Browsing by Subject "due diligence"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2020)The assumption that international law applies in cyberspace is widely accepted. In its 2013 and 2015 reports, the United Nations Group of Governmental Experts on Advancing Responsible State Behaviour in Cyberspace in the Context of International Security concluded that international law, particularly the United Nations Charter, is applicable to the use of ICTs. In recent years, several states have attributed cyber operations to other states. In practice, however, international legal framework has never been used to respond to these acts. Therefore, based on the assertation that state conduct is regulated by international legal norms, the author of this thesis aims to answer to the central research question: how international law concerning the responsibility of states for internationally wrongful acts applies and with what effect on cyber operations conducted by non-state actors? The author argues that the law of state responsibility does not provide a solution. Although at first glance, Article 8 of ILC Articles appears to be clear and settled: in order to establish state responsibility, one of the terms ‘instructions’, ‘direction’ and ‘control’ has to be established. But as the author considered the writings of international legal scholars and corresponding jurisprudence, it appeared that it has not been well-developed in the law of state responsibility and therefore is opened to misinterpretations. Thus, the answer to the research question posed at the beginning of this thesis is negative. However, for the future research, the author suggests that the principle of due diligence and state liability regime might be considered as a new perspective alongside the state responsibility regime.
-
(2021)Viime vuosien aikana yritykset ovat alkaneet kiinnittää aiempaa enemmän huomiota kilpailuoikeudellisiin vastuuriskeihin yrityskauppojen yhteydessä. Kilpailuoikeudellisilla vastuuriskeillä tarkoitetaan riskejä kilpailulainsäädännön rikkomisesta seuraavista mahdollisista yksityisoikeudellisista, julkisoikeudellisista ja muista seuraamuksista. Kilpailuoikeudellisille vastuuriskeille on tyypillistä, että ne voivat nousta taloudelliselta arvoltaan moninkertaisiksi verrattuna muihin yrityskauppariskeihin. Lisäksi kilpailuoikeudellisiin vastuuriskeihin tyypillisesti sisältyy liiketoimintaa haittaavia kielteisiä maine- ja yritysvastuuhaittoja sekä pitkäkestoisia viranomais- ja tuomioistuinprosesseja. Kilpailuoikeudellisten vastuiden erityispiirteistä johtuen kilpailuoikeudellisten vastuuriskien selvittäminen ja hallinta korostuukin yrityskauppaprosessissa. Tutkielmassa tarkastellaan kilpailuoikeuteen perustuvia vastuuriskejä yrityskaupassa huomioon otettavana seikkana erityisesti ostajan näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena onkin selvittää, miten kilpailuoikeudellista riskejä voidaan jakaa yrityskaupoissa järkevällä tavalla ottaen erityisesti huomioon markkinoiden toimintaedellytykset ja elinkeinovapauden suojaamisen. Tutkielmassa sekoittuvat niin sopimusoikeudelliset, kilpailuoikeudelliset kuin liikejuridiset näkökohdat. Tutkielman tavoitteena on ensinnäkin selvittää, millä perusteilla kilpailuoikeudellinen vastuu voi siirtyä yrityskaupan myötä ostajalle ja kuka vastaa kilpailurikkomuksesta, joka on jatkunut yrityskaupan jälkeen. Tarkastelussa otetaan huomioon kilpailuoikeudellisten vastuiden siirtymisen osalta EU:n tuomioistuimen kilpailuoikeuskäytännössä syntyneet kilpailuoikeudelliset seuraanto-opit: oikeudellinen seuraanto ja taloudellinen seuraanto. Lisäksi yrityskaupan jälkeen tehdyn tai jatketun kilpailurikkomuksen osalta tarkastelussa otetaan huomioon henkilökohtaisen vastuun periaate ja emoyhtiön vastuu tytäryhtiönsä kilpailurikkomuksista. Lisäksi tarkoituksena on selvittää mikä oikeudellinen merkitys kilpailuoikeudellisen due diligence -tarkastuksen suorittamisella on ostajalle. Kilpailuoikeudellisella due diligence -tarkastuksella tarkoitetaan tarkastusta, jonka tavoitteena on hallita ja pienentää ostajan kilpailuoikeudellisiin vastuisiin liittyviä oikeudellisia, taloudellisia ja liiketoiminnallisia riskejä. Tarkastelussa otetaan huomioon ennakkotarkastuksen sisältöön ja laajuuteen vaikuttavia seikkoja, kuten kohdeyhtiön kilpailuoikeudellinen riskiprofiili. Kilpailuoikeudellisen due diligence -tarkastuksen suorittamiseen