Browsing by Subject "jäsenvaltion vastuu"

Jäsenvaltion vahingonkorvausvastuun on todettu periaatteena olevan erottamaton osa perussopimuksella luotua järjestelmää. Periaate soveltuu kaikkiin tapauksiin, joissa jäsenvaltio on rikkonut unionin oikeutta riippumatta siitä, mikä jäsenvaltion toimielin on toiminnallaan tai laiminlyönnillään jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan. Periaate koskee siten myös kansallisia ylimmän oikeusasteen tuomioistuimia. Periaatteen mukaan vahingon on oltava välittömässä syy-yhteydessä valtion velvoitteen laiminlyöntiin. Syy-yhteyttä tai korvauskelpoista vahinkoa ei kuitenkaan olla laajasti avattu EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä, ja harkinta niiden osalta on jätetty kansallisille tuomioistuimille. Suomessa ei olla erikseen säädetty vahingonkorvauksesta EU-oikeuden rikkomisesta, eikä vahingonkorvauslakia voida ainakaan sellaisenaan soveltaa sen rajoitusten vuoksi. Ensimmäisellä tutkimuskysymyksellä halutaan selvittää, miten syy-yhteyttä ja korvauskelpoista vahinkoa tulkitaan EU-oikeudessa jäsenvaltion vahingonkorvausvastuun tapauksissa, kun kansallinen tuomioistuin on vahingonaiheuttajana. Toisella kysymyksellä selvitetään, miten suomalainen oikeus täydentää tulkintaa. Kysymyksiin vastaamiseksi käydään ensin läpi EU-oikeudelliset periaatteet, jotka kansallisten tuomioistuinten on otettava huomioon ratkaisutoiminnassaan. Lisäksi tarkastellaan jäsenvaltion vahingonkorvausvastuun ja vahingonkorvauslain mukaisen julkisyhteisön vastuun välistä suhdetta. Syy-yhteyden ja korvauskelpoisen vahingon tulkitsemiseksi on käyty läpi EU-tuomioistuimen ja suomalaisten tuomioistuinten oikeuskäytäntöä. Tutkielmassa todetaan, että syy-yhteyden arvioinnissa merkitystä on syy-yhteyden katkeamisella ja vahingonkärsijän omalla toiminnalla. Lisäksi syy-yhteyden on muodostuttava kansallisen tuomioistuimen velvoitteen laiminlyönnin ja varman vahingon välille. Syy-yhteyden osoittaminen on erityisen vaikeaa tilanteissa, joissa vahinkoa on aiheutunut siitä, ettei kansallinen tuomioistuin ole virheellisesti pyytänyt ennakkoratkaisua EU-tuomioistuimelta. Korvauskelpoisten vahinkojen osalta todetaan, että useimmiten kansallisten tuomioistuinten aiheuttamista vahingoista aiheutuu puhtaita varallisuusvahinkoja, joiden osalta kansallinen lainsäädäntö on yhteensopiva EU-oikeuden kanssa. Aineettomien vahinkojen osalta todetaan mahdollisesta tarpeesta laajentaa niiden korvattavuutta koskemaan myös EU-oikeudellista jäsenvaltion vahingonkorvausvastuuta. Lisäksi havaitaan tarve selkeyttää EU-oikeudellisen jäsenvaltion korvausvastuun soveltamista kansallisessa oikeudessa.