Browsing by Subject "edunsaaja"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2023)Tutkielma tarkastelee säästöhenkivakuutuksen edunsaajamääräyksen ja testamentin välistä suhdetta. Edunsaajamääräyksiä koskevat säännökset ovat vakuutussopimuslain (VakSopL, 28.6.1994/543) 6 luvussa, ja testamentin laatimista ja tulkintaa koskevat perintökaaren (PK, 5.2.1965/40) 10-14 luvuissa. Kummallakin määrätään, miten jokin tietty omaisuuserä jakautuu perittävän kuoleman jälkeen, ja niiden perinteinen tarkoitus on ollut perittävän tahdon toteuttamisen lisäksi turvata läheisten toimeentulo. Säästöhenkivakuutuksen edunsaajamääräys ja testamentti ovat molemmat määräyksiä kuoleman varalta (mortis causa). Lisäksi niitä yhdistää yksipuolisuus. Koska ne ovat määrääjän yksipuolisia tahdonilmaisuja, niitä on ensisijaisesti tulkittava niin, että lopputuloksen voidaan olettaa vastaavan määräyksen antajan tahtoa. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993 vp) mukaan edunsaajamääräyksen tulkinnassa noudatetaan samoja periaatteita kuin testamentin tulkinnassa perintökaaren 11:1 mukaan. Tämän tutkielman pääkysymys on, millä tavoin testamentin ja edunsaajamääräyksen suhde käy ilmi. Päästäkseni pääkysymyksen äärelle, tutkin näiden määräysten omaleimaisia piirteitä. Tutkin myös sitä, mitkä muut oikeudelliset intressit on otettava huomioon edunsaajamääräystä tai testamenttia tehtäessä, ja miten ne vaikuttavat näihin määräyksiin. Tutkin testamenttiin ja henkivakuutukseen vaikuttuvia sivullissuhteita, ja tarkoitukseni on tätä kautta tuoda esiin testamentin ja edunsaajamääräyksen määräämisen rajat. Henkivakuutuksen edunsaajamääräyksen ongelmatilanteita voivat olla erityisesti PK 7:4 mukaiset ylisuuret henkivakuutusmaksut sekä PK 3:1 mukaisesti puolisonsa perinyt leski ja ensin kuolleen puolison toissijaiset perilliset. Ongelmatilanteita koskevaa oikeuskäytäntöä on niukasti, joten oikeuskäytännön lisäksi tuon tutkielmassani esiin lautakuntien (FINEn Vakuutuslautakunta ja Sijoituslautakunta) ratkaisusuosituksia tuomioistuimen ulkopuolisena riidanratkaisijana. Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella myös syitä sääntelyn taustalla. Käyn läpi edunsaajamääräyksen ja testamentin tulkinnan ongelmatilanteita. Tutkin myös, millä tavoin testamentti voi vaikuttaa edunsaajamääräyksen tulkintaan. Lisäksi pyrin selvittämään, miten oikeustilaa tulisi selkeyttää nykyisestä. Aloitan tutkielmani perehtymällä taustoihin ja aiheen valintaan johdantoluvussa. Perehdyn testamenttiin tarkemmin luvussa kaksi, ja käyn läpi testamentin funktiota, muotovaatimuksia ja tulkintasääntöjä. Luvussa kolme keskityn säästöhenkivakuutukseen ja erilaisiin edunsaajamääräyksiin, eli VakSopL 50 §:n mukaisiin yleisiin edunsaajamääräyksiin sekä erityiseen, nimeltä mainittuun edunsaajamääräykseen. Luvussa neljä tarkastelen testamenttia ja säästöhenkivakuutuksen edunsaajamääräystä rinnakkain nostaen esiin niiden yhtäläisyyksiä ja eroja. Käyn läpi määräyksiin vaikuttavia sivullissuhteita ja toisaalta sitä, mitä kyseisillä määräyksillä on mahdollista määrätä. Luvussa viisi perehdyn tulkintaa koskeviin ongelmiin sekä oikeuskäytäntöön ja lautakuntien ratkaisusuosituksiin. Luvussa kuusi keskityn henkivakuutuskorvauksen verokohteluun. Tutkielmani päättyy luvun seitsemän johtopäätöksiin ja luvun kahdeksan loppusanoihin.