liittyy myös olennainen kysymys siitä, miten ostaja ja tämän nimeämät oikeudelliset neuvonantajat pystyvät selvittämään liittyykö kohdeyhtiön toimintaan riskiä mahdollisista kilpailurikkomuksista. Tarkastuksessa on tyypillisesti rajatut resurssit, materiaali ja aika, jolloin ostajan on käytännössä hyvin vaikeaa tunnistaa kohdeyhtiön kilpailurikkomuksia. Vaikeutta lisää myös kilpailurikkomuksen selvittämiseen liittyvät oikeustaloustieteelliset seikat. Tarkastelussa pyritään myös selvittämään, miten ostajan riskiä kilpailuoikeudellisista vastuista voidaan pienentää sopimusoikeudellisin riskienhallintakeinoin kaupantekovaiheessa sekä muilla toimilla kaupan integraatiovaiheessa ja yrityskaupan jälkeen, ja ovatko yritysten käytössä olevat riskienhallintakeinot riittäviä ja tarpeeksi tehokkaita erityisesti ostajan näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaankin sopimusoikeudellisia riskienhallintakeinoja kilpailuoikeudellisten vastuuriskien näkökulmasta. Ostajan näkökulmasta kilpailuoikeudellisten vastuuriskien keskeisimpinä sopimusoikeudellisina riskienhallintakeinoina on pidettävä tuntemattomien riskien osalta myyjän antamia vakuuksia (representations and warranties) ja tunnistettujen riskien osalta myyjän antamia erityisiä vastuusitoumuksia (specific indemnity). Tutkielmassa arvioidaan ja vertaillaan näiden sopimusehtojen tuomaa turvaa ostajan näkökulmasta. Lisäksi tarkastellaan miten ostaja voi pienentää riskiä kilpailuoikeudellisista vastuista kaupan integraatiovaiheessa ja yrityskaupan jälkeen.
-
(2021)Under de senaste årtiondena har företagsförvärven kommit att bli allt vanligare i Finland. På företagsförvärv tillämpas som utgångspunkt köplagen om inte parterna avtalat om annat. I köplagen återfinns en riskfördelning enligt vilken säljarens upplysningsplikt är primär medan köparens undersökningsplikt är sekundär. Syftet med avhandlingen är att utreda gällande rätt beträffande den köprättsliga undersökningsplikten som ställs på en köpare vid ett företagsförvärv. Avhandlingen strävar efter att utreda huruvida man i ljuset av det rådande rättsläget kan anse att en köpare automatiskt har en ökad undersökningsplikt utan att parterna avtalat om detta separat. Vidare strävar avhandlingen efter att utreda när den ökade undersökningspliktens kan anses vara uppfylld, samt vilka faktorer som inverkar på den. I och med att ett företagsförvärv är av stor ekonomisk betydelse kan man ställa vissa objektiva krav på en köpares undersökning, varav man kan anse att en köpare har en ökad undersökningsplikt vid ett företagsförvärv. Den ökade undersökningsplikten kan i sin tur ökas ytterligare som en följd av andra subjektiva grunder. Numera är det vanligt att man i samband med ett företagsförvärv företar en företagsbesiktning (due diligence), med vilket avses undersökningar av ett målbolag. I och med att det för en företagsbesiktning inte finns några fastställda standarder, är det i grund och botten en undersökning i enlighet med köplagen. Genom att företa en företagsbesiktning kan en köpare uppfylla sin undersökningsplikt. Säljaren å sin sida kan uppfylla sin upplysningsplikt genom att förse köparen med riktiga uppgifter. Köparens undersökningsplikt kan aktualiseras på flera olika sätt. Vanligen företar köparen en frivillig undersökning, men undersökningsplikten kan även uppkomma som en följd av bland annat avtalet mellan parterna, säljarens uppmaning, köparens misstanke om fel och handelsbruk. Det kan numera anses att företagsbesiktningar blivit sådant handelsbruk att en köpare alltid vore skyldig till att företa en undersökning av målbolaget, varav man kan anse att en köpare alltid har ökad undersökningsplikt vid ett företagsförvärv. Som utgångspunkt ska köparen granska allt det material som denne förser köparen med. I tillägg till det ska köparen även granska målbolagets kärnegenskaper och sådant som är av betydelse för köparen. Omfattningen av undersökningsplikten kan påverkas av olika faktorer, såsom tiden för undersökningen samt säljarens garantier. Det anses godtagbart att en köpare kan uppfylla sin undersökningsplikt genom att företa stickprovsundersökningar. Dessa får dock inte vara alltför slumpmässiga, utan fokus i dessa bör ligga på väsentliga och riskfyllda områden. Vid ett övervägande av sådana undersökningar bör man dock ta i beaktande målbolaget, mängden och typen av material samt de tillgångar som köparen är ute efter.
