Browsing by Subject "eläinoikeus"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2021)Tässä tutkielmassa tarkastelen sitä, mitä vaikutuksia perusoikeuksien tunnustamisella eläimille olisi rikosoikeuden alalla. Erittelen useampia konkreettisia rikosoikeudellisia ongelmia ja pyrin osoittamaan, kuinka eläinten perusoikeudet tarjoaisivat niihin optimaalisen ratkaisun. Tarkastelen tutkielmassani muun muassa sitä, kuinka eläinten perusoikeudet vaikuttaisivat eläinten hyvinvoinnin paremmin turvaavalla tavalla laintulkintaan, lainsoveltamiseen ja lainsäädäntötyöhön, selkiyttäisivät eläinsuojelukriminalisointien taustalla olevaa oikeushyvää ja tarjoaisivat eläimille, jotka ovat jo nykyisellään rikosoikeudellisia suojelusubjekteja, keinoja viedä rikosoikeudellisia oikeuksiaan täytäntöön edustajan välityksellä. Toisaalta pyrin osoittamaan, että rikosoikeus voi toimia luontevana sytykkeenä ja lähtöpisteenä eläinten perusoikeuksille, sillä eläinten rikosoikeudellinen asema on jo nykyhetkellä muihin oikeudenaloihin verrattuna melko edistyksellinen. Tämän osoittamiseksi olen käsitellyt tutkielmassa myös laajemmin eläimen oikeudellista asemaa ja oikeussubjektiutta ja pyrkinyt poistamaan perinteisestä oikeussubjektikäsityksestä seuraavia oikeusteoreettisia esteitä eläinten oikeuksien tieltä. Jos siirrymme perinteisestä, 1800-luvun saksalaisesta oikeustieteestä juurensa juontavasta oikeus- ja oikeussubjektikäsityksestä modernimpaan oikeussubjektikäsitykseen ja myönnämme eläinten olevan jo nykyisellään oikeussubjekteja suhteellisessa mielessä, kuten rikosoikeudellisia suojelusubjekteja, voi tämä osaltaan edesauttaa eläinten perusoikeuksien tunnustamista. Pohdin tutkielmassa myös eläinten perusoikeuksien optimaalista sisältöä kahden vaihtoehtoisen mallin eli subjektiivisten perusoikeuksien ja julistusluonteisen ”eläinperusoikeuden” kautta. Subjektiiviset perusoikeudet, joihin liittyvää olemassa olevaa ehdotusta kommentoin tutkielman kuudennessa luvussa, ovat julistusluonteista perusoikeuskirjausta tehokkaammin suojattuja ja täytäntöönpantavissa, mutta merkitsevät hyvin radikaalia muutosta nykyiseen oikeustilaan, mistä syystä niiden toteutumista voidaan pitää epärealistisempana. Julistusluonteisella, perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeutta rakenteeltaan muistuttavalla eläinperusoikeudella taas olisi todennäköisesti paremmat toteutumismahdollisuudet, ja se sopisi luontevasti perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuteen, mutta ei välttämättä tarjoaisi ratkaisua osaan merkittävistä eläinten oikeudellista asemaa koskevista ongelmista, eikä julistusluonteisen säännöksen asema intressipunninnassa ihmisten subjektiivisia perusoikeuksia vastaan olisi kovin vahvalla pohjalla. Näen rikosoikeuden aktiivisena muutosvoimana, jonka tehtäviin kuuluu positiivisten yhteiskunnallisten vaikutusten ja muutosten aikaansaaminen. Eläinten oikeudet tekevät tuloaan, ja nyt on korkea aika eläinten oikeudellista asemaa koskevalle uudelleenarvioinnille ja eläinten oikeuksien huomioimiselle myös juridisessa käsitteenmuodostuksessa. Katson, että tämä muutos voi hyvin lähteä rikosoikeudesta. Samalla muutos voi toimia luontevana seuraavana askeleena rikosoikeuden modernisaatiossa ja vuoden 1995 perusoikeusuudistuksesta alkunsa saaneessa perusoikeuksien ja rikosoikeuden yhä kasvavassa vuorovaikutuksessa.
