Browsing by Subject "automaattinen päätöksenteko"
Now showing items 1-10 of 10
-
(2020)Digitalisaatio on jo usean vuoden ajan vaikuttanut julkishallinnonkin toimintaan ja sen perusrakenteisiin. Digitalisaatiolla pyritään tehokkuuteen, nopeampaan palveluun ja kustannustehokkuuteen. Automatisoidut ratkaisut tarjoavat mahdollisuuden siirtää virkamiehiä vaativimpien tehtävien pariin ja asiakaspalveluun. Etenkin massahallinnonaloilla on tullut tarve automatisoida enenevissä määrin myös hallintopäätöksiä automaattisen päätöksenteon muodossa. Tähän liittyen oikeusministeriö käynnisti vuonna 2020 hankkeen automatisoidun päätöksenteon yleislainsäädännön valmistelemiseksi. Tarkoituksena on varmistaa hallinnon lainalaisuuden, hyvän hallinnon periaatteiden, oikeusturvan, julkisuusperiaatteen ja virkavastuun toteuttaminen automaattisessa päätöksenteossa. Tässä tutkielmassa on tarkoitus selvittää perustuslaissa säädetyn virkavastuun toteutuminen automaattisessa päätöksenteossa. Tutkielman ensisijainen metodi on lainoppi ja tarkoituksena on tarkastella nykyisen virkavastuusäännöksen sisältöä ja sen muodostamia edellytyksiä virkavastuun toteuttamiselle. Tutkielma on valtiosääntöoikeudellinen ja rajaus on tehty siten valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta. Tämän vuoksi tarkastelu keskittyy nimenomaan perustuslain virkavastuusäännöksen asettamien edellytysten tarkastelulle. Perustuslain 118 §:ssä säädetään virkavastuusta, joka on erityinen, tavallista vastuuta ankarampi vastuun muoto. Sen on vakiintuneesti katsottu sisältävän rikos- ja vahingonkorvausoikeudellinen vastuu. Perinteisessä hallinnossa virkavastuu on tavattu kohdentaa virheen tai laiminlyönnin sattuessa päätöksen tehneeseen virkamieheen. Käytäntö on osaltaan ollut omiaan varmistamaan lainmukaisuutta, asianmukaisuutta ja hyvän hallinnon toteuttamista. Automaattinen päätöksenteko muuttaa perinteisen hallintopäätöksen mallia ja siirtää keskeisen oikeudellisen ratkaisutoiminnan ihmiseltä koneelle. Tämä tuo tutkielmaan oman metodologisen vivahteen ja tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, miten automaattinen päätöksenteko muuttaa hallintopäätöstä oikeudellisena käytäntönä ja miten tämä muutos vaikuttaa virkavastuun toteuttamiseen. Tutkielmassa havaitaan perustuslain virkavastuusäännöksen edellyttävän vastuun kohdentamista virkamieheen tai julkisen vallan käyttäjään ja tämän varmentamiseksi tulee automaattisesta prosessista löytää ne keskeiset virkatoimet ja niiden tekijät, joihin vastuu on tarkoituksenmukaista kohdentaa. Käytettävien teknologioiden osalta tekoälyteknologioihin ja niiden käyttöön sisältyvät riskit ovat liian suuria. Näin ollen hallintopäätösten automaation osalta vaikuttaa tarpeelliselta rajata sen käyttö vain sääntöpohjaisiin järjestelmiin. Vaikka niihinkin voi liittyä monimutkaisia ja epäselviä rakenteita, niiden avulla on mahdollista toteuttaa virkavastuu, jossa huomioidaan sekä kansalaisen että virkamiehen oikeusturva ilman, että virkavastuusäännös käytännössä menettää merkitystään.
