Browsing by Subject "järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmäsäännös"

Pääkaupunkiseudulla toimivat katujengit ovat yleistyneet viime vuosina. Mahdollisuus siitä, että Suomi on ajautumassa samankaltaiseen jengitilanteeseen kuin Ruotsi on antanut syytä pohtia lainopillisesta näkökulmasta, miten katujengit soveltuvat nykyiseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvään lainsäädäntöön. Tarkemmin on siis aiheellista pohtia, mikäli katujengit kuuluvat järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmäsäännöksen soveltamispiiriin, ja näin ollen myös mikäli rikoslain 6:5 järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva koventamisperuste soveltuisi. Järjestäytynyt rikollisuus on mielletty hierarkkisena ja jäykkärakenteisena, mutta viime aikoina rikollisryhmät ovat muuttuneet dynaamisimmiksi sekä rakenteeltaan löyhemmiksi. Muuttunut ryhmärakenne kytkeytyy myös katujengeihin ja näin ollen pohdinta järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmäsäännöksen soveltamisesta on aiheellinen. Koska määritelmäsäännös rajaa rikoksia tekevät ryhmät joko järjestäytyneiksi rikollisryhmiksi taikka rikosoikeuden yleisten osallisuusoppien mukaisesti nousee kysymys, mikäli katujengit istuvat määritelmäsäännöksen kriteereihin. Vertailu katujengi-ilmiön sekä järjestäytyneen rikollisryhmän välillä mahdollistaa katujengien asettamisen oikeudelliseen kontekstiin. Katujengien jäsenprofiili tuo rajanvetotilanteen, mikäli katujengit ovat nuorisorikollisuuden ja järjestäytyneen rikollisuuden välimalli. Tuoretta oikeuskäytäntöä on niukasti, mutta oikeuskäytäntö on kuitenkin osoittanut kulkusuunnan katujengien istuvuuteen nykyiseen lainsäädäntöön. Koska tuomiot eivät ole lainvoimaisia, voi hovioikeuden ratkaisut vaikuttaa käsitykseen siihen, mikäli katujengeihin sovelletaan järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmäsäännöstä.