Browsing by Subject "identtisyyssuoja"

Lähtökohtaisesti tavaramerkit nauttivat EU:ssa absoluuttista suojaa kaksinkertaisen samuuden tilanteissa, eli tilanteissa, joissa vertailtavat merkin sekä niiden kattamat tavarat tai palvelut ovat samoja. Lähempi tarkastelu osoittaa, ettei identtisyyssuoja ole siinä mielessä ehdoton, että tavaramerkinhaltija nauttisi suojaa kaikissa tilanteissa – Euroopan unionin tuomioistuin on liittänyt kaksinkertaista samuutta koskevan identtisyyssuojasäännön (tavaramerkkidirektiivin 2015/2436 10 artiklan 2 kohdan a alakohta; tavaramerkkiasetuksen 2017/1001 9 artiklan 2 kohdan a alakohta) yhteyteen nk. funktioteorian tai funktio-opin, jonka mukaan tavaramerkinhaltijan kielto-oikeus kattaakin vain tilanteet, joissa kolmannen toiminta vahingoittaa tai voi vahingoittaa jotakin tavaramerkin tehtävistä. EUT on oikeuskäytännössään tunnustanut, että tavaramerkillä voi olla sen keskeisen alkuperää osoittavan tehtävän ohella muitakin tehtäviä, kuten investointi- ja mainostehtävät, joita voidaan kutsua moderneiksi tavaramerkkifunktioiksi. Käsillä olevassa maisterintutkielmassa tutkitaan ensisijaisesti tavaramerkin investointitehtävälle aiheutuvan vahingon edellytyksiä kaksinkertaisen samuuden tilanteissa, ts. milloin konkreettisesti täyttyy investointitehtävälle aiheutuvan vahingon edellytys identtisyyssuojasäännön nojalla ratkaistavissa tavaramerkkiloukkauskanteissa. Tutkielmassa pyritään myös vastaamaan kysymykseen siitä, miten investointi- ja mainontatehtävä eroavat toisistaan, sillä niiden välinen rajanveto on osoittautunut vaikeaksi ja paikoitellen jopa epätarkoituksenmukaisesti. Tavaramerkin modernien tehtävien suojan tunnustaminen merkitsee siirtymää harhaanjohtavuudelta suojaavasta tavaramerkkioikeudesta kohti investointeja suojaavaa tavaramerkkioikeutta. Vaikka ajatus investointeja suojaavasta tavaramerkkioikeudesta on yleisesti hyväksytty, on moderneja tavaramerkkifunktioita suojaavaa funktio-oppia kohtaan on esitetty kritiikkiä muun ohella siksi, että muistuttaa laajennettua tavaramerkkisuojaa ja ettei tavaramerkin tehtäville aiheutuvan vahingon vaatimus perustu kirjoitettuun oikeuteen. EUT on myös soveltanut funktioteoriaa oikeuskäytännössään epäjohdonmukaisesti.