-
(2024)Tutkielmassa tarkastellaan, mitkä ovat kuluttajan suojakeinot ja oikeudet tilanteissa, joissa hylkäävä luottopäätös perustuu automaattiseen päätöksentekoon, mukaan lukien profilointiin, ja miten näihin keinoihin vaikuttaa se, jos päätöksenteon taustalla on tekoälyksi luokiteltava järjestelmä. Lisäksi vertaillaan suojakeinoja kuluttajan oikeuksiin silloin, kun kyse ei olekaan lainkaan automaattiseksi luokiteltavasta luottopäätöksestä. Tutkimme, ovatko suojakeinot toiminnasta aiheutuviin riskeihin nähden riittäviä ja miten sääntelyä tulisi tältä osin jatkossa kehittää. Automaattisen päätöksenteon suojakeinot kiteytyvät oikeuteen vaatia ihmisen osallistumista tietojen käsittelemiseen, oikeuteen esittää kantansa, oikeuteen saada selvitys päätöksestä ja siihen johtaneesta arvioinnista sekä oikeuteen riitauttaa päätös. Nämä suojakeinot kuitenkin eroavat toisistaan, riippuen tarkasteltavasta sääntelystä. (Automaattista) luottopäätöstä koskeva sääntely on tähän asti pohjautunut yleiseen tietosuoja-asetukseen sekä kuluttajansuojasääntelyyn, erityisesti EU:n kuluttajaluottodirektiiviin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan erityisesti marraskuussa 2023 voimaantullutta toista kuluttajaluottodirektiiviä, joka aiempaa versiotaan laajemmin säätää nimenomaan automaattisesta tietojenkäsittelystä luotonannon yhteydessä. Maailman ensimmäinen tekoälysäädös EU:n tekoälyasetus tuo oman lisäkerroksensa automaattista luottopäätöksentekoa koskevaan sääntelyyn. Tekoälyasetus muun muassa edellyttää suuririskisiksi luokiteltavilta tekoälyjärjestelmiltä, joita käytetään arvioitaessa luonnollisten henkilöiden luottopisteytystä tai luottokelpoisuutta, erityistä ihmisvalvontaa, mikä osaltaan vaikuttaa kokonaisuuteen. Tutkielmassa läpikäydään näiden edelle mainittujen sääntelyiden yhtäläisyyksiä, eroavaisuuksia ja ristiriitaisuuksia, ja esitetään, miten ensinnäkin ei vielä tutkielman kirjoittamishetkellä sovellettavaa oikeutta olevia toista kuluttajaluottodirektiiviä ja tekoälyasetusta tulisi tulkita ja toisaalta tätä vanhempia sääntelyitä ja koko sääntelyverkostoa kehittää, jotta riittävän suoja kuluttajan perusoikeuksien, erityisesti syrjinnän ehkäisemisen, osalta automatisoidussa luotonannossa toteutuu.
-
(2023)Tutkielmassa tarkastellaan EU:n tietosuoja-asetuksen asettamia edellytyksiä automaattiselle päätöksenteolle ja verrataan näitä kansalliseen terveydenhuollon sääntelykehikkoon. Tutkielmassa tunnistetaan tekoälyn käyttöönotolle ennakoivassa palveluntarjonnassa terveydenhuollossa liittyviä riskejä esimerkiksi yhdenvertaisuuteen, oikeusturvaan ja henkilötietojen suojaan liittyen. Näihin teemoihin liittyvää sääntelyä on runsaasti sekä EU-oikeuden, kansallisen oikeuden, että kansainvälisen oikeuden kentällä. Tutkielmassa esitetään, että tekoälypohjaisten järjestelmien käyttöönotto terveydenhuollon palveluntarjoamiseen edellyttäisi erityissääntelyä, joka huomioisi säännöskokonaisuuden, tekoälyjärjestelmien erityisen luonteen sekä erityiset riskit terveydenhuollon kontekstissa. Tutkielmassa tuodaan esille sääntelyn soveltumattomuus tekoälypohjaisten ratkaisujen ongelmien ehkäisyssä. Lopputuloksena muodostetaan kuvaus siitä, millaisilla juridisilla ratkaisuilla tekoälyjärjestelmien käyttö olisi mahdollista terveydenhuollon palveluiden tarjoamisessa ennaltaehkäisevän terveydenhuollon tavoitteiden ja siitä seuraavien kustannushyötyjen saavuttamiseksi. Näiden sääntelyratkaisujen ytimessä on niissä määritellyt suojakeinot rekisteröityjen oikeuksien suojaamiseksi. Tutkielmassa tarkastellaan yksilön itsemääräämisoikeuteen ja ihmisen interventioon nojaavien suojakeinojen toimivuutta tekoälyratkaisujen käyttöönotossa. Tietosuojajuridiikan itsemääräämisoikeutta ja tiedonsaantioikeuksia korostavaa kehystä verrataan kansalliseen lääkintäoikeuden perinteeseen potilaiden itsemääräämisoikeudesta, sekä kansalliseen terveydenhuollon oikeussuojajärjestelmään.