-
(2021)SEUT 13 artikla tunnistaa eläimet tunteviksi olennoiksi ja edellyttää, että unioni ja jäsenvaltiot ottavat eläinten hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon laatiessaan ja pannessaan täytäntöön unionin maatalous-, kalastus- ja liikennepolitiikkaa, sisämarkkinoita sekä politiikkaa tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja avaruuden aloilla. Samalla kuitenkin edellytetään erityisesti uskonnollisiin rituaaleihin, kulttuuriperinteeseen ja alueelliseen perintöön liittyvien jäsenvaltioiden lakien ja hallinnollisten määräysten sekä tapojen kunnioittamista. Tuntevien olentojen lisäksi eläimet ovat unionin oikeudessa kuitenkin maataloustuotteita, minkä seurauksena eläinten oikeudellinen asema unionissa on ristiriitainen. Tämä ristiriita ilmenee esimerkiksi teurastusta koskevassa sääntelyssä, jossa yhtäältä eläinten asema tuotteina on kohtalaisen selvä, mutta toisaalta eläinten hyvinvointia pyritään parantamaan sääntelyllä osittain juuri eläinten tuntoisuuden vuoksi. Yksi keskeinen tapa, jolla eläinten hyvinvointia on pyritty suojaamaan, on edellyttämällä, että eläimet tainnutetaan ennen teurastamista tarpeettoman kärsimyksen välttämiseksi. Tätä lähtökohtaista vaatimusta ei kuitenkaan sovelleta lopetusasetuksen (Neuvoston asetus N:o 1099/2009 eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä) 4 artiklan 4 alakohdan nojalla teurastettaessa eläimiä uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen, edellyttäen, että teurastus tapahtuu teurastamossa. Tutkielmassa tarkastellaan tainnutusvaatimusta eri näkökulmista. Alussa tutkielmassa luodaan katsaus jakoon yhtäältä eläinten hyvinvointiin tähtäävien toimenpiteiden ja toisaalta eläinten oikeuksia vaativien suuntausten välillä. Eläinten hyvinvointiin pyrkivällä lainsäädännöllä on perinteisesti katsottu olevan tavoitteena tarpeettoman kärsimyksen välttäminen kuitenkaan kyseenalaistamatta eläinten käyttämistä ihmisten erilaisten tarpeiden ja halujen täyttämiseksi. Eläinten oikeuksiin tähtäävien suuntausten taustalla puolestaan on esimerkiksi pyrkimys lopettaa eläinten hyväksikäyttö ja ihmisten kanssa tasavertaisen aseman tunnustaminen eläimille. Muun muassa eläinten aseman parantamiseen liittyvän muutoksen vaatiman tahdin on perinteisesti aiheuttanut ristiriitaa näiden kahden suuntauksen välillä. Lisäksi suuntaukset ovat olleet erimielisiä siitä, johtaako eläinten oikeuksien tavoittelu vai hyvinvointipyrkimykset lopulta tehokkaampaan eläinten suojeluun. Näiden kahden suuntauksen esittelyn jälkeen tarkastellaan eläinten oikeudellista asemaa unionissa ja sitä, mikä rooli eläinten hyvinvoinnilla unionin oikeudessa on. Tämän jälkeen tutkielmassa perehdytään tarkemmin tainnutusta ja teurastusta koskevaan sääntelyyn. Kahtiajaon eläinten hyvinvoinnin ja eläinten oikeuksien välillä ei kuitenkaan tarvitse olla niin jyrkkä. Nykyään on jo useita oikeustieteilijöitä, joiden mukaan eläimillä voidaan jo katsoa olevan oikeuksia. Näitä oikeuksia on mahdollista tunnistaa esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävästä lainsäädännöstä. Asia vaikuttaa olevan näin ainakin tarkasteltaessa oikeuksia intressiteorian näkökulmasta, jossa oikeuksien olemassaolo kytketään yksinkertaistettuna siihen, onko esimerkiksi tietyn asian suorittaminen tyypillisesti jonkin yksilön intressissä. Tutkielmassa luodaan katsaus intressiteoriaan ja pohditaan tämän pohjalta sitä mahdollisuutta, että vaatimus eläimen tainnutuksesta ennen teurastamista loisi eläimelle oikeuden tulla tainnutetuksi ennen teurastamista. Lopuksi tutkielmassa perehdytään Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) viimeaikaiseen ratkaisukäytäntöön, jossa vastakkain ovat olleet eläinten hyvinvoinnin suojelemiseksi säädetty tainnutusvaatimus sekä perusoikeuskirjan (POK) 10 artiklan takaama uskonnollinen vapaus. Tapaukset ilmentävät sitä punnintaa ja tasapainottelua, johon SEUT 13 artikla velvoittaa. Se, että EUT on ottanut ennakkoratkaisulla kantaa kolmeen aiheeseen liittyvään tapaukseen viiden vuoden sisällä osoittaa, että aihe on ajankohtainen. Eläinten hyvinvoinnin voidaan katsoa saaneen tapausten ratkaisussa suuren painoarvon. Nähtäväksi jää, miten tuomioistuimen antamat ennakkoratkaisut vaikuttavat teurastusta koskevaa sääntelyä uudistettaessa osana komission vuonna 2020 julkaisemaa Pellolta pöytään -strategian toimeenpanoa.
