Browsing by Subject "internet"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2021)Internet har under de senaste åren blivit vårt främsta kommunikationsmedel. Detta har även uppmärksammats av terroristgrupper och personer med en terroristisk agenda, och följaktligen har terroristiskt innehåll börjat spridas på internet, bland annat i form av propaganda samt utbildning och rekrytering av anhängare. Terrorism utgör ett allvarligt hot mot det demokratiska samhället, men åtgärder som vidtas för att bekämpa terrorism får trots allt inte inskränka de grundläggande fri- och mänskliga rättigheterna mer än vad som är nödvändigt. Avhandlingens syfte är att med hjälp av den rättsdogmatiska metoden granska hur innehåll på internet kan begränsas då syftet är att förebygga terrorism och hur detta förhåller sig till yttrandefriheten. Avhandlingen granskar hur tillgång till internet får skydd under yttrandefriheten särskilt med beaktande av spridning och mottagande av information. Vidare bedöms hur olagligt terroristiskt innehåll på internet regleras och hur regleringen förhåller sig till yttrandefrihetens inskränkningsgrunder. I avhandlingen granskas både informationsskaparnas och tjänsteleverantörernas ställning och skyldigheter. Avhandlingen innehåller tre huvuddelar. I avhandlingens andra kapitel granskas hur tillgång till internet får skydd som en grundläggande rättighet, särskilt med beaktande av yttrandefriheten. Vidare behandlas samma fråga från en människorättssynvinkel. I det tredje kapitlet beskrivs hur terroristiskt innehåll på internet kan begränsas i enlighet med strafflagen, yttrandefrihetslagen och lagen om tjänster inom elektronisk kommunikation. Dessutom behandlas rekommendationer och linjedragningar antagna av EU och riktade till tjänsteleverantörer på internet. I det fjärde kapitlet bedöms hur åtgärderna som beskrivits i det tredje kapitlet förhåller sig till yttrandefrihetens inskränkningsgrunder. I avhandlingens slutsatser kan märkas att regleringen mestadels är enhetlig med grunderna för en inskränkning av yttrandefriheten. Emellertid har det uppmärksammats att regleringen som en helhet är en aning komplicerad, vilket kan vidare utgöra ett hot mot de grundläggande rättigheterna. Dessutom är kriminaliseringen av mottagande av utbildning för terrorismsyften exceptionell, vilket utgör en utmaning för proportionalitetskravet vid en inskränkning av yttrandefriheten. I slutet av avhandlingen behandlas även kommande lagstiftningsändringar som innebär nya utmaningar för yttrandefriheten.
-
(2020)Suomi on 2000-luvulla saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) useita langettavia tuomioita koskien Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 10 artiklassa turvatun sananvapauden ja 8 artiklassa turvatun kunnian suojan välistä punnintaa. Suomalaiset tuomioistuimet ovat painottaneet kunnian suojaa, kun EIT on painottanut sananvapauden tärkeyttä demokraattisessa yhteiskunnassa. EIT:n mukaan sananvapaus on laaja ja sitä rajoitettaessa, muun muassa muiden henkilöiden maineen turvaamiseksi, rajoituksia tulee tulkita suppeasti. Suomalaisten tuomioistuinten ongelmana on ollut myös perus- ja ihmisoikeuspunninnan puutteellisuus ratkaisujen perusteluissa. Suomessa EIT:n tuomioihin on reagoitu vuoden 2014 alussa voimaan tulleella rikoslain muutoksella, jolla pyrittiin saattamaan oikeustila vastaamaan EIT:n käytäntöä ja Euroopan neuvoston (EN) linjauksia. Merkittävin EN:n kannanotto sananvapauden ja kunnian suojan suhteesta on ollut parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselma Towards decriminalisation of defamation 1577 (2007), jossa on muun ohella kehotettu sopimusvaltioita poistamaan kunnianloukkaussäännöksistä vankeusrangaistuksen uhan ja muutenkin siirtämään kunnianloukkaukset käsiteltäväksi rikosprosessin sijaan siviiliprosessissa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen on sananvapauden ja kunnian suojan suhde EIT:n käytännön ja EN:n suositusten valossa. Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin sitä, ovatko EIT:n ja EN:n sananvapauden ja kunnian suojan suhdetta koskevat linjaukset vanhentuneet ja tulisiko niitä tarkastella uudelleen, ottaen erityisesti huomioon internetin ja sosiaalisen median. Tutkielmassa perehdytään ennen kaikkea EIT:n Suomea koskevaan käytäntöön sananvapauden ja kunnian suojan tapauksissa ja avataan EIT:n esittämiä punnintakannanottoja siitä, millainen näiden välisen suhteen tulisi olla. Lisäksi perehdytään EN:n kunnianloukkauksia koskeviin suosituksiin. Mielenkiintoisen ulottuvuuden tarkasteluun tuo kunnianloukkausten toimintaympäristön muutos: digitalisoituneessa yhteiskunnassa kunnianloukkaukset ovat saaneet uudenlaisen areenan, kun internet ja sosiaalinen media ovat lisänneet yksilöiden mahdollisuuksia käyttää sananvapauttaan ennennäkemättömillä tavoilla. Toiseksi tutkielmassa pyritään selvittämään, onko EIT:n ja EN:n linjaukset otettu riittävästi huomioon Suomessa ja voisivatko siviilioikeudelliset keinot tulla kyseeseen kunnianloukkauksissa rikosoikeudellisten keinojen sijasta. Tutkielmassa avataan niitä tekijöitä, jotka vaikuttivat vuoden 2014 alussa voimaan tulleiden muutosten taustalla. Lisäksi avataan rikosoikeudellisia kriminalisointiperiaatteita, joista käsin tarkastellaan niitä tavoitteita, joita kunnianloukkauksen rangaistavuudella pyritään toteuttamaan. Tarkastelemalla toteutuvatko nämä tavoitteet on mahdollista kääntäen pohtia, voisiko kunnianloukkauksen dekriminalisointi EIT:n ja EN:n suosittamin tavoin olla aiheellista Suomessa. Tätä tutkielmassa pyritään havainnollistamaan myös tilastojen avulla. Pintapuolista vertailua tehdään myös Norjan kunnianloukkaussääntelyyn pyrkien hahmottamaan niitä tekijöitä, jotka Norjassa ovat johtaneet kunnianloukkauksen dekriminalisointiin vuonna 2015. Lopuksi mietitään mahdollisia vaihtoehtoisia tapoja käsitellä kunnianloukkauksia rikosprosessin sijasta Suomessa, erityisesti siviiliprosessia ja siihen liittyvää vahingonkorvausta sekä sovittelua. Tutkielmassa havaitaan, että EIT:n ja EN:n näkemykset sananvapaudesta nojaavat edelleen perinteisen median käsitteeseen ja merkitykseen, eivätkä ne ole riittävästi huomioineet tavallisia kansalaisia sananvapauden käyttäjinä. Arkielämän kunnianloukkauksissa on usein kyse yksityishenkilöiden kommunikoinnista internetissä ja sosiaalisessa mediassa, eikä median edustajien poliittisesta tai muusta yleisesti merkittävästä keskustelusta. Verkkoympäristöjen myötä kunnianloukkauksista tehdyt rikosilmoitukset ovat lisääntyneet, mutta tuomioon johtaa vain harva tapaus. Tutkielmassa tullaan siihen johtopäätökseen, että kunnianloukkausten kriminalisoinnilla tavoiteltu yleispreventio on heikentynyt perusmuotoisten kunnianloukkausten osalta, mikä voisi puoltaa perusmuotoisten kunnianloukkausten käsittelyä siviilioikeuden keinoin ja se vastaisi myös EIT:n ja EN:n sananvapauden rajoittamisen suhteellisuutta koskeviin vaatimuksiin. Tämä tosin vaatisi uudenlaisia kevennettyjä menettelyjä, sillä kuluriskin takia täysimittainen siviilioikeudenkäynti voisi olla ongelmallinen oikeussuojan kannalta. Törkeät kunnianloukkaukset olisi edelleen perusteltua säilyttää rangaistavina. Perustuslain 22 § edellyttää, että julkinen valta turvaa perus- ja ihmisoikeuksien, eli myös kunnian suojan toteutumisen.
Now showing items 1-2 of 2