-
Syrjivyyden tunnistettavuus luonnollisia henkilöitä koskevan algoritmisen päätöksenteon yhteydessä (2022)Tutkielmassa analysoin algoritmisen päätöksenteon mahdollisesti sisältävän piilevän syrjivyyden tunnistamisen haasteita päätöksenteon kohteena olevan henkilön näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkielmassa arvioin sitä, millä tavoin algoritmisessa päätöksenteossa hyödynnettävissä koneoppimiseen perustuvissa tekoälyjärjestelmissä voi ilmetä syrjivyyttä. Tutkimuksen keskeinen kysymys on se, onko läpinäkyvyyden ja avoimuuden kautta ylipäänsä mahdollista luoda riittävä ymmärrys syrjivyydestä päätöksenteon kohteena olevalle henkilölle, jotta tämän olisi mahdollista reagoida asiaan. Tutkielmassa käytetään useita eri oikeustieteellisessä tutkimuksessa sovellettavia metodologioita, joista keskeisin on tietosuojaoikeuden ja hallinto-oikeuden osa-alueiden systematisointiin perustuva lainopillinen menetelmä. Tutkielma sisältää myös analyyttisen oikeustieteen menetelmän mukaista tutkimusta. Tutkielma sisältää elementtejä myös oikeus- ja yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta, sillä tutkielmassa analysoidaan oikeutta sen yhteiskunnallisessa kontekstissa. Tutkielman olennainen havainto on se, että algoritmisen päätöksenteon syrjivyys voi saada alkunsa eri tavoin päätöksenteossa: kyseeseen saattaa tulla yhteiskunnassa vallitsevien epäkohtien tahaton hyödyntäminen tekoälyjärjestelmissä tai tarkoituksellinen toiminta, jossa päätöksenteossa hyödynnetään sellaisia valintoja, jotka johtavat syrjintään. Tästä seuraa, että syrjivyyden tunnistamista tulee lähestyä tapauskohtaisesti. Ongelmallisemmaksi muodostuu korrelaatiosuhteisiin perustuvan päätöksenteon luoma niin sanottu piilevä syrjintä, jota ei käytännössä ole mahdollista tunnistaa järjestelmän mustan laatikon sisältä. Tällöin hallinnon algoritmisen päätöksenteon syrjivyyden tunnistamista koskevan keskustelun osalta erityishuomion tulisi kiinnittyä tällaisten päätöksentekojärjestelmien riskien asianmukaiseen hallintaan.
-
(2023)Suuri määrä vuonna 2019 myönnettyjä ajolupia on vanhentumassa 2024 vuoden aikana ja luvan myöntämis-prosessi saattaa ruuhkautua, kun taksinkuljettajat hakevat lupien uusimista. Päätösautomaatio nähdään ylei-sesti hallintoa tehostavana työkaluna. Tutkielmassa selvitettiin, miten taksinkuljettajan ajoluvan myöntämis-prosessi voidaan automatisoida ja lupia myöntää automaatiossa ilman, että hyvän hallinnon periaatteet ja luvanhakijoiden oikeusturva vaarantuvat. Lisäksi julkisen hallinnon automaattista päätöksentekoa koskeva yleislainsäädäntö tuli voimaan 1.5.2023, joten lupaprosessin automatisoinnin arviointi tapahtuu vasta hiljat-tain voimaan tulleen lain perusteella. Tutkielmassa selvitettiin ensin taksinkuljettajan ajoluvan myöntämisen perusteet ja esteet. Tällä pyritään sel-vittämään, onko lupaprosessissa jotain sellaista, mikä saattaisi estää lupaprosessin automatisoinnin. Taksinkul-jettajan ajoluvan myöntämiseen sisältyy viranomaisen harkintavaltaa tilanteissa, joissa joudutaan arvioimaan luvanhakijan soveltuvuutta toimia taksinkuljettajana hänen rikostaustansa takia, sekä tilanteissa, joissa arvioi-daan, onko luvan uusijan kannalta kohtuutonta evätä luvan uusiminen luvan voimassaolon aikana tehtyjen rikosten takia. Tämän jälkeen tutkielmassa kartoitettiin lupaprosessin automatisoinnin kannalta keskeisten hyvän hallinnon periaatteiden asettamia vaatimuksia lupaprosessin automatisoinnille sekä muita luvanhakijan oikeusturvan kannalta oleellisia huomioitavia asioita. Tutkielmassa käsiteltiin lupa-asioiden automatisoinnin näkökulmasta lainalaisuus- ja kuulemisperiaatteita, oikeusturvan