Browsing by Subject "huumausaineet"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2021)Tutkielman tarkoituksena on arvioida huumausaineiden käytön dekriminalisointia ja sen mahdollisia toteutustapoja ja tavoitteita. Samalla tarkasteltavaksi tulevat kriminalisoinnin mahdolliset ongelmakohdat ja perusteltavuus erityisesti kriminalisointiperiaatteiden ja ihmisoikeuksien valossa. Kysymystä tarkastellaan erityisesti terveydellisestä näkökulmasta ottamatta kantaa esimerkiksi yksilönvapautta ja valintaa koskeviin kysymyksiin. Tarkoituksena on myös oikeusvertailun kautta arvioida eri maiden politiikkojen mahdollista toimivuutta keskittyen kuitenkin erityisesti Portugalissa vuonna 2001 toteutettuun lainsäädäntömuutokseen, jolla kaikkien huumausaineiden käyttö dekriminalisoitiin. Dekriminalisointi tarkoittaa, että jonkin yksilöidyn toiminnan rikosoikeudellista statusta muutetaan. Huumausaineista puhuttaessa tarkasteltavana on usein käyttö tai hallussapito henkilökohtaiseen käyttöön. Sen sijaan huumausaineiden osto voidaan pysyttää rangaistavana, huumausaineita voidaan takavarikoida ja myös erilaisia sanktioita voidaan asettaa. Dekriminalisointi merkitsee näin ollen siirtymää rikosoikeudellisesta järjestelmästä toiseen viitekehykseen. Dekriminalisoinnin yhteydessä puhutaan toisinaan myös depenalisaatiosta. Depenalisaatiolla tarkoitetaan sitä, että toiminta on rikosoikeudellisen sääntelyn piirissä, mutta tuomioita joko kevennetään huomattavasti tai ne poistetaan kokonaan. Tutkielmassa tarkastellaan myös tämän kaltaista toimenpiteistä luopumisen mahdollisuutta sekä sitä, millaiseksi käytäntö on tosiasiallisesti muodostunut. Depenalisaatiota toteutettaessa asia kuitenkin säilyy rikosasiana, jolla saattaa olla esimerkiksi stigmatisoivaa vaikutusta. Pääasiallisena rangaistuksena huumausaineen käyttörikoksesta kuitenkin seuraa useimmiten sakkorangaistus. Tutkielmassa havaitaan myös se, että huumausainepolitiikassa ei aina ole nojauduttu empiiriseen tietoon. Lainsäädäntöä on näin ollen usein pidetty periaatteellisena kannanottona huumausaineiden käyttöä vastaan tarkastelematta kattavasti muiden yhteiskunnan politiikkojen mahdollista toimivuutta. Pohjimmiltaan kysymys on siitä, halutaanko käyttöä käsitellä rikosoikeudellisesta vai terveydenhuollon näkökulmasta. Tämän vuoksi huumausaineiden käytön dekriminalisoinnista käytävää keskustelua tulisi edelleen jatkaa.
-
(2023)Keskustelu muuntohuumeista ja niiden kriminalisoinnista on ollut pinnalla enenevissä määrin 2000-luvun alusta alkaen, kun ensimmäiset muuntohuumeet alkoivat rantautua Suomeen. Nopeasti ymmärrettiin, että jotta muuntohuumeisiin voitaisiin reagoida nopeasti ja estää uusien aineiden leviäminen liian laajalle, tuli lainsäädäntöön tehdä suurehkoja muutoksia. Tämän johdosta Suomessa mahdollistettiin huumausaineiden kansallinen kriminalisointi sekä luotiin rikoslakiin uusi tunnusmerkistö kuluttajamarkkinoilta kielletyistä psykoaktiivisista aineista. Myös oikeuskäytännössä on jouduttu reagoimaan markkinoille tulleisiin uusiin aineisiin ja pohtimaan esimerkiksi rangaistusten yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Tämä on aiheuttanut keskustelua huumausainerikoksissa yleisesti käytössä olleista rangaistusasteikoista ja niiden käytöstä jatkossa. Oikeuskäytännössä on lisäksi jouduttu pohtimaan, miten rangaistusta mitattaessa voitaisiin arvioida tuntemattomia aineita niin, että rangaistus olisi oikeassa suhteessa aineen vaarallisuuteen ja vahingollisuuteen nähden. Tämän tutkielman tarkoituksena on selventää, millainen lainsäädäntö uusia psykoaktiivisia aineita eli muuntohuumeita koskee ja, miten oikeuskäytäntö niiden ympärille on muodostunut. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, millaisia ongelmakohtia muuntohuumeiden kriminalisointiin liittyy ja millaisia haasteita lainkäyttäjä kohtaa rangaistuksia arvioitaessa. Näitä kysymyksiä pyritään tarkastelemaan historian kehityksen valossa selventämällä, miten muuntohuumeita koskeva kriminalisointi on vuosien saatossa muuttunut niin kansainvälisesti kuin kansallisella tasolla. Pääasiallisena metodina tutkielmassa toimii lainoppi ja sen avulla on tarkoituksena tutkia voimassa olevaa oikeutta sekä säännöksiä koskien uusia psykoaktiivisia aineita. Tärkeimpinä lähteinä tässä tutkielmassa toimivat oikeuskirjallisuuden ja korkeimman oikeuden ratkaisujen lisäksi myös muutamat alempien oikeusasteiden ratkaisut sekä eri organisaatioiden ja asiantuntijoiden lausunnot ja asiantuntija-artikkelit.
Now showing items 1-2 of 2