Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "group of companies -doktriini"

Sort by: Order: Results:

  • Huttunen, Hilma (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan välityssopimuksen sivullissitovuutta liiketoimintakontekstissa. Välityssopimuksen tarkoitus on suojella sopimusosapuolia liiketoimintaan negatiivisesti vaikuttavilta oikeusprosesseilta. Kansainvälisistä sopimussuhteista tulee jatkuvasti monimutkaisempia ja erilaisia kolmansia osapuolia koskevat kysymyksenasettelut yleistyvät. Välimiesmenettelyn tarkoituksen toteutumiseksi on tärkeää, että sivullissitovuuskysymyksiin pystytään vastaamaan tyydyttävästi. Tämä ei toteudu nykytilanteessa, jossa sivullissitovuus määräytyy käytännössä syntyneiden ja varallisuusoikeudesta eriytyneiden tapauskohtaisesti vaihtelevien doktriinien mukaan. Liiallinen eriytyneisyys synnyttää epäjohdonmukaisuuksia välityssopimuksen sivullissitovuuteen ja huonontaa sen ennakoitavuutta. Tutkielmassa pyritään ottamaan kantaa seuraaviin kysymyksiin. 1) Millaisia malleja välityslausekkeen sivullissitovuudesta käytetään, 2) millaisia haasteita ja ristiriitoja näihin liittyy käytännön näkökulmasta ja toisaalta suhteessa varallisuusoikeuden yleisiin periaatteisiin, 3) ovatko tällaiset ristiriidat ongelmallisia, ja jos, niin miksi ja 4) millaisia vaihtoehtoja on sivullissitovuuskysymysten järjestämiseksi tarkoituksenmukaisesti ja niin, että pystytään vastaamaan välimiesmenettelyn erityispiirteistä johtuviin tarpeisiin. Tutkimuskysymyksiä käsitellään perinteisen ja vaihtoehtoisen lainopin keinoin. Tutkielmassa esiintyy myös oikeusvertailevaa otetta ja siinä esitetään de lege ferenda -näkökulmia. Lähdeaineistossa korostuvat kansainvälinen kirjallisuus ja tieteelliset artikkelit. Tällä hetkellä käytettyjä doktriineja sovelletaan kansainvälisesti epäyhtenäisesti ja vaihtelevin perustein. Yleensä sivullissitovuutta määrittävinä tekijöinä pidetään osapuolten tarkoitusta ja suostumusta, mutta välimiesmenettelykäytännössä niiden selvittämiseksi kehittyneet metodit saattavat johtaa ongelmallisiin tulkintoihin. Välimiesoikeuden toimivaltaa ei myöskään aina pystytä perustelemaan riittävällä tavalla. Osa doktriineista on muutenkin ristiriidassa varallisuusoikeuden yleisten periaatteiden kanssa. Puhtaasti sopimusoikeudelliset sivullisteoriat ja tulkintaperiaatteet taas eivät riitä vastaamaan kaikkiin liiketoimintakontekstin sivulliskysymyksiin, eivätkä ne siten riitä toteuttamaan välimiesmenettelyn tarkoitusta ja vastaamaan sen tarpeisiin. Jotta saataisiin järjestettyä oikeustila sekä varallisuusoikeuden että välimiesmenettelyn tarkoituksen kannalta tyydyttävästi, voisi olla tarkoituksenmukaisinta perustaa välityslausekkeen sivullissitovuus johdonmukaisesti aina tarkoitukseen ja suostumukseen, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä välimiesmenettelyn edellytyksiä. Tarkoitus ja suostumus selvitetään tulkinnalla, jossa välityssopimusten osalta sovelletaan tiettyjä erityisiä, käytännössä muodostuneita periaatteita. Osa näistä periaatteista on ristiriidassa varallisuusoikeuden yleisten periaatteiden kanssa, mutta tilanne helpottuu, jos tarkoitukseen ja suostumukseen perustuvat opit välityslausekkeen sivullissitovuudesta kehittyvät hiljalleen niin kutsutun välimiesmenettelyoikeuden yleisiksi opeiksi.