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan myyjän vastuun muodostavia tekijöitä yritysostotilanteissa. Tarkastelun keskiössä ovat myyjän antamat takuut ja vakuutukset, ostajan ja myyjän asetelmat due diligence -prosessissa sekä mahdollisen yrityskaupassa olevan virheen seuraamukset ja siihen liittyvät vastuunrajoitusehdot. Yritysostotilanteissa taloudelliset intressit ovat tavallisesti suuria ja riskienhallinta on sekä myyjän että ostajan intressissä. Yrityskaupan keskiössä on osakekauppakirja, joka muodostuu osapuolten yhteisen neuvotteluprosessin myötä. Myyjän ja ostajan yhteistyö ja keskinäinen informaationvaihdanta ovat korostuneessa roolissa. Sopimusvapaus on vahva lähtökohta yrityskaupoissa. Lainsäädännöstä kauppalaki soveltuu osakekauppaan tahdonvaltaisena oikeuslähteenä. Tutkielmassa tarkastellaan sekä kauppalain soveltuvia säännöksiä että tavanomaisesti yrityskaupan osakekauppakirjassa esiintyviä sopimusehtoja. Yrityskauppojen kansainvälistyessä osakekauppakirjan niin sanottu mallipohja on muodostunut angloamerikkalaisten common law -käytänteiden perusteella. Tutkielmassa onkin otettu lähdeaineistossa huomioon Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen tuomioistuinratkaisuja. Käytännössä yrityskaupat solmitaan Suomessa kyseisten kansainvälisten sopimusehtojen pohjalta, eikä kauppalakia valita sovellettavaksi. Myyjän takuut ja vakuutukset ovat myyjän vakuuttamia tosiseikkoja kohdeyhtiöstä, mitkä kirjataan osakekauppakirjaan. Takuut ja vakuutukset on tarkoitettu ehdottomiksi, joten niiden rikkominen johtaa virhevastuuseen. Takuisiin ja vakuutuksiin liitetään osakekauppakirjassa sanktiojärjestelmä. Pääasiallisesti myyjän takuisiin ja vakuutuksiin sekä kohdeyhtiöön yleisesti liittyvät riskit on hinnoiteltu jo valmiiksi kauppahintaan. Lisäksi merkitystä on annettava osapuolten tietoisuudelle. Lähtökohtaisesti ostaja suorittaa due diligence -tarkastuksen kohdeyhtiölle ennen kaupantekoa. Kohdeyhtiöön liittyvät seikat, joista ostaja on tullut tietoiseksi suorittaessaan due diligence -tarkastusta, ovat virhevastuun ulkopuolella. Tutkielmassa käsitellään due diligence -tarkastusta. Myyjän vastuun kannalta on keskeistä, mistä seikoista ostaja on tietoinen ja käytännössä due diligence määrittelee sen. Yrityskaupoissa voidaan tutkielman perusteella nähdä olevan yhä enemmän merkitystä asiantuntevalla neuvotteluprosessin läpiviennillä. Riskikartoituksena due diligence -tarkastuksen merkitystä ei voine liikaa korostaa. Sopimusneuvotteluissa ostaja saa myyjän takuut ja vakuutuksen kauppakirjaan suojaksi kohdeyhtiön riskeistä, mutta myyjälle sopimusneuvotteluprosessi ja due diligence voivat aiheuttaa kohdeyhtiön liiketoimintaan jopa häiriötilan. Myyjän vastuukysymykset kulminoituvat juuri kyseiseen yrityskauppaan neuvoteltuun kauppakirjaan. Ideaalitilanne on sopimusneuvotteluprosessi, jossa sopimusosapuolilla on käsitys toistensa positioista ja halu jakaa informaatiota sekä kommunikoida. Tällöin myyjäpuolen vastuunrajoitusehdot muodostuvat todennäköisimmin molempia osapuolia tyydyttäviksi.