-
(2024)Tämän eläinoikeuden alaan kuuluvan tutkielman aiheena on eläinten oikeusturva. Tässä kirjoituksessa sillä tarkoitetaan eläinten tai näiden etua ajavien tahojen pääsyä oikeuteen silloin, kun eläinten oikeudellisesti tunnustettuja intressejä on loukattu. Aihetta käsitellään hallinto- ja rikosprosessin kontekstissa. Tutkielman pääasiallisena tutkimuskysymyksenä on: miten eläinten oikeusturva voitaisiin toteuttaa? Lisäksi tutkielmassa vastataan kysymyksiin: onko eläinten oikeusturvalle tarvetta ja mitä hyviä ja huonoja puolia erilaisiin eläinten oikeusturvan toteuttamistapoihin liittyy? Eläinten oikeusturvan tarvetta perustelee ensinnäkin se, että nykytilanteessa eläinten oikeusturvan toteutumisessa on selkeä aukko. Eläin ei ole asianosaisen asemassa sitä koskevassa, eläinsuojelusäännösten rikkomiseen liittyvässä hallinto- ja rikosprosessissa. Näissä prosesseissa eläimen etu tulee huomioiduksi lähinnä vain muiden intressien, kuten rikosoikeudellisen vastuun ajamisen tai aineellisen totuuden selvittämisen kautta. Toisekseen tutkielmassa esitetään, että oikeuksien menettelyllistä suojaa voidaan pitää aitojen oikeudellisten oikeuksien edellytyksenä. Pyrittäessä eläinten oikeudellisen aseman vahvistamiseen, on eläinten oikeudellisesti tunnustettujen intressien menettelyllistä suojaa tästäkin syystä perusteltua vahvistaa. Analyyttista selvyyttä tutkimuksen kohteeseen haetaan jaottelemalla eläinten oikeusturvan toteuttamiskeinot suoraan ja epäsuoraan oikeusturvaan. Suoralla oikeusturvalla tarkoitetaan eläimen asianosaisasemaan perustuvaa pääsyä oikeuteen. Epäsuoralla oikeusturvalla sen sijaan tarkoitetaan järjestelyä, jossa oikeutta käydään eläimen etuja ajaen, mutta jonkin muun tahon kuin eläimen itsensä nimissä. Suora oikeusturva edellyttää eläimen asianosaiskelpoisuutta. Tutkielmassa ehdotetaan, että tämä voitaisiin toteuttaa joko laajentamalla vallitseva oikeussubjektikäsitys eläimiä koskevaksi tai irrottamalla se asianosaiskelpoisuudesta. Epäsuoran oikeusturvan toteuttamiskeinoista taas tarkastellaan erityisesti järjestelyä, jossa eläinjärjestöille annettaisiin valitusoikeus eläimiä koskevista hallintopäätöksistä. Tutkielman lopussa vertaillaan suoraa ja epäsuoraa oikeusturvaa toisiinsa. Epäsuora oikeusturva nähdään näistä kahdesta helpommin toteutettavissa olevana vaihtoehtona, sillä se ei edellytä oikeuden syvätasoon sisältyvien peruskäsitteiden uudelleenarviointia. Käytännön esimerkit viittaavat siihen suuntaan, että epäsuora oikeusturva voi myös olla tehokasta. Toisaalta suora oikeusturva saattaa olla pitkäikäisempi ratkaisu, sillä toteutuessaan se sementoi muutoksen oikeuden hitaasti muuttuvaan syväkerrokseen. Sitä voidaan pitää myös tarkoituksenmukaisempana, sillä tuntoisuudestaan johtuen eläinten voidaan katsoa soveltuvan oikeuksien haltijoiksi ja juridisiksi henkilöiksi. Tällöin myös oikeudelliset asemat, kuten asianosaisasema, on perusteltua liittää niihin suoraan.
Now showing items 1-3 of 3