Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "innovaatiot"

Sort by: Order: Results:

  • Makkonen, Milja (2020)
    Tutkielman tavoite on selvittää, miten Suomessa ollaan ajettu, ohjattu ja kehitetty innovaatiopolitiikkaa vuosina 2007-2020. Tarkasteluun otetaan etenkin yritysverotukseen liittyvät innovaatiopoliittiset hankkeet ja selvitykset. Innovaatiopolitiikalla tarkoitetaan laajaa poliittisen päätöksenteon kokonaisuutta, jolla pyritään kannustamaan innovaatiotoimintaan sekä vahvistamaan yritysten tutkimus- ja kehitystoimintaa (T&K-toiminta). Innovaatiopolitiikalla pyritään talouskasvuun kannustamalla yrityksiä luomaan jotain uutta, eli innovoimaan. Talouskasvu on mahdollista, kun yritykset kilpailevat keskenään omilla aloillaan, ja pyrkivät luomaan toisiaan parempia tuotteita, palveluita ja prosesseja. Näin elinkeinoelämä uudistuu niin sanotun luovan tuhon ansiosta. Luovan tuhon perusajatus on, että heikommin menestyvät yritykset tai liikeideat joutuvat kilpailutilanteen hävitessään väistymään uusien tieltä. Luova tuho on siis tärkeä tuottavuuskasvun mekanismi. Valtion intressi T&K-toiminnan tukemisessa voidaan perustella T&K-toiminnan luonteella ja vaikutuksilla. Kun yritys investoi tutkimukseen ja kehitykseen, tämän toiminnan mukana syntyy hyvin todennäköisesti myös tietoa, joka ei tule ainoastaan sitä kehittävän yrityksen käyttöön. Näin yritys siis paitsi vauhdittaa talouskasvua, myös mahdollisesti hyödyttää toisia yrityksiä ympärillään omalla T&K-toiminnallaan. Yritysverotuksella voidaan kannustaa yrityksiä julkisen vallan tavoitteiden kannalta hyödylliseen toimintaan niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Esimerkiksi yrityksille voidaan myöntää uusiin innovaatioihin liittyviä verohuojennuksia, jolloin yritykset saattavat aktivoitua innovaatiotoiminnassaan enemmän, kuin ne olisivat aktivoituneet ilman huojennusta. Yritysverotus on siis käytännön väline, jolla innovaatiopolitiikkaa toteutetaan. Tutkielmassa käsitellään muun muassa T&K-lisävähennyskokeilua vuosilta 2013-2014 sekä uusien varausmahdollisuuksien sisällyttämistä suomalaiseen yritysverojärjestelmään. Tarkasteltu ajanjakso rajataan alkamaan vuodesta 2007, sillä hypoteesi on, että 2008 alkanut finanssikriisi asetti Suomelle muutospaineita maan talouden elvyttämiseksi. Tutkielmassa käsitellään innovaatiopolitiikan ohjausta ja toteuttamista hallitusohjelmien, ministeriöiden selvitysten sekä Tutkimus- ja innovaationeuvoston toiminnan kautta. Tutkielman laajuuden vuoksi muut innovaatiopolitiikan välineet, kuten julkiset hankinnat ja koulutuspolitiikka, rajataan ulos. Tutkielman laajuuden vuoksi aihe rajataan ainoastaan yritysverotukseen ja nimenomaan osakeyhtiöiden verokohteluun innovaatiopolitiikan näkökulmasta.
  • Kataja, Enni (2022)
    Terveystietojen toisiokäytön sääntelyssä Suomen toisiolaki on vielä toistaiseksi kansainvälisesti ainutlaatuinen. Siinä määritellään mitä sosiaali- ja terveydenhuollon keräämiä tietoja saadaan luovuttaa ja mihin tarkoitukseen. Tässä tutkielmassa arvioidaan lainopin keinoin sitä, onko toisiolain laadinnassa onnistuttu siten, että sillä turvataan yhtäaikaisesti yksilön henkilötietojen suoja ja innovaatiotoiminnan mahdollisuudet. Lääketieteellisen KI-toiminnan mahdollistaminen on tärkeää vakavien sairauksien hoitamiseksi ja terveydenhuollon toiminnan tehostamiseksi. Toisiolaissa erotellaan tutkimustoiminnasta kehitys- ja innovaatiotoiminta. Ratkaisu on kansallinen, sillä yleinen tietosuoja-asetus mahdollistaisi tieteellisen tutkimuksen käsitteellisen laajennuksen. Toisiolakia säädettäessä tunnistettiin lääketieteellisen innovaatiotoiminnan tärkeys ja ehdotettiin tietojen käsittelyperusteeksi suostumusta. Tällöin olisi mahdollistettu tiedollisen itsemääräämisoikeuden tehokas toteutuminen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta tuli siihen lopputulokseen, ettei tietosuoja-asetuksen liikkumavara mahdollista suostumuksen käyttöä käsittelyperusteena. Näin ollen KI-toimintaan saa toisiolain perusteella luovuttaa ainoastaan aggregoitua tilastotietoa. Ratkaisu on ongelmallinen, koska älykkäiden lääkinnällisten laitteiden kehittämisessä anonyymi terveysdata on tärkeää. Tutkielmassa selvitetään millä perustein sosiaali- ja terveysvaliokunta lopputulemaansa päätyi sekä arvioidaan, oliko tämä ainut mahdollinen lopputulema. Lisäksi tutkielmassa käsitellään tiedollisen itsemääräämisoikeuden ulottuvuuksia, henkilötietojen suojan alaa sekä toisiolaissa henkilötietojen suojaamiseksi säädettyjä suojatoimia. Tutkielmassa esitellään myös kansallisen työpajaryhmän suunnittelemia malleja dynaamisen suostumuksen alustaksi. Ohjelmistopohjaisten lääkinnällisten laitteiden sääntely muuttui myös lääkinnällisen laitteiden asetuksen myötä. Uusi asetus nostaa ohjelmistot uusiin vaatimusluokkiin IIa ja IIb, joita koskevat aiempaa tiukemmat vaatimustenmukaisuusmenettelyt. Vaatimuksia on tullut kuitenkin nostaa läpinäkyvyyden ja luotettavuuden turvaamiseksi sekä potilasturvallisuuden parantamiseksi. Tutkielman lopputulemana on, että tietosuoja-asetuksen liikkumavara mahdollistaisi suostumuksen käytön. Dynaaminen suostumus yhdistettynä kansalliseen viranomaiseen, joka vastaa ennakollisesta hankkeiden arvioinnista, olisi myös suhteellisuusperiaatteen valossa tasapainoisin ratkaisu, jossa yhdenkään toimijan keskeisiin etuihin ei kosketa. Lääkinnällisten laitteiden asetuksen todetaan lisänneen kehittäjien rekisteröintiin liittyviä velvoitteita, mutta sääntely on kuitenkin oikeasuhtaista suhteessa sillä saavutettaviin etuihin.