Browsing by Subject "group of companies -doktriini"

Tutkielmassa tarkastellaan välityssopimuksen sivullissitovuutta liiketoimintakontekstissa. Välityssopimuksen tarkoitus on suojella sopimusosapuolia liiketoimintaan negatiivisesti vaikuttavilta oikeusprosesseilta. Kansainvälisistä sopimussuhteista tulee jatkuvasti monimutkaisempia ja erilaisia kolmansia osapuolia koskevat kysymyksenasettelut yleistyvät. Välimiesmenettelyn tarkoituksen toteutumiseksi on tärkeää, että sivullissitovuuskysymyksiin pystytään vastaamaan tyydyttävästi. Tämä ei toteudu nykytilanteessa, jossa sivullissitovuus määräytyy käytännössä syntyneiden ja varallisuusoikeudesta eriytyneiden tapauskohtaisesti vaihtelevien doktriinien mukaan. Liiallinen eriytyneisyys synnyttää epäjohdonmukaisuuksia välityssopimuksen sivullissitovuuteen ja huonontaa sen ennakoitavuutta. Tutkielmassa pyritään ottamaan kantaa seuraaviin kysymyksiin. 1) Millaisia malleja välityslausekkeen sivullissitovuudesta käytetään, 2) millaisia haasteita ja ristiriitoja näihin liittyy käytännön näkökulmasta ja toisaalta suhteessa varallisuusoikeuden yleisiin periaatteisiin, 3) ovatko tällaiset ristiriidat ongelmallisia, ja jos, niin miksi ja 4) millaisia vaihtoehtoja on sivullissitovuuskysymysten järjestämiseksi tarkoituksenmukaisesti ja niin, että pystytään vastaamaan välimiesmenettelyn erityispiirteistä johtuviin tarpeisiin. Tutkimuskysymyksiä käsitellään perinteisen ja vaihtoehtoisen lainopin keinoin. Tutkielmassa esiintyy myös oikeusvertailevaa otetta ja siinä esitetään de lege ferenda -näkökulmia. Lähdeaineistossa korostuvat kansainvälinen kirjallisuus ja tieteelliset artikkelit. Tällä hetkellä käytettyjä doktriineja sovelletaan kansainvälisesti epäyhtenäisesti ja vaihtelevin perustein. Yleensä sivullissitovuutta määrittävinä tekijöinä pidetään osapuolten tarkoitusta ja suostumusta, mutta välimiesmenettelykäytännössä niiden selvittämiseksi kehittyneet metodit saattavat johtaa ongelmallisiin tulkintoihin. Välimiesoikeuden toimivaltaa ei myöskään aina pystytä perustelemaan riittävällä tavalla. Osa doktriineista on muutenkin ristiriidassa varallisuusoikeuden yleisten periaatteiden kanssa. Puhtaasti sopimusoikeudelliset sivullisteoriat ja tulkintaperiaatteet taas eivät riitä vastaamaan kaikkiin liiketoimintakontekstin sivulliskysymyksiin, eivätkä ne siten riitä toteuttamaan välimiesmenettelyn tarkoitusta ja vastaamaan sen tarpeisiin. Jotta saataisiin järjestettyä oikeustila sekä varallisuusoikeuden että välimiesmenettelyn tarkoituksen kannalta tyydyttävästi, voisi olla tarkoituksenmukaisinta perustaa välityslausekkeen sivullissitovuus johdonmukaisesti aina tarkoitukseen ja suostumukseen, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä välimiesmenettelyn edellytyksiä. Tarkoitus ja suostumus selvitetään tulkinnalla, jossa välityssopimusten osalta sovelletaan tiettyjä erityisiä, käytännössä muodostuneita periaatteita. Osa näistä periaatteista on ristiriidassa varallisuusoikeuden yleisten periaatteiden kanssa, mutta tilanne helpottuu, jos tarkoitukseen ja suostumukseen perustuvat opit välityslausekkeen sivullissitovuudesta kehittyvät hiljalleen niin kutsutun välimiesmenettelyoikeuden yleisiksi opeiksi.