehtona on esitetty myös uuden säännöksen lisäämistä tuomioistuinsovittelulakiin. Tutkielman lopuksi päädytään ehdottamaan täysin uudenlaista teknologian fasilitoimaa sovintomenettelyä tuomioistuinsovittelun rinnalle.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO