Browsing by Subject "alkuperäiskansaoikeudet"

Tässä tutkielmassa tutkitaan mitkä saamelaisten kulttuuriset oikeudet perinteisten kulttuuri-ilmaisujen osalta ovat kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valossa ja miten immateriaalioikeudet soveltuvat niiden suojaamiseen. Kysymyksiä tarkastellaan erityisesti perinteisen saamelaisen käsityön (duodjin) kannalta. Duodji on perinteinen kulttuuri-ilmaisu ja olennainen osa saamelaista kulttuuria. Lisäksi se on elinkeino monelle saamelaiskäsityön harjoittajalle. Duodjiin kohdistuva ulkopuolinen hyväksikäyttö loukkaa saamelaisten kulttuurisia oikeuksia ja uhkaa saamelaiskulttuurin elinvoimaisuutta. Alkuperäiskansat ympäri maailmaa ovat kohdanneet vastaavia haasteita ja vaatineet immateriaalioikeusjärjestelmän tasapainottamista perinteisiä kulttuureja huomioivampaan suuntaan. Työtä tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tehty erityisesti WIPO:n foorumilla, mutta kansainvälisen yhteisymmärryksen puuttuminen jarruttaa globaalin ratkaisun aikaansaamista. Siksi huomiota on syytä kiinnittää siihen, miten valtiot voivat kansainvälisen harmonisoinnin puitteissa kehittää kansallista immateriaalioikeuslainsäädäntöä. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset, joihin Suomi on sitoutunut, takaavat saamelaisille oikeuden harjoittaa perinteistä kulttuuriaan ja nauttia sen aineettomien oikeuksien suojasta. Näiden oikeuksien toteutuminen on pitkälti valtion positiivisten toimien varassa. Kansallisen immateriaalioikeuden kehittäminen on varteenotettava keino toteuttaa näitä positiivisia toimia, varsinkin, kun pohjoismaisen saamelaissopimuksen vaikutus duodjin kannalta näyttää jäävän varsin vähäiseksi. Esimerkiksi klassikkosuojan hyödyntäminen saamelaiskulttuuriin kohdistuvan hyväksikäytön estämiseksi sekä maantieteellisten alkuperämerkintöjen käyttöalan laajentaminen käsityötuotteita koskevaksi olisivat parannuksia duodjin oikeudelliseen suojaan. Tällä hetkellä tavaramerkkioikeus on ainoa duodjin suojaamiseen soveltuva immateriaalioikeuden muoto, sillä omaperäisyyskriteeri ja tekijän määrittely rajaavat perinteiset kulttuuri-ilmaisut tekijänoikeuksien ulkopuolelle. Perinteisten kulttuuri- ilmaisujen kollektiivisuuden ja perinteisyyden huomioon ottaminen yksinoikeutta ja uutuutta korostavan immateriaalioikeuden puitteissa on valtava haaste, johon täytyy löytää kokonaisvaltainen ratkaisu kansainvälisellä tasolla. Huomioon on myös otettava alkuperäiskansojen monimuotoisuus ja länsimaisen oikeusjärjestelmän omaksumisen mahdolliset negatiiviset vaikutukset alkuperäiskansojen kulttuureihin. Tämän takia immateriaalioikeuksia tulisi kehittää yleispätevällä tasolla, esimerkiksi periaatteiden kautta, ja päätös suojakeinojen käyttöönotosta jättää alkuperäiskansojen oman harkinnan varaan. Toisaalta, alkuperäiskansojen mahdollisuuksia hyödyntää jo olemassa olevia suojamuotoja on parannettava kansainvälisellä tasolla, ja siinä immateriaalioikeuksien moderni tulkinta ja sui generis -suoja ovat hyviä vaihtoehtoja.