Browsing by Subject "hardship"

Taloudellinen liikavaikeus tarkoittaa kauppalain (KL) 23.1 §:n mukaista tilannetta, jossa myyjällä on oikeus olla täyttämättä sopimusta, koska ”sopimuksen täyttäminen edellyttäisi uhrauksia, jotka ovat kohtuuttomia verrattuna ostajalle siitä koituvaan etuun, että myyjä täyttää sopimuksen”. Taloudellisen liikavaikeuden määritelmä on avoin ja jättää tilaa monenlaisten tapauskohtaisten seikkojen huomioimiselle. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä eri seikkoja tarkastelemalla voidaan arvioida, onko kyseessä KL 23.1 §:n mukainen taloudellinen liikavaikeus. Tutkielmassa tapauskohtaisesti tarkasteltavia seikkoja arvioidaan ja systematisoidaan lainopin metodilla. Lainopillista argumentaatiota tuetaan oikeustaloustieteellisellä argumentaatiolla kauppalain tavoitteiden ja liikesopimusten liiketaloudellisten lähtökohtien vuoksi. Sääntö taloudellisesta liikavaikeudesta pohjautuu kauppalakia edeltävään oikeuskirjallisuuteen ja -käytäntöön. Kauppalain aikaisessa oikeuskirjallisuudessa tai -käytännössä ei sen sijaan ole muodostunut selkeää linjaa KL 23.1 §:n tulkinnasta. Liikavaikeussääntöä koskevan aineiston oikeuslähdearvon selvittämiseksi tutkielmassa tarkastellaan liikavaikeusopin kehittymistä sekä KL 23.1 §:n lainsäädännöllistä taustaa. KL 23.1 §:n tausta osoittaa liikavaikeussäännön kehittyneen kansainvälisessä kontekstissa, jossa KL 23.1 §:ää on tarkoituksenmukaista tarkastella. Kansainvälisissä yhteyksissä taloudellista liikavaikeutta vastaavana pidetään hardship-käsitettä, jota on tulkittu muun muassa YK:n yleissopimukseen (Yleissopimus kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista 11.4.1980) perustuvassa oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa sekä kansainvälisissä sopimusoikeudellisissa periaatekokoelmissa, joista tutkielman kannalta tärkeimmiksi nostetaan UPICC (UNIDROIT Principles of International Commercial Contracts), PECL (Principles of European contract law) ja DCFR (Draft Common Frame of Reference: Principles, Definitions and Model Rules of European Private Law). Periaatekokoelmat ovat erityisen kiinnostavia siksi, että niissä on nimenomaisesti määritelty hardshipin edellytykset. Tutkielmassa taloudellisen liikavaikeuden olemassaoloa arvioitaessa tarkasteltavat seikat on ryhmitelty lukuihin sellaisten kysymysten mukaan, joiden muodostamalla kokonaisuudella voidaan arvioida in casu taloudellisen liikavaikeuden olemassaoloa. Tutkielmassa todetaan KL 23.1 §:n mukaisen luontoissuoritusvelvollisuudesta vapautumisen tulevan kyseeseen poikkeuksellisesti ja säännöksen soveltamisen lopputuloksen olevan siinä määrin ennakoimattomissa, että olosuhdemuutoksiin olisi hyvä varautua liikesopimuksissa olosuhdemuutoksia koskevilla sopimusehdoilla.

The aim of this research is to study the situation of unexpected events which render the performance under the contract much more difficult than originally planned or totally impossible to perform. The research includes the comparative study of different international instruments dealing with the unexpected change of circumstances, also the English and U.S. common law and the relevant case law. The study of the case law showed that though the preference by courts and arbitral tribunals is given to the principle that contracts should be kept, there have been numerous cases where the party has been exempted from contractual obligations under the change of circumstances and this should be regarded as a way to assure the fairness principle in contractual relations. The paper also examines the requirements which are necessary for exclusion of the performance under unexpected change of the circumstances. As a general principle, the occurrence of the unexpected event itself will not be sufficient for exempting a party from contractual obligations. Number of things need to be determined and taken into account when assessing whether the party can be excused for non-performance. Furthermore, as regards to the effects of such events the balance of interests is followed by giving the affected party the right to choose the relevant remedy. Taking into account the complexity of modern contractual relationships, it is preferable that parties follow the principles of good faith and cooperation which lies in the centre of renegotiations. However, in the case of failure to negotiate the parties can “pass” to courts the right to determine whether adjustment or termination will conclude the contractual relationships.