Browsing by Subject "irtautuva kilpailutoiminta"

Eurooppalaisen urheilun organisointitavan mukaisesti järjestäytyneen urheilulajin piirissä esiintyvät toimijat asettuvat suhteessa toisiinsa pyramidia muistuttavalla tavalla. Mallissa jokaisella tietyllä maantieteellisesti jaetulla alueella on yksi urheilulajia hallinnoiva taho, mikä ilmentää mallin sangen yksinomaista luonnetta. Pyramidin huipulla sijaitsee urheilulajia hallinnoiva kansainvälinen lajiliitto, joka vastaa lajin korkeimpien arvokilpailujen järjestämisestä. Lajiliittojen asemaan liittyy olennaisesti paitsi mahdollisuus päättää kilpailujen järjestämisestä myös mahdollisuus hyötyä kaupallisesti kilpailutoiminnasta. Asetelma synnyttää siten tietyn eturistiriitatilanteen. Lajiliittojen kilpailulupajärjestelmät voidaan nähdä pyramidimallin yksinomaisuuden kulminaatiopisteenä. Lajiliitoilla on mahdollisuus päättää kuka saa järjestää kilpailutoimintaa, sillä se hallinnoi lajin kilpailun järjestämiseen tarvittavia lupia ja voi estää jäsenistöään osallistumasta ilman lupaa järjestettyyn toimintaan uhkaamalla näitä seuraamuksilla. Irtautuva kilpailutoiminta on pyramidirakenteesta irtautuvaa toimintaa, jossa lajin kilpailutoimintaa järjestetään kilpailulupajärjestelmästä piittaamatta. Irtautuvina tahoina voivat olla yksittäiset urheilijat tai urheiluseurat. Lajiliittojen intresseissä on estää näitä tahoja irtautumasta. Tutkielman tavoitteena on tarkastella lajiliittojen kilpailulupajärjestelmään johtavan valta-aseman syitä sekä havainnoida ja paikantaa irtautuvalle kilpailutoiminnalle ominaisia piirteitä. Näiden taustateemojen avulla on mahdollista arvioida ongelmakeskeisesti painottuneen lainopin metodin avulla kilpailulupajärjestelmien ja kilpailuoikeuden välisiä jännitteitä. Kilpailuoikeudelliseen tarkastelukehikkoon kuuluu olennaisesti myös liitännäisrajoitusoppi. Tutkielmassa arvioidaan irtautuvan kilpailutoiminnan ominaispiirteiden vaikutusta kilpailulupajärjestelmän hyväksyttävyyttä tarkastelevalle liitännäisrajoitusopin harkintarakenteelle. Harkintarakenne avaa myös mahdollisuuden liittää tutkielmaan teoreettisen lainopin piirteitä. Harkinnassa arvioidaan niitä oikeutettuja päämääriä, joihin kilpailulupajärjestelmillä pyritään ja irtautuvan kilpailutoiminnan näille päämäärille asettamia uhkakuvia. Tarkastelu voidaan siten ulottaa tapahtumaan urheiluoikeuden yleisten oppien valossa. Tarkastelussa voidaan arvioida, miten urheiluoikeuden arvo- ja tavoiteperusta ilmenee käsillä olevassa asetelmassa. Harkintarakenteessa kunkin lajin erityispiirteet muodostavat omanlaisensa urheilumarkkinat, joiden taustalla vaikuttavat urheilullisuutta ilmentävät arvot heijastuvat lajisidonnaisesti. Tarkastelun perusteella voidaan todeta kilpailulupajärjestelmän ja kilpailuoikeuden välillä olevan jännitteitä, joiden realisoituminen voidaan todeta vain yksittäisessä harkintatilanteessa. Irtautuvalla kilpailutoiminnalla voi myös olla sellaisia ominaispiirteitä, jotka asettavat uhkakuvia järjestelmällä pyrittäviin tavoitteisiin. Kummankin puolen tarkastelu edellyttää kuitenkin urheiluoikeuden arvo- ja tavoiteperustan arviointia. Asetelmia ei voida nimetä ongelmallisiksi tarkastelematta niiden vaikutuksia urheiluoikeuden arvopohjalle. Viime kädessä kysymys on siitä, kuinka yhtäältä kilpailulupajärjestelmän ja toisaalta irtautuvan kilpailutoiminnan urheiluoikeudellinen legitimiteetti perustuu niiden suhteeseen urheiluoikeuden perustaviin arvoihin.