varmistumista, virkavastuun kohdentumista, viranomaisen harkintavaltaa ja rekisteröidyn oikeuksia. Lopuksi tutkielmassa peilattiin taksinkuljettajan ajoluvan myöntämisen edellytyksiä ja esteitä edellä mainittui-hin hallintoa ohjaaviin periaatteisiin. Tämän tarkoituksena oli selvittää, miten taksinkuljettajan ajoluvan myön-täminen voidaan automatisoida. Tutkielmassa huomioitiin erityisesti ajoluvan myöntämiseen sisältyvän viran-omaisen harkintavallan suhde automaatioon ja harkintavallan oleellisuus osana luvan myöntämisen kriteerei-tä. Tutkimuksen tuloksena taksinkuljettajan ajoluvan automatisoinnille pystyttiin esittämään kaksi vaihtoehtoista automatisoinnin tapaa. Ensimmäisessä tavassa lupaprosessi automatisoitaisiin osittain. Harkintavaltaa sisältävät päätökset siirrettäisiin ihmiskäsittelijälle automaattisen päätöksentekojärjestelmän käsitellessä muut päätök-set. Toisessa mahdollisessa tavassa lupaprosessi automatisoitaisiin kokonaan, jolloin taksinkuljettajan ajoluvan myöntämistä koskevaa sääntelyä muutettaisiin poistamalla viranomaisen harkintavalta päätöksestä. Näistä vaihtoehdoista ensimmäinen on kuitenkin helpommin toteutettavissa ja vastaa paremmin lainsäätäjän tarkoi-tusta taksinkuljettajan ajoluvan myöntämisen vaatimuksille.
-
(2022)Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten perusteluvelvollisuus osana oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusta suhteutuu hypoteettiseen tekoälytuomariin. Tarkastelu kohdistuu erityisesti siihen, sisältyykö perusteluvelvollisuuteen sellaisia tekijöitä, jotka ovat vain ihmistuomarin täytettävissä. Toisin sanoen tutkielmassa kysytään, sisältyykö oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin perusteluvelvollisuuden osatekijän tarkastelun perusteella tuomarin ihmisyyden vaatimus. Tutkimuskysymykseen vastataan tulkitsemalla ja systematisoimalla oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja perusteluvelvollisuuden tarkempaa sisältöä suhteessa tekoälytuomariin. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin avoimen luonteen vuoksi tarkempaa sisältöä selvitetään erityisesti perusteluvelvollisuuden funktioiden sekä ymmärrettävyyden arvon ja oikeudenmukaisuuden tunnun käsitteen kautta. Tekoälytuomarin mahdollisuuksia täyttää perusteluvelvollisuuden vaatimukset arvioidaan suhteessa tekoälyn keskeisiin toimintamenetelmiin, datapohjaisiin ja mallipohjaisiin tekoälymenetelmiin. Tarkastelussa havaitaan, että luonnollisen kielen ja ohjelmointikielen väliset erot sekä perusteluvelvollisuuden ulottuminen tekoälymenetelmän toimintaperiaatteisiin ovat keskeisiä kysymyksiä perusteluvelvollisuuden täyttämisessä tekoälytuomarin näkökulmasta. Perusteluvelvollisuuden ulottuvuuden ongelmien huomataan liittyvän laajempiin läpinäkyvyyden ja selitettävyyden ihanteisiin sekä niiden haasteisiin. Vastauksena tutkimuskysymykseen esitetään, että perusteluvelvollisuus tai oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus eivät näyttäisi sisältävän vaatimusta tuomarin ihmisyydestä. Tekoälytuomariin kuitenkin tunnistetaan kohdistuvan jonkinlainen ihmiskontrollin tai ihmistoimijuuden vaatimus kuten tekoälymenetelmiin ja automatisoituihin toimintoihin laajemminkin. Ihmistoimijan tarvetta perustellaan esimerkiksi Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston tekoälyä koskevissa asiakirjoissa tekoälyn valvonnalla. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin havaittu, että ihmistoimija ei pysty käytännössä toteuttamaan sille annettua valvontatehtävää. Sen sijaan tutkielman perusteella vaikuttaisi siltä, että ihmistoimijuudella olisi merkittävä rooli tekoälytuomarin toiminnan legitimoinnissa.