-
(2021)Teknologiavetoisessa ja alati muuttuvassa maailmassa yritykset ovat havahtuneet aineettoman omaisuuden merkitykseen liiketoimintansa yhtenä kasvu- ja menestystekijänä. Pelkän sisäisen kehitystyön ohella myös yhtiön ulkopuoliset teknologian lähteet ovat usein kiinnostuksen kohteena. Näitä voidaan havitella esimerkiksi yritysostoin. Usein viimeistään yrityskauppaprosessissa havahdutaan pohtimaan kunnolla sitä, mistä eri varallisuuseristä yrityksen käypä arvo muodostuu. Aineettoman omaisuuden muodostaessa yhä merkittävämmän osan yritysten liikearvosta on sen rooli myös yrityskaupoissa korostunut. Ostajan yhä vahvempana pyrkimyksenä on kaupan kohteena olevien patenttien ja muiden immateriaalioikeuksien tilan huolellinen kartoittaminen sekä niihin liittyvien mahdollisten riskien tunnistaminen ja analysointi. On myös myyjän intressissä antaa edellä mainituista mahdollisimman kattava ja todenmukainen kuva riskien toteen käydessä mahdollisesti aiheutuvan vastuunsa kaventamiseksi. Eri näkökulmien tai potentiaalisten ongelmien sivuuttaminen kaupan kohteen tarkastuksessa on katsottu yhdeksi yleisimmistä epäonnistuneiden yrityskauppojen syistä, ja se voi käydä ostajalle kalliiksi. Edellä esitetyt näkökohdat korostavat paitsi kaupan kohteen kunnollisen tarkastamisen merkitystä, myös sitä, kuinka tärkeää osapuolten olisi sopia niiden välisistä vastuista mahdollisimman yksityiskohtaisesti välttyäkseen tilanteilta, joissa esimerkiksi kaupan yhtenä kohteena oleva patenttisalkku ei kaikilta ominaisuuksiltaan vastaakaan sitä, mitä ostaja on olettanut. Vaikka aineettomaan omaisuuteen liittyvien näkökohtien huomioiminen sopimuksissa on viime vuosina parantunut, voi eteen yhä tulla tilanteita, joissa virhevastuun määräytymisestä ei ole sovittu riittävällä tarkkuudella. Tutkielmassa tarkastellaan patenttiin liittyviä virhetilanteita yrityskauppakontekstissa. Tavoitteena on selvittää, miten virhevastuu määräytyy siinä tapauksessa, että osana kauppaa myytävä patentti ei täytä ostajan odotuksia. Tutkimuskysymystä lähestytään ennen kaikkea tahdonvaltaisen lainsäädännön näkökulmasta mutta osin myös vakiintuneita yrityskauppakäytäntöjä tarkastelemalla. Tarkoituksena on kartoittaa, mitä virheen potentiaalisesti aiheuttavia riskejä patentteihin voi liittyä ja mitkä tekijät osapuolten välisen vastuun muotoutumiseen vaikuttavat. Myyjän kauppakirjassa antamat vakuutukset sekä muut yrityskaupan yhteydessä vakiintuneesti suoritettavat toimet kuten kaupan kohteen tarkastaminen vastaavat tietyiltä osin kauppalain sääntelyä vastaavista toimista. KL 18–19 §:ssä säädetään myyjän ennen kaupantekoa tavarasta antamista tiedoista ja KL 20 §:ssä tavaran tarkastuksesta ennen kauppaa.
-
(2023)Viestintä- ja informaatioteknologian murros muuttaa jatkuvasti tapoja, joilla luonnollisia henkilöitä koskevia tietoja kerätään, säilytetään ja käytetään. Kehityksen seurauksena Euroopan unioni on pyrkinyt yhdenmukaistamaan tietosuojasääntelyä unionin alueella vuonna 2018 sovellettavaksi tulleen yleisen tietosuoja-asetuksen muodossa. Asetuksen säännösten rikkominen voi johtaa hallinnollisiin seuraamuksiin, vahingonkorvausvastuuseen, henkilötietojen käyttökieltoon sekä mahdollisesti rikosoikeudelliseen vastuuseen. Yrityksen liiketoiminnan kannalta merkityksellisen riskin muodostavat myös tietosuojarikkomusten mahdolliset muut seuraukset, kuten maineen ja luottamuksen menetys kuluttajien silmissä. Tutkimuksen keskiössä on sopimus yrityskauppaan liittyvien tietosuojariskien hallinnan välineenä yrityskaupan osapuolten välisessä suhteessa sekä osapuolten ja muiden kauppaprosessiin osallistuvien tahojen välisissä suhteissa. Pyrkimyksenä on hahmottaa systemaattisesti niin soveltuvien tietosuojasäännösten kuin sopimusoikeuden periaatteiden asettamat rajat ja