Browsing by Subject "haavoittuvat kuluttajat"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Suomessa on käytetty ilmaisua haavoittuva kuluttaja, jollaisina ratkaisukäytännössä on nähty muun muassa ikääntyneet. Haavoittuvat kuluttajat ovat alttiimpia vaikutuksille, koska heillä voi olla vähäiset taloudelliset, tiedolliset tai taidolliset resurssit. Iäkkäillä kuluttajilla on samoja kuluttajaongelmia kuin muillakin, mutta niiden lisäksi erityisiä ongelmia voi aiheutua heikentyneestä toimintakyvystä ja tukiverkoston puutteesta. Kuluttajansuojasäännösten tavoite on luoda kuluttajille oikeusturvaa mahdollisiin ongelmatilanteisiin ja parantaa kuluttajien luottamusta siihen, että heitä suojellaan ongelmatilanteissa. Pelkkä oikeuksien olemassaolo ei kuitenkaan riitä, jos kuluttaja ei tiedä, miten hän voi käytännössä toteuttaa oikeuksiaan. Iäkkäät kuluttajat, joilla on heikommat mahdollisuudet selvittää oikeuksiaan, ovat huonommassa asemassa. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, millaisia ratkaisuja kuluttajansuojalaki tarjoaa ikäihmisten kohtaamiin ongelmiin. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu lainsäädännöstä, lain esitöistä ja oikeuskirjallisuudesta. Tutkielma nojautuu erityisesti kuluttajansuojalakiin (38/1978). Keskeisen osan lähdeaineistosta muodostavat oikeustieteellinen kirjallisuus sekä aihetta käsittelevät selvitykset ja linjaukset. Tutkielmassa tärkeässä osassa ovat kuluttajariitalautakunnan ja kuluttaja-asiamiehen ratkaisut sekä oikeustapaukset. Kuluttajansuojalaki tarjoaa nykyisellään ratkaisuja esitettyihin ongelmiin, mutta haaste on kuitenkin se, että lain tarjoamat ratkaisut eivät sellaisenaan toimi iäkkäiden kuluttajien osalta. Iäkkään kuluttajan omalle aktiivisuudelle perustuva oikeussuoja on ongelmallinen ja vaikeasti toteutettavissa. Kollektiivisen suojan osalta heikkoutena voidaan sanoa olevan se, että iäkkäiden kuluttajien kuluttajaongelmat tulevat huonosti valvontaviranomaisen tietoon. Yhteenvetona on todettavissa, että iäkäs kuluttaja jää helposti kuluttajansuojan katvealueelle. Eniten ongelmia aiheuttavat harhaanjohtava, painostava ja aggressiivinen markkinointi ja erityisiä ongelmakohtia ovat koti- ja etämyynti, jossa erityisesti puhelinmyynti ja remonttipalvelut.
-
(2020)Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia lainsäädännön asettamia rajoja ravintolisien kuluttajamarkkinoinnille. Näiden rajojen tarkasteleminen on merkityksellistä, sillä ravintolisien markkinoinnissa esiintyy lainsäädännöstä huolimatta useita ongelmia, kuten harhaanjohtavia pakkausmerkintöjä, olennaisten tietojen antamatta jättämistä kuluttajille sekä totuudenvastaisia tietoja tuotteiden ominaisuuksista. Ravintolisien markkinoinnissa ilmenee usein väitteitä, joissa luvataan tuotteiden esimerkiksi tukevan tai kohentavan terveyttä. Tällaisia väitteitä kutsutaan terveysväitteiksi, ja niiden käyttöön markkinoinnissa kiinnitetään tutkielmassa erityistä huomiota. Ravintolisät ovat elintarvikkeita, joten tutkimuksessa tarkastellaan kuluttajansuojalain 38/1978 lisäksi keskeistä kansallista ja eurooppalaista elintarvikelainsäädäntöä. Erityisen merkittävä asetus on Euroopan parlamentin ja neuvoston antama asetus 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä, sillä se ilmentää terveysväitteiden käytölle vaadittavia yleisiä ja erityisiä periaatteita. Elintarvikkeita koskevan sääntelyn lisäksi tutkielmassa tarkastellaan lääkelainsäädäntöä ja erityisesti rajanvetoa lääkkeen ja ravintolisän välillä. Erityisen haastavassa asemassa ravintolisien markkinoilla ovat kuluttajat, jotka ovat olosuhteidensa tai yksilöllisten ominaisuuksiensa vuoksi tavanomaista alttiimpia markkinoinnin vaikutuksille. Tällöin puhutaan haavoittuvista kuluttajista. Suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa haavoittuvuutta on systematisoitu korostaen tiettyjä yksilöllisiä ominaisuuksista olosuhteiden sijaan. Tutkielmassa tullaan tarkastelemaan kriittisesti tätä haavoittuvuuden systematisointia, sillä tässä määrittelyssä ongelmaksi voi muodostua haavoittuvuuden näkeminen vain tiettyjä rajattuja ryhmiä koskevana kapeana ilmiönä. Eurooppalaisessa oikeuskirjallisuudessa on viime aikoina korostettu haavoittuvuuden monimuotoisuuden merkitystä sekä sitä, että kaikki kuluttajat voivat tietyissä tilanteissa olla tavanomaista alttiimpia markkinoinnin vaikutuksille. Elinkeinonharjoittajan tiedonantovelvollisuus ravintolisien kuluttajamarkkinoinnissa velvoittaa elinkeinonharjoittajaa kertomaan olennaiset tiedot hyödykkeestä kuluttajalle. Erityisesti vaikuttajamarkkinoinnissa ja puhelinmarkkinoinnissa tiedonantovelvollisuuden merkitys korostuu. Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:ssä kielletään totuudenvastaisten ja harhaanjohtavien tietojen antaminen markkinoinnissa. Mikäli markkinointi on suunnattu tietylle kuluttajaryhmälle, tulee markkinointia arvioida tällaisen ryhmän keskivertojäsenen näkökulmasta. Ravintolisien markkinoinnin harhaanjohtavuutta arvioitaessa on keskeistä tarkastella sitä mielikuvaa, mikä kuluttajalle muodostuu markkinointiin perehtyessä. Markkinoinnissa esitetyt tosiasiaväittämät on pystyttävä näyttämään toteen, ja tällaisiksi tosiasiaväitteiksi katsotaan myös yksittäisten kuluttajien kokemukset. Kuluttajien saama kokonaisvaikutelma markkinoinnista on olennaisempi kuin tietyt yksittäiset markkinoinnissa käytetyt sanamuodot. Johtopäätöksenä tutkimuksessa todetaan, että kuluttajansuojalainsäädäntö yhdessä elintarvike- ja lääkelainsäädännön kanssa luo yhtenäiset rajat ravintolisien kuluttajamarkkinoinnille. Tutkielmassa käsitellyn oikeuskäytännön perusteella on todettavissa, että markkinoinnin kokonaisvaikutelman periaate sekä markkinoinnin kohderyhmän merkitys tunnistetaan kattavasti tuomioistuinten ratkaisuissa.
Now showing items 1-2 of 2