Browsing by Subject "aviovarallisuusoikeus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2022)Tutkielman keskiössä ovat aviovarallisuusasetuksen ja perintöasetuksen sovellettavaa lakia, lainvalintaa ja toimivaltaa koskevien säännösten systematisointi ja yhteensopivuus keskenään. Aihetta tarkastellaan kansainvälisen yksityisoikeuden, EU-oikeuden sekä Suomen lainsäädännön näkökulmasta. Tutkielman keskiöön asettuu asetusten säännösten systematisointi ja vertailu toisiinsa nähden. Toimivallan osalta keskitytään toimivaltaa koskeviin pääsääntöihin ja yhdyskohtiin asetusten välillä ja kysymykseen tulevat myös aviovarallisuusoikeuden ja perintöoikeuden kategorioiden yhdistämisen ongelmakohdat. Aviovarallisuusoikeus ja perintöoikeus ovat usein yhteydessä toisiinsa ja niitä sovelletaan aina yhdessä esimerkiksi avioliitossa kuolleen henkilön perintöä ja avio-oikeuden alaisen omaisuuden jakamista koskevassa asiassa. EU:ssa ovat tulleet voimaan perintö- ja aviovarallisuusasetus, joiden mukaan määräytyy muun muassa perimykseen tai aviovarallisuussuhteisiin soveltuva laki tai asian toimivaltainen tuomioistuin. Asetusten soveltamisen kohdalla on unionin jäsenvaltioiden kohdalla eroja, koska aviovarallisuusasetusta sovelletaan vain osassa EU-maita. Molemmat asetukset ovat voimassa Suomessa. Tutkielmassa pyritään vastaamaan ennen kaikkea kysymyksiin, millaisiin ratkaisuihin asetuksissa on toimivallan ja sovellettavan lain osalta päädytty? Kun asetuksia sovelletaan yhdessä, mitä ongelmia siitä voi seurata? Millaisia mahdollisuuksia kansainvälisen liittymän sisältävässä avioliitossa puolisoilla on suunnitellessaan perimystä tai aviovarallisuussuhteita? Kansainvälisen yksityisoikeuden tavoitteena voidaan lähtökohtaisesti nähdä, että jokainen asia ratkaistaisiin yhden normiston nojalla samassa tuomioistuimessa, ja asian tultua ratkaistuksi ratkaisu tunnustettaisiin päteväksi ja täytäntöönpanokelpoiseksi kaikkialla. Tutkielmassa huomataan, että kun näitä kahta asetusta sovelletaan yhdessä, on hyvinkin mahdollista, että asiaa ei ratkaista vain yhden normiston nojalla. Myöskään lakiviittausta koskevat säännöt eivät mahdollista asetuksien mukaisen täyden potentiaalin toteuttamista perintöasetuksen mahdollistaman tahdonautonomian suppeuden vuoksi. Tutkielmassa käydään läpi asiaan liittyvät merkittävimmät EUT:n tapaukset. Koska perintöasetus on tullut voimaan vuonna 2015 ja aviovarallisuusasetus 2019, ei näiden kahden asetuksen sovellettavuudesta yhdessä ole vielä tullut oikeustapauksia. Asetusten yhteensovittaminen ja yhdessä soveltaminen voivat aiheuttaa luonnehtimisen ja asian lopputuloksen kannalta hankalia tilanteita, joihin mitä todennäköisimmin tullaan vielä saamaan vastaukset EUT:n ennakkoratkaisumenettelyllä.
