Browsing by Subject "harkintavalta"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2021)Tutkielmassa syvennytään parhaillaan käynnissä olevaan automaattista päätöksentekoa koskevan hallinnon yleislain valmisteluun. Oikeusministeriön laatimassa arviomuistiossa automaattisen päätöksenteon käyttöala ehdotetaan rajattavaksi päätöksiin, joihin ei liity harkintavaltaa. Ehdotuksen mukaan myös oppivat tekoälysovellukset tulisi rajata yleislain ulkopuolelle. Tutkimuskysymykset keskittyvät tämän käyttöalan rajauksen mahdolliseen ongelmallisuuteen. Tutkielman pääasiallisena metodina on vaihtoehtoinen (kriittinen) lainoppi yhdistettynä oikeuspoliittiseen de lege ferenda -tutkimukseen. Tutkielma etenee niin, että ensin taustoitetaan tekoälyyn, automaattiseen päätöksentekoon ja harkintavaltaan liittyvää teoriaa ja tutkimusta. Tämän jälkeen syvennytään automaattista päätöksentekoa koskevaan lainsäädäntöhankkeeseen ja siinä ehdotettuun käyttöalan rajaukseen ja arviomuistiosta saatuun lausuntopalautteeseen. Tätä osaa tutkielmasta voidaan kutsua empiiriseksi siinä mielessä, että lausuntopalautetta analysoidaan yhteiskuntatieteellisen sisällönanalyysin keinoin. Teoriaosuuden tarkoituksena on käsitellä niitä muun muassa niitä teemoja ja käsitteitä, jotka nousevat esiin arviomuistiossa sekä lausuntopalautteessa liittyen käyttöalan rajaukseen. Tutkimustuloksina voidaan todeta, että automaattisen päätöksenteon käyttöalan rajaaminen ehdotetulla tavalla ei ole yksiselitteistä, eikä tarkoituksenmukaista. Oppivan tekoälyn käytön sallimista voidaan perustella muun muassa teknologianeutraalisuuden periaatteella sekä oikeuden ja teknologian vuorovaikutuksesta tehdyllä tutkimuksella. Harkintavallan käsite taas on rajausperusteena liian avoin ja tulkinnanvarainen.
-
(2023)Lastensuojelun tulee pohjautua ajatukselle yhteistyöstä, sillä tuloksellisen lastensuojelun edellytyksenä ovat integroidut palvelukokonaisuudet. Nykyisin sosiaali- ja terveydenhuollossa kohdataan yhä monimutkaisempia ongelmia, minkä vuoksi ammattilaiset ovat entistä riippuvaisempia toisistaan. Päällekkäinen ja ristiriitainen työskentely johtaa sekaannuksiin ja on tehotonta. Ongelmalliseksi on todettu, että viranomaisten välinen yhteistyö perustuu lähtökohtaisesti asiakkaan suostumukseen. Käytännön toimijat ovat kertoneet pelkäävänsä salassapitosäännösten loukkaamista. Moniammatillisen yhteistyön voidaan katsoa olevan lapsen oikeuksien sopimuksen turvaaman lapsen edun toteutumisen edellytys. Moniammatillisen yhteistyön keinoin tulee toteuttaa lastensuojelua yhteisesti, siten että sen tavoitteena on turvata kaikki lapsen oikeuksien yleissopimuksen oikeudet täysimääräisesti. Tämä edellyttää, että moniammatillisen yhteistyön keinoin voidaan puuttua lapsen ja perheen kohtaamiin ongelmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mikä taas edellyttää sitä, että viranomaisella on ajoissa riittävät tiedot tilanteen arvioimista varten. Lainsäädännön on siis ensinnäkin mahdollistettava jouheva tietojen tallentaminen ja luovuttaminen, jonka arvioinnin keskiössä on oltava lapsen etu. Tässä on edelleen parantamisen varaa. Nähtäväksi jää auttaako edes 1.1.2024 voimaan tuleva laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä tietojenkulkua koskevaan liittyvään problematiikkaan moniammatillisessa yhteistyössä. Toisekseen lainsäädännöltä on edellytettävä, että moniammatillisen yhteistyöhön velvollisten tahojen ja toisaalta myös niiden, keillä on oikeus osallistua asian käsittelyyn, henkilöpiiri määritellään mahdollisimman täsmällisesti. Erityisen tärkeää henkilöpiirin täsmällinen määrittely on kaikista eniten lapsen ja perheen asioihin puuttuvien lastensuojelutoimien osalta, eli erityisesti huostaanoton ja sijaishuollon valmistelun osalta, sekä oikeudenkäyntien osalta. Ns. EHO-jakson osalta sääntely on onnistunutta; lastensuojelulain 72 §:ssä määrätään täsmällisesti neljän asiantuntijatahon (kasvatuksellinen, sosiaalityö, psykologinen ja lääketieteellinen). Laki velvoittaa siis tältä osin täsmällisesti, ettei ilman näiden tahojen vuorovaikutuksellista yhteistyötä voida tehdä päätöstä erityisen huolenpidon järjestämisestä. Muilta osin lastensuojelulain ja sosiaalihuoltolain moniammatillista yhteistyötä koskevassa lainsäädännössä on useissa kohdin parantamisen varaa henkilöpiirin määrittelyn ja harkintavallan käytön suhteen.
