Browsing by Subject "jäljittely"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Lain sopimattomasta menettelystä (1061/1978, SopMenL) 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Kyseisen yleislausekkeen nojalla on markkinaoikeuden oikeuskäytännössä katsottu kielletyksi menettelyksi norkkimiseksi kutsuttu ilmiö, joka on tämän tutkielman aiheena. Norkkimisen suoja voi estää elinkeinoharjoittajien välisissä jäljittelytapauksissa ilmeisten goodwill-arvon hyväksikäyttö- ja vahingoittamistapausten jäämisen vailla suojaa silloin, kun immateriaalioikeudellisen yksinoikeussuojan edellytykset eivät täyty tai kun jäljittelijä tarkoituksellisesti pyrkii välttelemään yksinoikeuksien loukkaamista. Norkkiminen tunnustettiin Suomessa kielletyksi menettelyksi vuonna 2012, kun markkinaoikeus antoi ensimmäisen norkkimisen kieltävän tuomionsa MAO:121/12. Vaikka norkkimisesta on tullut jäljittelyyn liittyvissä tapauksissa suosittu toissijainen kanneperuste, kyseisen tapauksen jälkeen väite norkkimisesta on menestynyt markkinaoikeudessa vain kaksi kertaa. Tutkielman metodi on lainopillinen. Tutkielmassa selvitetään ensinnäkin norkkimisen suhdetta sitä ympäröiviin ilmiöihin immateriaalioikeudessa sekä SopMenL:n sääntelyssä. Immateriaalisen yksinoikeussuojan ulkopuolelle jäävien elementtien jäljittelyä on pidetty pääsääntöisesti sallittuna yleisen kilpailunvapauden vuoksi. Jäljittelyn yhtaikainen kieltäminen sekä sopimattomana toimintana että immateriaalioikeuden nojalla ei ole periaatteellisella tasolla välttämättä ongelmatonta. Tästä syystä jäljittelyn kieltäminen sopimattomana toimintana vaatii aina erityistilannetta ja hyvin erityisiä olosuhteita. Norkkimisen suoja on osittain päällekkäinen sekä osittain limittäinen erityisesti laajalti tunnetun tavaramerkin suojan kanssa, mutta myös SopMenL:n yleislausekkeen nojalla arvioidun toisen sopimattomaksi katsottavan menettelyn, orjallisen jäljittelyn kanssa. Toiseksi tutkielmassa arvioidaan norkkimisen suojan syntymiselle vaadittavia edellytyksiä ja sisältöä markkinaoikeuden oikeuskäytännössä. Norkkimisessa edelletytään, että norkitulla kohteella tulee olla goodwill-arvoa, eli suojelun arvoista mainetta ja tunnettuutta. Goodwill-arvoa voi olla hyvin erilaisilla kohteilla. Lisäksi elinkeinoharjoittajan, jonka väitetään oikeudettomasti hyväksikäyttäneen kohteen goodwill-arvoa, on tullut luoda menettelyllään mielleyhtymä oman ja norkitun kohteen välille. Markkinaoikeus ei ole vielä avannut perusteluissaan oikeudettoman hyväksikäytön merkitystä. Näiden norkkimiselle oikeuskäytännössä kehittyneiden erityisten edellytysten lisäksi norkkimisen on täytettävä SopMenL:n 1 §:n 1 momentin yleislausekkeen sanamuodosta johdettavat elinkeinotoiminnan, käyttämisen, hyvän liiketavan vastaisen taikka muutoin toisen elinkeinoharjoittajan kannalta sopimattoman menettelyn yleiset edellytykset, jotta yleislauseke ylipäänsä soveltuu. Lisäksi yleislausekkeen perusteella kiellettävältä jäljittelyltä on perinteisesti edellytetty sekaannusvaaran käsillä oloa sekä kohteen omaperäisyyttä ja tunnusomaisuutta. Näiden oikeuskäytännössä syntyneiden edellytysten on tullut mukautua norkkimisen arviointiin. Sekaannusvaaran edellytyksellä on norkkimisen arvioinnissa erityisen epäselvä asema. Sekaannusvaaraa ei nykyään norkkimista koskevan oikeuskäytännön mukaan ”sinänsä” edellytetä norkkimisessa. Viime kädessä norkkimisen arviointi on yksittäistapauksellista kokonaisarviointia. Kolmanneksi tutkielmassa selvitetään mikä oikeuttaa norkkimisen suojan ja mikä toisaalta asettaa suojan laajuudelle rajat. SopMenL suojaa paitsi elinkeinoharjoittajaa toisen elinkeinoharjoittajan sopimattomalta menettelyltä, myös välillisesti kuluttajia. Tavoitteen keskiössä on yleisen edun käsite, joka sisältää tarkemmin eriteltynä hyvän liiketavan mukaisuuden, markkinoiden toimivuuden sekä vapaan kilpailun turvaamisen. Vastapuolella painaa elinkeinoharjoittajan yksityinen suojaintressi, joka kiteytyy pitkälti omaisuudensuojanäkökohtiin. Siinä painottuvat erilaiset investointi-, vahingonkorvaus- ja vesittymisnäkökohdat. Näiden kahden intressin välillä markkinaoikeus on pitäytynyt vahvasti yleisen edun painottamisessa, sillä kynnys norkkimisen edellytysten täyttymiseen on pidetty korkealla.
