Browsing by Subject "blockchain"

Tässä tutkielmassa perehdytään EU:n datatalouden sääntely-ympäristöön. Olemme keskellä digitaalista vallankumousta, joka on yli kahden vuosikymmenen intensiivisen kryptografian ja hajautetun tiedonkäsittelyn tutkimuksen tulos. Kehitys on synnyttänyt uraauurtavan teknologian: lohkoketjun. Lohkoketjuteknologia on hajautettu pääkirjajärjestelmä, joka mahdollistaa transaktioiden turvallisen ja muuttumattoman kirjaamisen tietoverkossa. Lisäksi lohkoketju helpottaa uusien hallintojärjestelmien luomista hajautettujen organisaatioiden avulla, jotka pystyvät toimimaan itsenäisesti tietokoneverkossa ilman ihmisen väliintuloa. Nämä innovatiiviset sovellukset ovat johtaneet vertailuihin lohkoketjun ja internetin välillä, mikä on taas ruokkinut ennusteita siitä, että tämä teknologia häiritsee keskitettyjen viranomaisten vaikutusvaltaa. Vastatakseen yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin EU on ottanut käyttöön uuden toimintasuunnitelman, jonka tavoitteena on säännellä digitaalisia sisämarkkinoita. Lähtökohtana tässä tutkielmassa tarkastellaan uusia sääntelyjärjestelmiä ja esitellään lohkoketjuteknologioiden pääpiirteet (tunnetaan myös nimellä Distributed Ledger Technologies eli hajautetut kirjanpitoteknologiat), sekä tarkastellaan samalla niitä konkreettisia haasteita, joita tämä teknologia asettaa lainvalvonnalle. Sen jälkeen siirrytään kolmeen tapaustutkimukseen sääntely- ja käyttöesimerkkeinä. Ensimmäisessä tapaustutkimuksessa keskitytään lohkoketjun ja yleisen tietosuoja-asetuksen yhteensopivuuteen. Lohkoketjujen rakenne itsessään asettaa merkittäviä haasteita yhteensopivuudelle GDPR:n kanssa. Tämä johtuu lohkoketjuun tallennettujen tietojen muuttumattomuudesta, joka onkin yksi lohkoketjun keskeisistä ominaisuuksista. Toisessa tapaustutkimuksessa valotetaan sitten sitä, miten lohkoketjujärjestelmää voidaan hyödyntää immateriaalioikeuden yhteydessä, esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuksien rekisteröinnissä. Kolmannessa tapaustutkimuksessa tarkastellaan, miten lohkoketjua ja NFT:tä voidaan hyödyntää luovalla alalla, ja esitetään suosituksia havaittuihin haasteisiin.

Tutkielma tarkastelee todistelutarkoituksessa laadittuja lohkoketjupohjaisia sähköisiä todisteita ja erityisesti niiden hyödynnettävyyttä tavaramerkkien tosiasiallisen käytön osoittamisessa. Aluksi tutkielmassa tarkastellaan lohkoketjuteknologiaa ja sähköisiä todisteita koskevia peruslähtökohtia. Näiden sisäistäminen avaa teknologian ja oikeuden välisen vuoropuhelun, jonka hahmottaminen nähdään tutkielmassa keskeisenä. Jotta oikeudellisen menettelyn osapuolilla olisi kuitenkin intressi turvautua sähköisiin todisteisiin, on heidän voitava luottaa siihen, että esimerkiksi myös lohkoketjupohjaisille todisteille annetaan johdonmukaisesti todistusarvoa ja että tällaiset todisteet voivat siten aidosti vaikuttaa menettelyn lopputulokseen. Tutkielmassa tarkastellaankin lohkoketjupohjaisten todisteiden hyväksyttävyyttä ja laillisuutta. Tutkielmassa päädytään perustellusti johtopäätökseen, että markkinatoimijat eivät voi täysimääräisesti luottaa lohkoketjupohjaisiin todisteisiin oikeuksiin pääsyssä. Tämä siitä huolimatta, että Euroopan neuvoston mukaan sähköisiä todisteita ei tulisi syrjiä muun tyyppisiin todisteisiin nähden: kaikki tekniikat, jotka mahdollistavat informaatiosisällön aitouden, tarkkuuden ja eheyden toteamisen, olisi oltava hyväksyttäviä. Tutkielman toisen esikysymyksen osalta tarkastellaan tavaramerkin tosiasiallista käyttöä oikeusilmiönä. Tällöin keskeistä on myös eräiden menettelyllisten seikkojen arvioiminen. Se, miten ja millä tavalla tavaramerkin tosiasiallinen käyttö konkreettisesti nimittäin osoitetaan, on myös toimitettavien todistusten näkökulmasta keskeistä. Tarkastelulla suljetaan pois etenkin prosessuaalisia esteitä ja arvioidaan lohkoketjutodisteisiin liittyviä tarkoituksenmukaisuusnäkökohtia näissä menettelyissä. Tutkielman varsinaista tutkimuskysymystä koskevassa kappaleessa arvioidaan sitä, miten lohkoketjupohjaiset todisteet voivat näyttäytyä hyödyllisenä tavaramerkin tosiasiallisen käytön osoittamisessa. Lohkoketjuteknologian mahdollistaman muuttumattomuuden merkitystä korostetaan: teknologia itsessään varmistaa, että todisteet pysyvät muuttumattomana ja väärentämättömänä aina oikeudelliseen menettelyyn asti. Tutkielmassa argumentoidaan, että lohkoketjutodisteita tulisi kohdella edellytysten täyttyessä eräänlaisesti itseään todentavina. Tutkielmassa alleviivataan myös aikaleimaominaisuuden merkitystä, joka tavaramerkin käyttöön liittyen saattaa auttaa toimitetun käyttönäytön kytkemistä tiettyyn ajalliseen hetkeen. Tutkielmassa keskeinen havainto onkin, että lohkoketjuteknologian ominaispiirteiden vuoksi lainsoveltaja voisi mahdollisesti kohdistaa harkintaansa suoremmin tallennetun datan (eli käyttönäytön) informaatiosisällön analysointiin eli käytännössä tuomari tai muun viranomainen voisi ryhtyä ratkaisemaan käsillä olevan jutun aineellisoikeudellista kysymystä. Lainsoveltajan ei tarvitsisi käyttää aikaa, ja mahdollisten teknisten asiantuntijoiden muodossa ylimääräisiä resursseja, sähköisen todisteen tuottaneen tietojenkäsittelyprosessin alkuperäisyyden ja eheyden arvioimiseen. Tutkielman lopussa tarkastellaan vaihtoehtoja lohkoketjupohjaisten todisteiden laajemmalle käyttöönotolle eurooppalaisesta näkökulmasta. Lainsoveltajien kouluttamisen lisäksi keskeinen merkitys tulee todennäköisesti olemaan erilaisten sertifikaattien, standardien ja lainsäädäntömuutosten – esimerkiksi koskien eIDAS-asetusta – hyväksymisellä, jotka tekisivät lohkoketjuun tallennettujen todisteiden hyväksyttävyydestä ja arvioinnista yhdenmukaisempaa.