-
(2021)Julkishallinnon digitalisaatio ja erityisesti automaattinen päätöksenteko osana sitä ovat asettaneet hallinto-oikeuden ja sen tutkimuksen entistä kiinteämpään vuorovaikutukseen muiden oikeudenalojen kanssa. Julkisoikeuden ja yksityisoikeuden rajan suhteellistuessa automaattisen päätöksenteon oikeustieteellinen tutkimus sisältää sen eri vaiheista riippuen useiden eri oikeudenalojen tutkimusperinteen piiriin kuuluvia aspekteja. Tutkittaessa julkishallinnon automaattista päätöksentekoa hallinto-oikeudelliseen tutkimusnäkökulmaan tulee täten olennaisia elementtejä muun muassa valtiosääntöoikeudesta, immateriaalioikeudesta ja oikeusinformatiikasta. Yleisen tietosuoja-asetuksen (2016/679, TSA) 13 (2) (f) ja 14 (2) (g) artikloissa asetetaan rekisteröidyn suojaamiseksi rekisterinpitäjälle velvollisuus antaa sekä vastaavasti 15 (1) (h) artiklassa rekisteröidylle oikeus saada merkitykselliset tiedot käsittelyyn liittyvästä logiikasta samoin kuin kyseisen käsittelyn merkittävyydestä ja mahdollisista seurauksista rekisteröidylle. Tutkielma käsittelee ensinnäkin merkityksellisten tietojen käsitteen sisältöä. Tutkielmassa todetaan EU-oikeuden teleologiseen tulkintaan perustuen, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa käytetyn merkityksellisten tietojen käsitteen edellyttää rekisteröidyn oikeuksien kannalta parempaa läpinäkyvyyttä kuin ennen yleistä tietosuoja-asetusta voimassa olleen henkilötietodirektiivin (95/46/EY) 12 artiklan vastaava säännös. Merkityksellisten tietojen käsitettä on täten tulkittava niin, että TSA 13 (2) (f), 14 (2) (g) ja 15 (1) (h) artikloissa asetettu vaatimus on täytetty, kun rekisteröidylle on sekä annettu käsittelyn kannalta merkitykselliset tiedot ja hän on myös kohtuudella voinut ymmärtää ne. Tutkielmassa on lisäksi tutkittu sitä, millä tavoin julkishallinnon automaattisen päätöksentekojärjestelmän kehittänyt yksityinen ohjelmistokehittäjä voi pyrkiä rajaamaan rekisteröidylle annettavia merkityksellisiä tietoja sillä perusteella, että ne ovat ohjelmistokehittäjän liikesalaisuuksia. Tutkielman näkökulmana on erityisesti ollut yleisen tietosuoja-asetuksen 13 (2) (f), 14 (2) (g) ja 15 (1) (h) artiklojen sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, JulkL) 24.1 §:n 20 kohdan välinen normikollisio. Tutkielmassa havaitaan, että normikollision ratkaiseminen riippuu rekisteröidyn mahdollisesta asianosaisasemasta, jolloin liikesalaisuussuoja voidaan turvata joko asianosaisjulkisuuteen liittyvän vaitiolovelvollisuuden ja hyväksikäyttökiellon turvin, tai vastaavasti yksityisoikeudellisella salassapitositoumuksella, mikäli rekisteröity ei ole asianosaisasemassa. Tällöin ohjelmistokehittäjän käytössä ovat mahdollisessa oikeudenloukkaustilanteessa liikesalaisuusdirektiivin (2016/943) ja siitä johdetun kansallisen lain eli liikesalaisuuslain (595/2018) mukaiset oikeussuojakeinot. Viimeiseksi tutkielmassa on käsitelty vastaavaa normikollisiota valtiosäännön tasolla, jolloin kyseeseen ovat tulleet Suomen perustuslain (731/1999, PL) 10.1 §:ssä turvattu henkilötietojen suoja ja 15.1 §:ssä