-
(2020)Franchisingkonseptin jäljittely on jokseenkin uusi ja yleistyvä ilmiö maailmalla, ja siitä ovat kärsineet niin suuret kansainväliset franchisingalan markkinajohtajat kuin pienemmät kotimaiset franchisingketjut. Franchisingkonseptin jäljittelyllä tarkoitetaan tässä tutkielmassa franchisingkonseptin elementtien kopioimista sellaisenaan tai vähäisin muutoksin kilpailevan liiketoiminnan käyttöön. Riski franchisingkonseptin jäljittelystä liittyy kolmansien tahojen lisäksi myös erityisesti franchisingketjun entisiin franchisingottajiin franchisingsuhteen päättymisen jälkeen. Franchisingantaja luovuttaa franchisingottajan käytettäväksi kilpailukykyisen franchisingkonseptin, joka on koko franchisingketjun menestyksen kannalta kriittinen tekijä. Näin ollen franchisingkonseptin suojaamistarvetta on arvioitava jo franchisingkonseptia rakentaessa sekä sopimusteknisesti franchisingsopimusta laadittaessa. Tämän oikeusdogmaattisen tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaista suojaa franchisingkonsepti saa jäljittelyä vastaan voimassa olevan lainsäädännön perusteella sekä miten lainsäädännöllistä suojaa voidaan täydentää sopimusperusteisesti. Tavoitteena on lisäksi tarkastella, kuinka vahvoja erilaiset suojamuodot ovat ja mikä niiden suhde toisiinsa on. Lainsäädäntöön, oikeuskirjallisuuteen ja oikeustapauksiin kohdistuvan teoreettisen tutkimuksen ohella tutkielmaan sisältyy empiiristä oikeustutkimusta asiantuntijahaastatteluiden muodossa ja sopimuslausekkeiden tarkastelun avulla. Tällä hetkellä lakisääteinen suoja franchisingkonseptin jäljittelyä vastaan koostuu hajanaisesta kokoelmasta erinäisiä säädöksiä, jotka soveltuvat parhaiten franchisingkonseptin yksittäisten elementtien suojaamiseen. Vahvinta lainsäädännöllistä suojaa nauttivat franchisingkonseptiin kuuluvat immateriaalioikeudet ja liikesalaisuudet, joista säädetään erityislaeilla. Sen sijaan muut franchisingkonseptin esteettiset, toiminnalliset ja vuorovaikutukselliset elementit eivät pääsääntöisesti saa suojaa SopMenL:n (22.12.1978/1061) 1 §:n yleislauseketta koskevan oikeustapausanalyysin perusteella. Sen nojalla on myös todettavissa, etteivät SopMenL:n mukainen orjallinen jäljittely ja norkkiminen sovellu tulkintavaikeuksitta franchisingkonseptin jäljittelytapauksiin, sillä on käytännössä vaikea osoittaa franchisingkonseptin omaperäisyyttä ja tunnusomaisuutta. Franchisingkonseptin suojaamisen suurimpana haasteena voidaankin pitää sitä, että kilpailunvapauden ja elinkeinovapauden nojalla jäljittely on lähtökohtaisesti sallittua. Jäljittelyvapauden vuoksi franchisingkonseptin suojaaminen edellyttää tuekseen vahvoja perusteita, koska franchisingkonseptin suojaamistoimet rajoittavat vapaata kilpailua. Näin ollen jo olemassa olevien lakisääteisten suojamuotojen hyödyntäminen franchisingkonseptin suojaamiseksi on korostuneessa asemassa, ja niiden etuna on myös suoja kolmannen tahon tekemältä jäljittelyltä tai hyväksikäytöltä. Franchisingsopimuksen sopimusehdoilla voidaan täydentää lakiperusteista suojaa, ja tämä on välttämätöntä tarpeeksi kattavan suojan saamiseksi entisen franchisingottajan jäljittelyä vastaan. Franchisingkonseptin jäljittelyä voidaan ennaltaehkäistä tehokkaasti varsinkin franchisingantajan know how’ta ja muuta luottamuksellista tietoa suojaavilla salassapitovelvoitteilla, ketjun good will -arvoa suojaavalla kilpailukiellolla, franchisingkäsikirjaa suojaavalla materiaalien palautusvelvollisuudella sekä immateriaalioikeuksien käytön lopettamisvelvollisuudella. Näitä velvoitteita voidaan lisäksi tehostaa sopimussakkolausekkeella. Tutkielmassa on myös tarkasteltu sopimusvapauden periaatteen nojalla nimenomaista franchisingkonseptiin kohdistuvaa jäljittelykieltoa, joka ei ole toistaiseksi vakiintunut osaksi suomalaista franchisingalan sopimuskäytäntöjä. Franchisingkonseptin jäljittelykielto kuitenkin täydentäisi sopimusperusteista suojaa varsinkin siinä tapauksessa, että sille hyväksyttäisiin kilpailuoikeudellisessa mielessä pidempi voimassaoloaika franchisingsopimuksen päättymisen jälkeen kuin kilpailukiellolle. Sopimusperusteisella suojallakin on omat rajansa, eikä franchisingkonseptia voida suojata jäljittelyltä täysin kattavasti sopimusperusteisestikaan ottaen huomioon kohtuullisuuden vaatimuksen. Franchisingtoiminnassa olennaista onkin, että franchisingkonsepti pidetään kilpailukykyisenä kehittämällä sitä jatkuvasti, jotta franchisingketju pärjää markkinoilla kilpailijoitaan vastaan myös mahdollisista jäljittelytapauksista huolimatta.
Now showing items 1-2 of 2