Browsing by Subject "hankintalaki"

Sidosyksikköhankintoja voidaan pitää yhtenä merkittävimmistä hankintalain soveltamisalapoikkeuksista. Sidosyksikköhankinnoille lainsäädännössä määriteltyjen edellytysten täyttyessä hankintaviranomaisen sidosyksiköltään tekemään hankintaan ei sovelleta hankintalainsäädäntöä, minkä vuoksi ne voidaan toteuttaa kilpailuttamatta. Edellytykset sidosyksikköhankintojen tekemiselle ovat alun perin muodostuneet Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja vasta myöhemmin kodifioitu hankintadirektiiviin sekä kansalliseen hankintalainsäädäntöön. Sidosyksiköllä tarkoitetaan tiivistetysti hankintayksiköstä muodollisesti erillistä ja päätöksenteon kannalta itsenäistä yksikköä, johon hankintayksikkö kuitenkin käyttää määräysvaltaa ja jonka toiminnasta pääasiallinen osuus kohdistuu hankintayksikköön. Sidosyksikössä ei myöskään saa olla yksityistä pääomaa tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tutkielmassa systematisoidaan ja arvioidaan sidosyksikköpoikkeuksen soveltumisen edellytyksiä oikeuskäytäntöä ja hankintalainsäädäntöä analysoimalla sekä tarkastellaan sidosyksikköhankinnoista seuraavia kilpailuneutraliteettiongelmia. Tutkielmassa arvioidaan myös suomalaisten hankintayksiköiden sidosyksikkösääntelyä koskevaa tulkintakäytäntöä kotimaisissa in house -hankinnoissa, minkä lisäksi sidosyksikköhankintoja tarkastellaan valtiontukisääntelyn sekä kielletyn valtiontuen edellytysten näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selkeyttää nykyistä, varsin epäselvää sidosyksikköhankintoja koskevaa oikeustilaa ja tarjota juridinen viitekehys viime kuukausina varsin kiivaana käyneelle julkiselle keskustelulle sidosyksikköhankintoihin liittyen. Keskeiseksi sidosyksikköhankintoja koskevaksi problematiikaksi on tutkielmassa tunnistettu se, että in house -poikkeusta sovellettaessa sen luonne poikkeussäännöksenä sekä tästä seuraava velvollisuus supistavaan tulkintaan on usein unohdettu. Tämä on näkynyt etenkin edustamista ja ratkaisevaa päätösvaltaa koskevien edellytysten kumulatiivisuuden laiminlyöntinä useiden hankintayksiköiden käyttäessä yhteistä määräysvaltaa sidosyksikössä. Hankintayksikön määräysvaltaa arvioitaessa hankintayksikön omistukselle sidosyksiköstä ei ole sen sijaan tarpeen antaa liikaa painoarvoa, sillä vastaava määräysvalta voi ilmetä muutenkin kuin omistukseen perustuvan lähestymistavan kautta. Valtiontukisääntelyn näkökulmasta selkein riski liittyy sen sijaan sidosyksikköhankinnan mahdolliseen markkinahintaisuudesta poikkeamiseen, mikä voi mahdollistaa ristisubvention ulosmyynnin ja hankintayksikön kanssa harjoitetun toiminnan välillä.