Browsing by Subject "direktio-oikeus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2024)Perustuslain 2:12.1:n mukaan jokaiselle kuuluu sananvapaus, eli oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Toisaalta työntekijää sitoo lojaliteettivelvollisuus työnantajaansa kohtaan työsopimuslain 3:1 §:n toisen virkkeen mukaisesti, eli työntekijän on toiminnallaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa. Tutkielmassa pyrin selvittämään työntekijän sananvapauden suhdetta lojaliteettivelvollisuuteen, sekä systematisoimaan mitä vaatimuksia lojaliteettivelvollisuus asettaa työntekijälle tilanteessa, jossa hän haluaa esittää kritiikkiä tai muutoin työnantajaa vahingoittavan lausuman tai mielipiteen. Tutkimuksen metodina toimii lainoppi. Tutkimuksessa käy ilmi, että työntekijän sananvapauden laajuus riippuu monesta tekijästä: työntekijän asema, motiivit ja käyttäytyminen, sekä työnantajalle aiheutunut vahinko ovat kaikki keskeisiä seikkoja työntekijän toimintaa arvioitaessa. Voidaan todeta, että korkeammassa asemassa olevalla työntekijällä on korostunut lojaliteettivelvoite, jolloin häneltä voidaan odottaa uskollisempaa käytöstä työnantajaa kohtaan, kuin normaalityöntekijältä. Työntekijän oma henkilökohtainen motiivi, kuten kosto tai kauna, saa harvemmin suojaa sananvapauden rajoituksia vastaan. Mikäli viestin julkaiseminen on yleisen edun mukaista, on sananvapauden rajoitukset tuomittavampia. Sananvapaus kuuluu kuitenkin myös työntekijälle: tutkimuksessa todetaan, että työnantaja ei voi oikeudellisesti kestävällä tavalla konkretisoida TSL 3:1 §:ssä säädettyä laveaa lojaliteettivelvollisuutta laajoilla ja vapaa-aikaan ulottuvilla sananvapautta rajoittavilla määräyksillä. Työntekijän sananvapauden käytön tilanteet ovat moninaisia, ja reaalisille argumenteille voidaan antaa punninnassa painoarvoa.
-
(2020)Yritysten kilpailun kiristyminen ja kansainvälistyminen ovat heijastuneet työelämään. Nopeasti muuttuva toimintaympäristö ja sen vaikutukset työolosuhteisiin edellyttävät tilanteeseen sopeutettua muotoilua työsopimukselta, jotta työnantajan oikeus toteuttaa muutoksia työsuhteessa ei myöhemmin osoittaudu riittämättömäksi. Työnantajan oikeus teettää työntekijöillä joustavasti erilaisia työtehtäviä voidaan varmistaa kirjaamalla työsopimukseen mahdollisesti pelkän tehtävänimikkeen sisältävä laaja tehtävänkuva tai vaihtoehtoisesti työtehtävien muuttamislauseke. Työtehtävien muuttamislausekkeella tarkoitan tutkielmassani työsopimuksen ehtoa, jonka mukaan työntekijä on velvollinen suorittamaan pääasiallisten tehtäviensä lisäksi myös muita työnantajan työntekijälle osoittamia työtehtäviä. Tutkimukseni tavoitteena on selventää työtehtävien muuttamislausekkeita koskevaa oikeustilaa. Lähestymistapani tutkimustehtävään on lainopillinen. Jäsennän ja selvitän vallitsevaa oikeustilaa kartoittamalla aihetta koskevaa sääntelyä, oikeuskirjallisuutta sekä oikeuskäytäntöä. Tutkimuksessa tarkastellaan tuomioita paikoin de sententia ferenda -tyyppisesti, kiinnittäen huomiota erityisesti tuomioistuinten rooliin oikeustilan selventämisessä koskien työtehtävien muutostilanteita. Tutkimuksen lopussa esitetään de lege ferenda -suosituksia tutkimuksen johtopäätösten perusteella ja pohditaan, palveleeko nykyinen oikeustila riittävästi työsuhteen osapuolten tarpeita. Työtehtävien muuttamislauseke ilmaisee työnantajan halun säilyttää mahdollisimman laajat oikeudet määrätä työn suorittamisesta työnjohto-oikeuden nojalla. Työtehtävien muuttamislausekkeiden yleistymisessä on ongelmallista, ettei mahdollisesti kumpikaan työsuhteen osapuolista tiedä, millä tavalla lauseketta tulisi tulkita työsuhteen ehtona. Sanamuodon mukainen tulkinta voi antaa virheellisen kuvan työnantajan lähes rajoittamattomasta yksipuolisesta oikeudesta muuttaa työntekijän työtehtäviä. Työsuhteen osapuolten tiedonsaantia työsuhteen ehdoista ja niiden määräytymisen perusteista vaikeuttaa lainsäädännön pirstaleisuus. Työsopimuslaki ei juurikaan käsittele työsuhteen ehtojen määräytymistä. Siten erimielisyydet koskien työsopimuksen sisältöä ja työehtojen muuttamista joudutaan pitkälti ratkaisemaan oikeuskäytännön, yleisten oppien ja oikeuskirjallisuuden perusteella. Työntekijän oikeusturvan kannalta on keskeistä, että jo työsopimusta laadittaessa työntekijän on mahdollista saada tietää, mikä merkitys työtehtävien muuttamislausekkeella on työsuhteen ehtona. Lisäksi tulisi turvata työntekijän tiedonsaantioikeus tehtävien muutoksen perusteista muutostilanteissa.
Now showing items 1-2 of 2