  • Kaikkonen, Tea (2024)
    Välityssopimus, kuten sopimukset yleensäkin, perustaa oikeuksia ja velvollisuuksia pääsääntöisesti ainoastaan sen osapuolille. Tätä lähtökohtaa ei kuitenkaan voida pitää poikkeuksettomana. Monimutkaistunut liiketoiminta on haastanut välimiesmenettelyn luonteen suostumuksenvaraisena riidanratkaisukeinona, minkä vuoksi välityssopimusten sivullissitovuus on saanut osakseen paljon huomiota kansainvälisessä oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä. Sivullissitovuutta koskeva problematiikka on esiintynyt erityisesti tilanteissa, joissa vain yksi konserniin kuuluva yhtiö on allekirjoittanut välityslausekkeen sisältävän pääsopimuksen, vaikka käytännössä koko konserni on osallistunut sopimusvelvoitteiden täyttämiseen. Tämä tutkimus käsittelee siten välityssopimuksen henkilöllistä ulottuvuutta ja tarkemmin kysymystä siitä, milloin konserniin kuuluvan yhtiön allekirjoittaman välityssopimuksen voidaan katsoa sitovan myös ei-allekirjoittaneen asemassa olevaa konserniyhtiötä. Välityssopimuksen sivullissitovuus on poikkioikeudenaloittainen kysymys, joka jakaa mielipiteitä niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin. Tutkielman ensimmäisenä tarkoituksena on tarkastella välityssopimuksen tulkinnan lähtökohtia, jotka ovat välityssopimuksen sivullissitovuutta koskevan kysymyksenasettelun keskiössä. Aihetta lähestytään sopimusoikeuden yleisten oppien näkökulmasta välityssopimusten muotovaatimukset ja erillisyysperiaate huomioon ottaen. Aiheen liikejuridisen rajauksen takia tutkielmassa tarkastellaan myös yhtiöiden erillisyyden periaatetta, johon on kiinnitetty paljon huomiota kansainvälisessä oikeuskirjallisuudessa. Oikeustieteessä on kehittynyt monia oppeja, joiden tavoitteena on sopimuksen ulkopuolisen tahon sitominen välityssopimukseen. Tutkimuksen toisena tavoitteena on tarkastella kahta laajasti tunnettua teoriaa: välimiesoikeudellista samastamista ja group of companies -oppia. Oppien soveltamisedellytyksiä tullaan systematisoimaan monipuolisen kansainvälisen lähdeaineiston avulla. Lähteissä esitettyihin, usein ristiriitaisiinkin, näkemyksiin pyritään kuitenkin suhtautumaan kriittisesti, jotta oppien todellinen merkitys välimiesten toimivallan perustana voidaan ymmärtää. Tutkimuksen ydintarkoituksena on analysoida Suomen välityssopimusten sivullissitovuutta koskevaa oikeustilaa ja tarkastella, onko näiden kyseisten oppien soveltaminen mahdollista toisaalta de lege lata ja toisaalta de lege ferenda. Tutkimuksen loppupäätelmissä todetaan, että välityssopimuksen sivullissitovuuteen on Suomen niukassa oikeuskäytännössä suhtauduttu lähtökohtaisesti torjuvasti. Välityssopimusten tulkinta on kuitenkin ollut vaihtelevaa, mikä heikentää käytännön ennakoitavuutta. Tutkielmassa esitetään, ettei nykyinen aineelliseen sopimus- ja yhtiöoikeuteen perustuva ja erillisyysperiaatetta korostava argumentaatio palvele välimiesmenettelyn perimmäistä tarkoitusta tehokkaana riidanratkaisukeinona. Selkeiden sääntöjen puute ja maiden väliset eroavaisuudet luovat epävarmuutta erityisesti monikansallisten toimijoiden välisten riitojen ratkaisemiseen.