edellytykset tietosuojariskien tehokkaalle hallinnalle yrityskauppatilanteissa. Tutkimuksessa tarkastellaan sopimusoikeudellisia keinoja hallita yrityskauppaan liittyviä tietosuojariskejä mahdollisimman tehokkaalla tavalla ostajan edun mukaisesti. Toisin kuin monet muut yrityskauppoihin liittyvät oikeudelliset vastuuriskit henkilötietojen käsittely muodostaa ostajan kannalta merkityksellisen riskin useammalla tasolla. Ostajan on ensinnäkin otettava tietosuojasääntelyn vaatimukset huomioon arvioidessaan kaupan kohteen ominaisuuksia ja siihen liittyviä riskejä. Ostaja saattaa joutua oikeudelliseen vastuuseen tai kärsiä taloudellisia vahinkoja esimerkiksi tilanteessa, jossa kohdeyhtiön ennen kaupan solmimista tekemä tietosuojarikkomus ilmenee vasta kaupan täytäntöönpanon jälkeen. Mahdollisessa kaupan jälkeisessä sopimusriitatilanteessa arvioitavaksi saattaa nousta kysymys siitä, miten ostaja on täyttänyt velvollisuutensa tarkastaa kaupan kohde. Kaupan osapuolten väliseen sopimussuhteeseen liittyvien mahdollisten riitojen lisäksi ostajan due diligence -toimien huolellisuus voi tulla arvioitavaksi tietosuojaviranomaisen tai tuomioistuimen toimesta ratkaistaessa mahdollista tietosuojasääntelyn rikkomista ja siihen liittyviä vastuukysymyksiä. Ennen sitoutumista kauppaan ostajan on näin ollen tärkeää saada kokonaisvaltainen käsitys siitä, miten kohdeyhtiö käsittelee toiminnassaan henkilötietoja. Kauppaprosessin aikaisiin henkilötietojen siirtoihin ja muuhun käsittelyyn liittyy riski siitä, että tietoja käsitellään kaupan toteuttamisen kannalta oikeutetun tahon toimesta mutta soveltuvien tietosuojasäännösten vastaisesti. Toisaalta henkilötietojen käsittelyyn osallistuvan tahon puutteelliset tietoturvatoimet voivat johtaa tietovuotoihin sekä henkilötietojen päätymiseen oikeudettomille tahoille. Myyjän ja ostajan välisen tietojenvaihdon lisäksi kauppaprosessin eri vaiheissa kaupan osapuolet käyttävät pääsääntöisesti apunaan ulkopuolisia asiantuntijoita kaupan toteuttamiseksi. Ostajan on osaltaan toimeksiantokohtaisesti varmistettava tällaisten järjestelyjen aikaisten henkilötietojen käsittelyjen lainmukaisuus. Tutkimus on rakenteeltaan jaettavissa neljään eri vaiheeseen, ja tutkimus etenee johdonmukaisesti läpi yrityskauppaprosessin kaupan esivaiheesta kaupan jälkihoitoon. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa (2 luku) tarkastellaan yleisen tietosuoja-asetuksen vastuujärjestelmää ja vastuiden kohdentumista yrityskauppatilanteissa. Vaiheen tarkoituksena on jäsentää tietosuojariskit hallittavana riskinä yrityskauppatilanteissa. Tutkimuksen toisessa vaiheessa (3 luku) tarkastellaan sitä, miten yrityskaupan toteuttamisen kannalta välttämättömään tietojenvaihtoon liittyviä tietosuojariskejä voidaan hallita sopimuksin sekä, miksi ja miten ostajan tulee ottaa kohdeyhtiöön liittyvät tietosuojariskit huomioon due diligence -tarkastuksessa. Toisen vaiheen tarkoituksena on jäsentää tarve ja keinot hallita kauppaprosessin aikaiseen tietojenvaihtoon liittyvät tietosuojariskit sekä ostajan tietosuojariskejä koskevan ennakkoselvityksen merkitys ja sisältö. Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa (4 luku) käsitellään keinoja, joilla ostaja voi hallita kohdeyhtiöön liittyviä tietosuojariskejä kauppakirjan ehdoissa. Kolmannen vaiheen tarkoituksena on selvittää, millä tavoin ostajan on otettava tietosuojariskien erityispiirteet huomioon tietosuojariskien hallintaa koskevien sopimusehtojen muotoilussa. Tutkimuksen neljännessä vaiheessa (5 luku) tarkastelu kohdistuu yrityskaupan jälkihoitoon. Neljännen vaiheen tarkoituksena on jäsentää ostajan kaupan jälkeisten toimien merkitys kaupan kohteeseen ja kaupan jälkeiseen tietojenvaihtoon liittyvien tietosuojariskien hallinnassa.
Now showing items 1-6 of 6