turvattu omaisuudensuoja. Tutkielman näkökulma keskittyy tältä osin erityisesti saksalaisen oikeusteoreetikon Robert Alexyn kehittämään teoriaan perusoikeuksista periaatteina ja optimointikäskyinä. Tällöin periaateluontoisia perusoikeuksia voidaan soveltaa eriasteisesti kunkin soveltamiskonteksti ja tapauksen tosiseikasto huomioiden erotuksena sääntöluonteisten oikeusnormien jyrkkään dikotomiaan. Näin ollen periaateluontoisille perusoikeuksille ei voida asettaa etusijajärjestystä. Alexyn teoriassa on kuitenkin mahdollista hahmottaa perusoikeuksien keskinäisille suhteille suuntaa-antavia prima facie -etusijoja yleisiin olosuhteisiin ja soveltamiskontekstiin perustuen. Tutkielmassa esitetään, että PL 10.1 §:ssä turvatun henkilötietojen suojan ja vastaavasti liikesalaisuuksien PL 15.1 §:n nojalla nauttiman omaisuudensuojan periaatekollisiossa julkishallinnon automaattisen päätöksenteon soveltamiskontekstissa prima facie -etusija tulee antaa henkilötietojen suojalle pohjautuen sen välittömämmin luonnollista henkilöä turvaaviin tarkoitusperiin sekä yksilön oikeusturvanäkökohtiin. Optimointikäskyluonne edellyttää kuitenkin, että liikesalaisuuksien nauttimaa omaisuudensuojaa rajoitetaan niin vähän kuin mahdollista. Lisäksi tutkielmassa esitetyn näkökannan mukaan tämän soveltamiskontekstin prima facie -etusija on ehdollinen sille, että yksittäistapauksessa voidaan paikantaa riittävät oikeudelliset mekanismit, joilla poistetaan liikesalaisuuden haltijan omaisuuteen kohdistuvat, henkilötietojen suojasta johdettujen oikeuksien käytöstä johtuvat epäedulliset vaikutukset. Lopuksi on kuitenkin syytä korostaa prima facie -etusijan olevan aina vain suuntaa-antava etusijajärjestys. Näin ollen lopullinen optimointikäskyn toteutus ja punninta eri periaateluontoisten perusoikeuksien välillä tapahtuu yksittäistapauksessa in casu.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan sitä, soveltuvatko turvapaikkapäätösten automatisointi harkintavallan näkökulmasta. Lainsäädäntöhankkeissa sekä viranomaisten keskusteluissa on tuotu vahvasti esille se, etteivät turvapaikkapäätökset sovellu automatisoinnin piiriin, koska ne ovat laajaa harkintavaltaa sisältäviä päätöksiä. Tutkielmassa on tarkoitus haastaa tätä näkemystä ja saada vastauksia, joiden avulla yleinen olettamus joko pystytään vahvistamaan oikeaksi taikka sitten kumoamaan. Tutkielman lähtökohtaisena metodina on lainoppi. Tarkoitus on pohtia turvapaikkapäätöksiä eri näkökulmista kuitenkin lainsäädännön osoittamin reunaehdoin. Tutkielmassa osoitetaan se, että harkintavalta on monialainen ja haastava käsite. Lisäksi on tuotu esille se, että myös turvapaikkapäätökset ovat moninaisia ja selkeää linjausta ei voida heti tehdä. Päätöksentekoprosessi sisältää osa-automatisoinnille sopivia kehityskohteita, mutta yleisesti ottaen turvapaikkapäätöksien automatisointi on haastavaa ja joissain tilanteissa jopa mahdotonta. Osaltaan tutkielma päätyy samaan lopputulokseen siitä, etteivät turvapaikkapäätökset sovellu automatisoinnin piiriin, mutta osaltaan pystymme tämän väitteen myös kumoamaan.