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan välityssopimuksen sivullissitovuutta liiketoimintakontekstissa. Välityssopimuksen tarkoitus on suojella sopimusosapuolia liiketoimintaan negatiivisesti vaikuttavilta oikeusprosesseilta. Kansainvälisistä sopimussuhteista tulee jatkuvasti monimutkaisempia ja erilaisia kolmansia osapuolia koskevat kysymyksenasettelut yleistyvät. Välimiesmenettelyn tarkoituksen toteutumiseksi on tärkeää, että sivullissitovuuskysymyksiin pystytään vastaamaan tyydyttävästi. Tämä ei toteudu nykytilanteessa, jossa sivullissitovuus määräytyy käytännössä syntyneiden ja varallisuusoikeudesta eriytyneiden tapauskohtaisesti vaihtelevien doktriinien mukaan. Liiallinen eriytyneisyys synnyttää epäjohdonmukaisuuksia välityssopimuksen sivullissitovuuteen ja huonontaa sen ennakoitavuutta. Tutkielmassa pyritään ottamaan kantaa seuraaviin kysymyksiin. 1) Millaisia malleja välityslausekkeen sivullissitovuudesta käytetään, 2) millaisia haasteita ja ristiriitoja näihin liittyy käytännön näkökulmasta ja toisaalta suhteessa varallisuusoikeuden yleisiin periaatteisiin, 3) ovatko tällaiset ristiriidat ongelmallisia, ja jos, niin miksi ja 4) millaisia vaihtoehtoja on sivullissitovuuskysymysten järjestämiseksi tarkoituksenmukaisesti ja niin, että pystytään vastaamaan välimiesmenettelyn erityispiirteistä johtuviin tarpeisiin. Tutkimuskysymyksiä käsitellään perinteisen ja vaihtoehtoisen lainopin keinoin. Tutkielmassa esiintyy myös oikeusvertailevaa otetta ja siinä esitetään de lege ferenda -näkökulmia. Lähdeaineistossa korostuvat kansainvälinen kirjallisuus ja tieteelliset artikkelit. Tällä hetkellä käytettyjä doktriineja sovelletaan kansainvälisesti epäyhtenäisesti ja vaihtelevin perustein. Yleensä sivullissitovuutta määrittävinä tekijöinä pidetään osapuolten tarkoitusta ja suostumusta, mutta välimiesmenettelykäytännössä niiden selvittämiseksi kehittyneet metodit saattavat johtaa ongelmallisiin tulkintoihin. Välimiesoikeuden toimivaltaa ei myöskään aina pystytä perustelemaan riittävällä tavalla. Osa doktriineista on muutenkin ristiriidassa varallisuusoikeuden yleisten periaatteiden kanssa. Puhtaasti sopimusoikeudelliset sivullisteoriat ja tulkintaperiaatteet taas eivät riitä vastaamaan kaikkiin liiketoimintakontekstin sivulliskysymyksiin, eivätkä ne siten riitä toteuttamaan välimiesmenettelyn tarkoitusta ja vastaamaan sen tarpeisiin. Jotta saataisiin järjestettyä oikeustila sekä varallisuusoikeuden että välimiesmenettelyn tarkoituksen kannalta tyydyttävästi, voisi olla tarkoituksenmukaisinta perustaa välityslausekkeen sivullissitovuus johdonmukaisesti aina tarkoitukseen ja suostumukseen, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä välimiesmenettelyn edellytyksiä. Tarkoitus ja suostumus selvitetään tulkinnalla, jossa välityssopimusten osalta sovelletaan tiettyjä erityisiä, käytännössä muodostuneita periaatteita. Osa näistä periaatteista on ristiriidassa varallisuusoikeuden yleisten periaatteiden kanssa, mutta tilanne helpottuu, jos tarkoitukseen ja suostumukseen perustuvat opit välityslausekkeen sivullissitovuudesta kehittyvät hiljalleen niin kutsutun välimiesmenettelyoikeuden yleisiksi opeiksi.
Now showing items 1-2 of 2