Browsing by Subject "generatiivinen tekoäly"

Generatiivinen tekoäly on tehostanut markkinointiyritysten mahdollisuuksia tuottaa innovatiivisia mainosmateriaaleja entistä tehokkaammin asiakasyrityksen toiveiden mukaisesti. Markkinointiyritysten on otettava toiminnassaan huomioon generatiivisen tekoälyyn ja sen tuottamiin teoksiin liittyvät omistus- ja tekijänoikeuskysymykset, sekä niistä johtuvat oikeudelliset riskit. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitä tekijänoikeuksiin ja sopimuksiin liittyviä riskejä markkinointiyrityksen tulisi ottaa huomioon, ja miten näitä riskejä voisi hallita sopimusten avulla. Generatiivisen tekoälyn kouluttamisessa on voitu käyttää syötedatana teoksia, joiden käyttöön tekoälyn kehittäjällä ei ole oikeutta. Tällöin myös tekoälyn tuotos eli tuotantodata, jonka markkinointiyritys myy eteenpäin, voi loukata kolmannen osapuolen tekijänoikeuksia ja täyttää esimerkiksi tekijänoikeuslain mukaisen tekijänoikeusrikkomuksen tunnusmerkistön. Tekijänoikeusloukkauksen lisäksi markkinointiyrityksen on otettava toiminnassaan huomioon sopimusvelvoitteet, jotka johtuvat joko osto- tai myyntisopimuksista. Vallitsevan oikeustilan mukaan tekoälyllä luotuun teokseen ei ole mahdollista saada tekijänoikeutta, eikä markkinointitoimisto voi näin ollen luvata näitä oikeuksia asiakasyritykselleenkään. Markkinointiyritys voi siis suoran tekijänoikeusloukkauksen lisäksi syyllistyä sopimusrikkomukseen, josta voi aiheutua sekä taloudellisia menetyksiä että mainehaittoja. Markkinointiyrityksen näkökulmasta generatiivisen tekoälyn käytöstä voi aiheutua riskejä eri osista sopimusketjua, ja nämä riskit voivat koskea sekä syöte- että tuotantodataa. Tekoälyn palveluntarjoaja voi pyrkiä rajaamaan vastuutaan tuotetusta palvelusta ostosopimuksella. Ostosopimuksessa voi olla esimerkiksi kerrottu, millaisella syötedatalla tekoälyä on koulutettu, sekä miten palveluntarjoaja rajaa vastuutaan tuotantodatasta. Markkinointiyrityksen kannalta suurimmat riskit seuraavat ostosopimuksista, joilla palveluntarjoaja rajaa vastuutaan mahdollisista rikkomuksista eikä lupaa suojaa tekijänoikeuskanteita vastaan sekä myyntisopimuksista, joilla markkinointiyritys kantaa itse suuren osan tuotokseen ja sen käyttöön liittyvistä riskeistä myydessään tuotoksia asiakkailleen. Esitettyjä tekijänoikeusloukkaukseen ja sopimusrikkomuksiin liittyviä riskejä voidaan kuitenkin hallita erilaisilla sopimusteknisillä keinoilla, jotka voidaan jakaa neljään kategoriaan: riskien tunnistamiseen ja riskinkantokyvyn arviointiin, palveluntarjoajan valintaan, sopimusten hallintaan ja taloudelliseen hallintaan. Yrityksen kannalta tärkeimmät riskienhallinnan keinot ovat oikean palveluntarjoajan valinta sen perusteella, miten ostosopimus suojaa markkinointiyritystä ja oikein laaditut myyntisopimukset, jotka siirtävät tekijänoikeusproblematiikkaa koskevat riskit asiakkaalle tai rajaavat yrityksen kantamaa vastuuta laadullisesti ja määrällisesti.