-
(2021)Tutkielmassa tarkastellaan, miten vastuu julkisen vallan käytöstä toteutuu automaattisen päätöksenteon yhteydessä. Lainsäädäntöhankkeissa ja oikeustieteellisessä keskustelussa julkishallinnon päätösautomaatioon liittyviä vastuukysymyksiä on arvioitu ensisijaisesti virkavastuun kohdentamisen näkökulmasta. Kysymys virkavastuun toteuttamisesta tuo kuitenkin esiin vastuusääntelyn taustalla piilevän jännitteen ihmistoimijuuteen perustuvan vastuun ja automaattisen päätöksenteon välillä. Tämän jännitteen vuoksi virkamiehen henkilökohtainen virkavastuu ei välttämättä ole toteutettavissa automaattisen päätöksenteon yhteydessä. Siksi ratkaisuja automaattisen päätöksenteon vastuuongelmiin on etsittävä ennen kaikkea viranomaiseen kohdistuvista vastuumuodoista. Tutkielman metodologisena lähtökohtana on lainoppi, mutta tarkastelu sisältää myös vastuuteoreettista analyysia. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii teknologian tutkimuksessa käytetty vastuukuilun (responsibility gap) käsite sekä jaottelu vastuun eri lajien välille. Työssä analysoidaan, miten ja millä edellytyksillä rangaistusvastuu, korvausvastuu, prospektiivinen vastuu ja answerability-tyyppinen perusteluvastuu voivat toteutua automaattisen päätöksenteon yhteydessä. Eri vastuumuotojen toteutumista arvioidaan suhteessa hallinnon asiakkaan oikeusturvaan sekä julkisen vallan käytön legitimiteettiin. Tutkielmassa osoitetaan, että automaattisen päätöksenteon vastuuongelmat liittyvät ennen kaikkea virkamiehen rikosoikeudellisen virkavastuun toteuttamiseen. Perustuslain 118 §:n vaatimus virkavastuun kattavuudesta voi automaattisen päätöksenteon yhteydessä joutua ristiriitaan rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvän epätäsmällisyyskiellon ja syyllisyysperiaatteen kanssa. Kompensaatiovastuu toteutuu julkisyhteisön vahingonkorvausvastuun kautta, mutta käytännössä vahingonkorvausoikeudellinen sääntely saattaa rajoittaa yksilön mahdollisuuksia saada vahingonkorvausta automatisoidussa päätöksenteossa tapahtuneista virheistä. Muita vastuun muotoja puolestaan voidaan toteuttaa viranomaiseen kohdistuvilla vastuujärjestelyillä sekä automaattisiin päätöksentekojärjestelmiin kohdistuvalla sääntelyllä.
-
(2020)Julkishallinnon automatisointi on noussut viime vuosina hallinto-oikeudellisen keskustelun keskiöön. Suomessa oikeusministeriö selvittää tarvetta säännellä automaattista päätöksentekoa yleislailla, ja automaattisen päätöksenteon ongelmakohtiin julkista valtaa käytettäessä ovat kiinnittäneet huomiota niin perustuslakivaliokunta, ylimmät laillisuusvalvojat kuin oikeustieteen tutkijatkin. Samanaikaisesti myös Euroopan unionin (EU) yleisen tietosuoja-asetuksen (TSA) 22 artikla pitää sisällään automaattista päätöksentekoa koskevaa sääntelyä. Viranomaisessa sovellettuna TSA 22 artikla voidaankin tulkita hallintomenettelynormiksi, joka määrittää viranomaisen toimivallan ja menettelymuodot automaattisen päätöksenteon saralla. Asetelma pitää sisällään toimivaltajännitteen, sillä Euroopan unionille ei ole annettu toimivaltaa harmonisoida jäsenvaltioiden viranomaisia koskevia hallintomenettelysäännöksiä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, antavako Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEUT) 16 artikla sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (PeOK) 8 artikla Euroopan unionille toimivallan säännellä viranomaisen menettelyä automaattisessa päätöksenteossa. Toisekseen tutkielma pyrkii selvittämään, missä laajuudessa muut EU-perusoikeudet turvaavat yksilön menettelyllisiä oikeusturvatakeita automaattisessa