-
Poliittinen pakolainen : Oikeushistoriallinen tutkielma pakolaisuuden oikeudellistumisesta Suomessa (2023)Tutkielmassa tarkastellaan Suomen ensimmäisen, vuoden 1984 ulkomaalaislain valmistelun ja säätämisen yhteydessä käytyä kiistaa turvapaikkapäätöksenteon luonteesta yhtäältä poliittisena ja toisaalta oikeudellisena vallankäyttönä. Poliittisen kamppailun lopputuloksena pakolaisuus ei oikeudellistunut, vaan turvapaikkapäätöksenteko jäi yhä poliittisen tarkoituksenmukaisuusharkinnan varaan aina vuoteen 1999 saakka. Oikeudellista muuttumattomuutta analysoimalla tutkielmassa pyritään monipuolistamaan keskustelua oikeudellistumisesta ja avartamaan hallinnollisen oikeussuojan ulottuvuuden tarkastelun näkökulmia. Samalla tutkielmassa pohditaan kylmän sodan vaikutusta suomalaiseen oikeuskulttuuriin. Laajaa valtiopäivä-, lainvalmistelu- ja muiden arkistoasiakirjojen kokonaisuutta tulkitaan pääosin historiantutkimuksen ja oikeustieteen tutkimustuloksista sekä aikalaistoimijoiden muistelmista muodostettua kontekstia vasten. Tutkielmassa valotetaan niitä syitä, intressejä ja arvostuksia, jotka vaikuttivat käsityksiin oikeuden ja politiikan erottelusta pakolaisten hallinnollisen oikeussuojan taustalla. Kontekstuaalisessa tarkastelussa selvitetään myös, mitkä tekijät saivat aikaan noissa käsityksissä tapahtuneita muutoksia aiheuttaen vaatimuksia pakolaisuuden oikeudellistamiseksi. Itsenäisyyden alkuajoista lähtien pakolaisiin kohdistuneen vallankäytön oikeudellista rajoittamattomuutta perustellut sisäinen turvallisuus vaihtui toisen maailmansodan jälkeen ulkoiseen turvallisuuteen. Neuvostoliiton etupiiriin sidottu Suomi tasapainoili universaaleiksi kehystettyjen läntisten ihmisoikeusperiaatteiden ja idänsuhteiden välillä. Tutkielmassa tunnistetaan ulkomaalaislakihankkeeksi kulminoituneiden pakolaisuuden oikeudellistamisvaatimusten taustalta viisi toinen toistaan täydentänyttä ilmiötä; läntiset suomettumisspekulaatiot, oikeusturvan nouseminen yhteiskunnalliseksi kysymykseksi uusvasemmistolaisen kontrollivaltaa kritisoineen liikehdinnän seurauksena, oikeustieteen herkistyminen etenkin vallankäyttöön liittyneille aiheille sekä antikommunistisen oikeiston tasavallan presidentti Urho Kekkoseen ja tämän ulkopolitiikkaan kohdistama arvostelu. Tutkielmassa havaitaan, että pakolaisuuden oikeudellistumattomuuden taustalla vaikuttivat ennen kaikkea ulko- ja turvallisuuspoliittiset tekijät. Aikaisempia tulkintoja tarkentaen tutkielmassa väitetään Neuvostoliiton vaikuttaneen vähintään välillisesti suomalaiseen oikeuskulttuuriin. Vasta Neuvostoliiton romahtaminen vuonna 1991 loi Suomessa poliittis-rakenteelliset edellytykset pakolaisuuden käsittämiseksi poliittisen sijaan oikeudellisena kysymyksenä. Tutkielmassa esitetty antaa aiheen pohtia perus- ja ihmisoikeuksien läpimurtoa suomalaisessa oikeuskulttuurissa monisyisempänä prosessina, kuin uudeksi valtiosääntöistymiseksi tai eurooppalaistumiseksi kutsuttuna kehityksenä.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan sitä, soveltuvatko turvapaikkapäätösten automatisointi harkintavallan näkökulmasta. Lainsäädäntöhankkeissa sekä viranomaisten keskusteluissa on tuotu vahvasti esille se, etteivät turvapaikkapäätökset sovellu automatisoinnin piiriin, koska ne ovat laajaa harkintavaltaa sisältäviä päätöksiä. Tutkielmassa on tarkoitus haastaa tätä näkemystä ja saada vastauksia, joiden avulla yleinen olettamus joko pystytään vahvistamaan oikeaksi taikka sitten kumoamaan. Tutkielman lähtökohtaisena metodina on lainoppi. Tarkoitus on pohtia turvapaikkapäätöksiä eri näkökulmista kuitenkin lainsäädännön osoittamin reunaehdoin. Tutkielmassa osoitetaan se, että harkintavalta on monialainen ja haastava käsite. Lisäksi on tuotu esille se, että myös turvapaikkapäätökset ovat moninaisia ja selkeää linjausta ei voida heti tehdä. Päätöksentekoprosessi sisältää osa-automatisoinnille sopivia kehityskohteita, mutta yleisesti ottaen turvapaikkapäätöksien automatisointi on haastavaa ja joissain tilanteissa jopa mahdotonta. Osaltaan tutkielma päätyy samaan lopputulokseen siitä, etteivät turvapaikkapäätökset sovellu automatisoinnin piiriin, mutta osaltaan pystymme tämän väitteen myös kumoamaan.
Now showing items 1-4 of 4