-
(2024)Kun puolisot eroavat heidän välillään toimitetaan omaisuuden ositus. Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus tasataan. Tämä tarkoittaa sitä, että enemmän avio-oikeuden alaista omaisuutta omistava puoliso joutuu luovuttamaan jotakin omaa omaisuuttaan toiselle puolisolle, jotta heillä on kummallakin osituksen jälkeen arvomääräisesti yhtä paljon avio-oikeuden alaista omaisuutta. Sitä omaisuuserää, joka varakkaamman puolison tulee tässä tarkoituksessa luovuttaa toiselle puolisolle, kutsutaan tasingoksi. Osituksen reaalisessa vaiheessa ratkaistaan se, mitä tasinkoa antavan puolison omaisuutta osoitetaan tasingoksi ja annetaan tasinkoa saavalle puolisolle. Kyse on tasingon yksilöinnistä. Tämän maisterintutkielman tutkimuskohteena on tasingon yksilöinti silloin, kun ositus toimitetaan puolisoiden välillä heidän avioliittonsa päättyessä avioeroon. Tasingon yksilöintiä tarkastellaan puolisoiden näkökulmasta. Tasingonantajan näkökulmasta katsottuna kyse on siitä, kuinka vahva on hänen AL 103.1 §:n mukainen oikeutensa päättää mitä hänen omaisuuttaan tasingon maksuun käytetään. Tasingonsaajan näkökulmasta puolestaan tarkastellaan sitä, milloin hän voi toisen puolison tahdosta riippumatta vaatia itselleen tasinkona jotakin muuta tai jotakin tiettyä tämän omaisuutta. Osituksen lähtökohtana on, että puolisot sopivat siihen liittyvistä kysymyksistä. Niinpä ensimmäiseksi selvitetään puolisoiden tasinkona luovutettavaa omaisuutta koskevan sopimusvapauden laajuutta sekä erityisesti osituksen esisopimuksessa sovitun tasinkojärjestelyn sitovuutta ja oikeusvaikutuksia. Suuremman mielenkiinnon kohteena ovat kuitenkin tilanteet, joissa puolisot eivät pääse sopuun tasinko-omaisuudesta. Riitaisan toimitusosituksen tarkastelu aloitetaan esittämällä, miten AL 103.1 §:n säännös tasingonantajan esineellistä tasinkoa koskevasta määräämisvallasta on sovitettavissa yhteen pesänjakajajärjestelmän kanssa. Tutkielman keskeisimmät kysymykset liittyvät esineellisen tasingon kohtuuttomuuteen, tasingonsaajan asumisintressiin ja tasingonantajan oikeuteen suorittaa tasinko rahana. Esineellisen tasingon kohtuuttomuuden osalta arvioidaan sitä, onko pesänjakajan mahdollista antaa osituksessa merkitystä sille, että tasingonantajan ehdottoman omaisuuden luovuttamista tasinkona voidaan pitää tasingonsaajan kannalta kohtuuttomana. Lisäksi selvitetään esineellisen tasingon kohtuuttomuuden edellytyksiä sekä sitä, milloin niiden voidaan katsoa olevan käsillä niin että pesänjakajan ei tule määrätä tasinkoa tasingonantajan tahdon mukaisesti. Tasingonsaajan asumisintressillä viitataan hänen perusteltuun tarpeeseensa saada jäädä asumaan puolisoiden yhteisenä kotina käyttämään asuntoon. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, voiko pesänjakaja tällä perusteella torjua tasingonantajan tasinkoehdotuksen ja osoittaa yhteisenä kotina käytetyn asunnon tasingoksi. Pääsääntöisesti tasingonsaajalla ei ole esinekohtaista oikeutta mihinkään toisen puolison omaisuuteen. Kuitenkin asumisoikeuslain 65 §:ssä on säädetty enemmän asunnon tarpeessa olevan puolison oikeudesta vaatia osituksessa itselleen asumisoikeus, jonka nojalla hallittua asuntoa on käytetty puolisoiden yhteisenä kotina. Tutkielmassa arvioidaan erityisesti oikeustilaamme omistusasuntojen osalta niin de lege lata kuin myös de lege ferenda. Lisäksi huomiota kiinnitetään siihen, miten asunnon osoittamiseen tasingoksi vaikuttaa se, että asunto on puolisoiden yhdessä omistama. AL 103.1 §:ssä on säädetty tasingonantajan rahasuoritusvaltuudesta. Sen nojalla tasingonantajalla on oikeus suorittaa tasinko jopa avio-oikeuden ulkopuolisilla rahavaroillaan. Tutkielmassa selvitetään sitä, kuinka vahva on tasingonantajan oikeus suorittaa tasinko rahavaroin. Oikeuskirjallisuudessa on toisinaan katsottu, että tasingonantajalla olisi tähän ehdoton oikeus. Niinpä on tarpeellista arvioida erikseen pesänjakajan mahdollisuuksia torjua tasingonantajan tarjoamaa rahasuoritusta.
Now showing items 1-2 of 2