päätöksenteossa. Tutkielma on luonteeltaan lainopillinen tutkimus Euroopan unionin oikeudesta. Jäsenvaltion viranomaisen toiminnan osalta tutkielma käyttää esimerkkeinä myös suomalaisia säännöksiä, sillä tutkielma pyrkii tuomaan EU-oikeudellisen näkökulman nimenomaan Suomessa käynnissä olevaan keskusteluun julkishallinnon automaattisesta päätöksenteosta. Tutkimuskohteena ovat Euroopan unionin perussopimukset, Euroopan unionin perusoikeuskirja sekä Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus. PeOK 8 artiklan tulkinnassa merkitystä saa myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 8 artiklaa (oikeus nauttia yksityisyyden ja perhe-elämän kunnioitusta) koskeva oikeuskäytäntö. Euroopan unionin oikeusperusta henkilötietojen suojan alalla on SEUT 16 artikla, jonka laajuus määräytyy viime kädessä henkilötietojen suojaa koskevan PeOK 8 artiklan mukaisesti. Vaikka automaattista päätöksentekoa ei mainita kummankaan artiklan sanamuodossa, soveltuu automaattisen päätöksenteon sääntely hyvin yhteen PeOK 8 artiklan menettelylliseen luonteen ja henkilötietojen suojaan liittyvän tiedollisen itsemääräämisoikeuden ulottuvuuden kanssa. Lisäksi EIT on EIS 8 artiklaa koskevassa vakiintuneessa oikeuskäytännössään katsonut, että yksilön EIS 8 artiklassa vahvistettujen oikeuksien toteutuminen edellyttää myös menettelyn asianmukaisuutta viranomaisessa, vaikka EIS:ssa ei varsinaista hyvää hallintoa koskevaa artiklaa olekaan. Edellä mainitusta huolimatta automaattista päätöksentekoa koskeva TSA 22 artikla on soveltamisalaltaan hyvin suppea, ja sen sisältämästä lähtökohtaisesta automaattisen päätöksenteon kiellosta voidaan poiketa monella perusteella. Jäsenvaltion viranomaistoimintaa koskee erityisesti TSA 22 (2) (b) artikla, jonka mukaan automaattisia päätöksiä voidaan tehdä, mikäli näin on erikseen säädetty jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa vahvistetaan myös asianmukaiset toimenpiteet yksilön oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojelemiseksi. Tietosuoja-asetuksessa ei kuitenkaan täsmennetä, mitä nämä asianmukaiset toimenpiteet pitävät sisällään, jolloin EU jättää kansallisille lainsäätäjille varsin vapaat kädet. Toki esimerkiksi yhdenvertaisuutta ja syrjintäkieltoa koskevista PeOK 20 ja 21 artikloista sekä EU-oikeudellisen hyvän hallinnon periaatteesta voidaan johtaa julkishallinnollisen automaattisen päätöksenteon menettelyn laatua koskevia vähimmäisvaatimuksia. Tutkielman johtopäätös on, että yksilön menettelylliset oikeusturvatakeet automaattisessa päätöksenteossa ovat jääneet EU-oikeudessa toisarvoiseen asemaan, vaikka EU:lla olisi toimivaltaa säännellä automaattista päätöksentekoa laajemminkin. Tämän voi otaksua johtuvan siitä, että jäsenvaltion menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaate ohjaa yhä EU-lainsäätäjän toimintaa hallinnollisen integraation saralla. Samanaikaisesti sisämarkkina-argumentaatioon perustuva materiaalisen lainsäädännön harmonisointi ei kuitenkaan näyttäisi olevan EU-lainsäätäjälle ongelma, mikä osaltaan kertoo siitä, että perus- ja ihmisoikeuksien toteuttaminen on Euroopan unionin tärkeysjärjestyksessä vasta toisella sijalla taloudellisten intressien jälkeen. Samalla kuitenkin henkilötietojen suojalla on EU-perusoikeutena vahva asema, mikä kertonee EU-perusoikeuksien välisestä hierarkiasta. Tässä mielessä henkilötietojen suojaan sisältyvien yksilön oikeusturvaa koskevien menettelyllisten elementtien vahvistaminen olisi omiaan parantamaan yksityisen menettelyllistä perusoikeussuojaa Euroopan unionissa.
Now showing items 1-10 of 10